Kello 8:10

Kello on 8:10. Havahdun kesken unien. Kuulen, että ulko-ovi käy. Nukahdan hetkeksi uudestaan. Kohta ovi kolahtaa taas. Kuulen kuiskauksia, hihityksiä ja keittiömäistä kolinaa. On äitienpäiväaamu. Avaan silmäni ja olen iloinen kaikesta siitä mitä minulla on juuri nyt. Perhe, koti, kevät ja jopa pilkulliset pellavalakanat - kaikki tuntuu juuri nyt niin hyvältä. Etenkin olen ylpeä kahdesta pienestä pojasta joista toinen autuaan tietämättömänä keittiössä tapahtuvasta suunnitelmista heräilee omasta sängystään makuuhuoneestamme. Hän kömpii viereeni ja yrittää nukkua. Hän vilkuilee välillä minua silmäkulmasta ja leikkii jatkavansa unia. Hymyilen kun katselen hänen kiharoita. Kello on 9:05. Nyt alakertaan makuhuoneesemme marssii isi-ihminen ja leveästi hymyilevä vähän isompi pieni mies kädet täynnä juuri poimittuja valkovuokkoja, aamiaista ja lahjoja. Kello on 9:15 ja olen avannut lasten ihanat itsetehdyt lahjat ja katselen nauraen kun pojat syövät minulle tehtyjä aamiaisleipiä..

Kun myöhemmin istahdamme aamiaispöytään yhdessä ja vihdoin saan syödä aamiaista itse saan myös tietää, että pojat olivat tehneet strategian äitienpäiväaamulle. Sellaisen oikean kirjallisen suunnitelman kirjekuoreen. (kts. kuva yllä) Hahaa.. Ihana ja HYVIN SUUNNITELTU aamu - ehdottomasti! Kiitos!

Myöhemmin äitienpäivänä tapahtui sitten aika paljon muutakin tunteikasta ja suurta. Koimme myös menetyksen. Tästä kuitenkin lisää myöhemmin viikolla..!

Miten teillä vietettiin äitienpäivää? 

-Såfin