Huvittava hahmo juoksi naapurustossa

Juttu oli niin, että lapset pääsivät ensimmäistä kertaa yhtenä arki-iltana oikein kunnolla pyöräilemään. Aiemmin keväällä olimme sutineet lähinnä tuossa kotipihamme edustalla eikä sitä edes pyöräilyksi ole voinut kutsua. Minä sitten muina äiteinä ajattelin, että tämä pyöräily olisi ihan piece of cake ja puin työvaatteeni päälle trenssitakin ja otin ison järkkärin kaulaan. Pitihän tämä ensimmäinen kunnollinen pyöräilyretki ikuistaa. Minä sitten siinä räpsin kuvia kummastakin pojasta, toisesta joka juuri opetteli kulkemaan potkupöyrällä ja toisesta joka ei enää tarvisisi apupyöriä mutta jonka pyörää emme ole vielä riisuneet apuvälineistä. Toisen vauhti oli melkoisen hidas ja toisen.. öö.. lievästi sanottuna nopea. Päätimme vauhtieroista johtuen jakautua niin, että kulkisimme pareittain: yksi aikuinen ja yksi lapsi. Yritin vähän vinkata että hitaampi vauhti voisi kelvata minulle koska A työvaatteet päällä ja B järkkäri oli mukana. Jotenkin siinä nyt kuitenkin kävi niin, että minä päädyin meidän esikoisen "pariksi"..

Niin en sitten tiedä mitä olin ajattellut pukeutuessani.. Hahaa.. Olinko edes ajatellut, että voi olla mahdollista että joudun liikkumaan?! EN! Sinne se meidän vanhempi poitsu sitten lähti sellaista 15 km tuntinopeutta polkemaan meidän pikkuteitä. Ja perässä tuli yksi mustaan kotelomekkoon, sukkahousuihin ja trenssitakkiin pukeutunut äiti. Kamera heiluu edestakaisin kaulassa, naureskelen, yritän pysytellä perässä. Huutelen ohjeita ja toivon, että hän väsyisi kohta (ja samalla kiroan sukkahousut alimpaan helvettiin totean etten koskaan enää halua tehdä juoksulenkkiä sukkiksissa. Hahaa.. ) Tekemämme lenkki taisi olla jotain 4 kilometriä, mikä ei siis sinänänsä ole mikään älyttömän pitkä - mutta arvaatte varmaan miten pitkältä se tuntui. Naureskelin koko matkan kun ajattelin sitä miltä me näytämme. Keksin vielä lopuksi, että tämä tarina on vaan pakko jakaa teille - mutta miten voisin tehdä sen ilman kuvaa itsestäni siinä trenssitakissa? Joten pyysin siis meidän 4-vuotiasta ottamaan minusta kuvan sillä isolla järkkärilla joka oli mukana juoksulenkillä. Aikas hyvä kuva noin niin kuin ensimmäiseksi valokuvaksi sanoisin minä..

Ihanaa sunnuntaita <3

-Såfin