Mun pojat

..ja okei, taitaa ne olla vähän isinkin poika. Ihan parasta näiden tyyppien kanssa on tällä hetkellä se, että ne ovat niin ihania pieniä seikkailijoita. Aivan kuten vanhempansa, hekin rakastavat merta ja ulkoilua ja nauttivat perheen yhteisistä puuhista. He kulkevat omia polkujaan ja löytävät jokaisesta nurkasta jotain jännittävää. He nostavat ja kääntävät jokaisen kannon ja kyselevät elämää suurempia kysymyksiä meiltä vanhemmilta. He juoksevat joskus liian nopeasti innostuksesta johonkin suuntaan. Heissä näkyy elämänilo. 

He ovat reippaita mutta silti sopivan ujoja. Vilkuilevat naapurin pöytiin mutta piiloutuvat äitin selän taakse jos joku katsoo heitä takaisin. He lauleskelevat kahdestaan yhteisiä lauluja ja saattavat yhtäkkiä päättää halata toisiaan keskellä tietä. He ovat joskus kovaäänisiä ja itsepäisiä, mutta juuri sopivissa määrin. Näen heidän tekemisissä itseni kun olin pieni ja yhtälailla näen heissä piirteitä isistään. He ovat mun pojat, meidän pojat..

-Såfin

PS. Minulle tuli yhtäkkiä sellainen tunne, että minun on nopeasti kirjattava ylös nämä ajatukset meidän pojista, etten vaan unohda.. ehkä tiedätte tunteen?!