Tukiverkosto on yksi tärkeimmistä asioista koko maailmassa lapsiperheen näkökulmasta. Näin väitän ainakin minä. Se on ryhmä ihmisiä joihin voi tukeutua, joilta voi pyytää apua kun ei itse jaksa tai osaa. Jokaisen perheen tukiverkosto näyttää erilaiselta. Olen tutustunut perheisiin jossa tukeudutaan vain muutamaan ihmiseen ja toisaalta on perheitä joiden apuna on valtava joukko tukijoita. Jokainen kuitenkin tarvitsee jonkun. Ei ole itsestäänselvää, että perheen lähellä oleva henkilö automaattisesti kuuluu tähän piiriin. Lapsiperheen asioiden kanssa painiminen ei ole kaikille mielekästä. Toiset auttavat kun taas toiset eivät halua sekaantua. Kumpikin on minusta ok, kunhan on aito oma itsensä.
Photo by L. Stormbom (Thanks!)
Meillä on aina ollut paljon apuja. Kummankin puolen isovanhemmat ovat olleet läheisesti tukemassa meidän arkea. Isovanhempien lisäksi olemme saaneet apuja minun siskoilta ja joskus myös meidän läheisiltä kaveriperheiltä. Ilman tätä verkostoa en usko, että olisimme esimerkiksi halunneet hankkia lapsemme niin pienellä ikäerolla. Olemme saaneet apua ihan arjen pyörittämiseen, harrastuksissa ja yökyläilyissä aina kun on ollut tarve. Koskaan emme ole jääneet ilman hoitopaikkaa kun sitä olemme tarvinneet. Olemme myös oppineet arvostamaan sitä miten hienoa se on kun saa apua myös silloin kun sitä ei itse pyydä. Te voitte ehkä kuvitella sen tunteen kun joku tulee hakemaan lakanapyykit hoidettavakseen keskellä vuosisadan oksennustautirumbaa. Olemme tästä kaikesta äärettömän kiitollisia.
Photo by L. Stormbom (Thanks!)
Meillä on aina ollut paljon apuja. Kummankin puolen isovanhemmat ovat olleet läheisesti tukemassa meidän arkea. Isovanhempien lisäksi olemme saaneet apuja minun siskoilta ja joskus myös meidän läheisiltä kaveriperheiltä. Ilman tätä verkostoa en usko, että olisimme esimerkiksi halunneet hankkia lapsemme niin pienellä ikäerolla. Olemme saaneet apua ihan arjen pyörittämiseen, harrastuksissa ja yökyläilyissä aina kun on ollut tarve. Koskaan emme ole jääneet ilman hoitopaikkaa kun sitä olemme tarvinneet. Olemme myös oppineet arvostamaan sitä miten hienoa se on kun saa apua myös silloin kun sitä ei itse pyydä. Te voitte ehkä kuvitella sen tunteen kun joku tulee hakemaan lakanapyykit hoidettavakseen keskellä vuosisadan oksennustautirumbaa. Olemme tästä kaikesta äärettömän kiitollisia.
Olen pohtinut sitä miltä meidän elämä mahtaisi näyttää jos emme saisi näin paljon apua. Veikkaan, ettei arki olisi mitenkään huonompaa mutta jättäisimme varmasti tiettyjä vapaa-ajan asioita tekemättä. Toisaalta ei ehkä osaisikaan suunnitella sellaisia asioita jossa tarvittaisi auttavia käsiä. Apujoukkojen puuttuminen karsisi varmasti usein päältä ne arjen "kivat" jutut. Moneen reissuun olemme lähteneen lasten isovanhempien kanssa - olisimmekohan lähteneet ollenkaan pienten kanssa niin usein liikkeelle ilman heitä? En tiedä..?! Lapset ovat apujoukkojen kautta saaneet monia tärkeitä kokeumuksia ja olen erityisesti iloinen siitä, että heillä on meidän vanhempien lisäksi muitakin aikuisia elämässään joihin he aidosti voivat luottaa.
Ketkä kuuluu teidän tukiverkostoon? saatteko te apuja kun sitä tarvitsette?
-Såfin
Meillä tukiverkostoon kuuluu molempien perheet sisaruksineen sekä suku ja ystävät. Luonnollisesti myös henkilökohtainen avustajani on tullut näiden yhteisten vuosien aikana läheiseksi, joten hänkin kuuluu luonnollisesti tukiverkostoomme. Tukiverkoston merkitys perheessämme on äärimmäisen tärkeä. <3
VastaaPoistaKuulostaa siltä, että teillä on hyvä kokoonpano ihmisiä ympärillänne auttamassa <3 Se tuo turvaa arkeen ja tietynlaista mielenrauhaa - tietää, että on aina ihmisiä jotka ovat valmiina tulemaan apuun kun sitä tarvitsee.. <3<3<3
PoistaMeillä kukaan harvoin tarjoutuu varsinaisesti avuksi, mutta toisaalta en tiedä osaisinko edes siihen tarttua. Lähintä tukiverkostoa meille on minun puolen sisarukset perheineen ja vanhempani. Jaetulla seuraavalla sijalla miehen sisko, äiti ja kaveripariskunnat. Olen siitä perussuomalainen idiootti, etten oikein osaa pyytää apua :) Pitäisi opetella enemmän avaamaan suutaan.
VastaaPoistaTuo onkin hyvä keskustelunaihe. Harvoin sitä oikeastaan pyytää apua, vaikka toisinaan sen tarpeessa olisikin! Ja toinen vaikea tilanne on ottaa vastaan apua, koska samallahan sitä tavallaan myöntää, ettei pärjännytkään yksin.. <3
PoistaToi on kyllä ihan totta :D Mistä tunnistaa suomalaiset? 1. se ei osaa pyytää apua ja 2. se ei osaa ottaa apua vastaan.
PoistaMeillä nykyään tukiverkoston kanssa on vähän niin ja näin. Saadaan kyllä apuja pyydetäessä toisinaan, muttei todellakaan kenenkään varaan uskalleta mitään laskea. Eniten olisin kaivannut tukiverkkoa lasten valvottaessa 24/7, jotta olisi itse saanut edes hetken levättyä. Toisaalta ymmärrän kyllä esim. lasten isovanhempia ja muilla lähisukulaisilla nyt ei vaan aikaa ylimääräisille ole.
VastaaPoistaUnivajeen kanssa taisteleminen on kyllä todella rankkaa ja juuri siinä vaiheessa avun saaminen on korvaamattoman tärkeää. <3 Kaikki ei ehkä voi turvautua läheisiin sukulaisiin, mutta monesti mietin että lapsiperheetkin voisi auttaa toisiaan enemmän. Niin että saisi nukuttua kunnolla edes joskus!
Poista