Päätimme viettää yhteisen illan meidän vanhemman pojan kanssa. Edellisestä kerrasta kun hän sai kummankin vanhemman jakamattoman huomion on vierähtänyt tovi. Järkeilimme myös, että on mahdollista että tällainen yhteinen ilta pienentää uhman tuomia "oireita" ainakin hetkeksi. Hän oli vähintään ikionnellinen kun pikkuveli jäi kotiin mummon kanssa ja lähdimme kolmistaan liikkeelle.
Vanhassa jäähallissa oli luvassa jääkiekkoa. Esikoisemme on jo aikaisempina vuosina käynyt katsomassa jääkiekkopelejä mutta edellisestä kerrasta on nyt reilu puoli vuotta. Hän kysyi varmuuden vuoksi mennänkö me itse sinne jäälle vai istutaanko "tuolissa ja syödään nakkeja"? Kunnon penkkiurheilua...!
Pelistä hän ei vielä ymmärtänyt paljoakaan mutta jaksoi hienosti katsoa pelin kaksi ensimmäistä erää. Yritimme hieman avata pelin kulkua hänelle mutta hän kiinnostui enimmäkseen kovasta luisteluvauhdista ja taklauksista. (niin poikamaista!!) Hän sai myös olla ylpeä isästään joka sai lennosta kiinni yleisöön heitettävän juhlaottelupaidan. Joskus teemme järkeviä ja lapsiystävällisiä päätöksiä ja päätimme tällä kertaa jättää viimeisen erän väliin lähestyvän nukkumaanmenoajan takia.
Kiekkoterveisin,
Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti