Tuntuu isolta asialta kun kolmevuotias oppii jotain kokonaan uutta. Lapsi oppii ensimmäisen ikävuoden aikana todella paljon uusia taitoja ja sen jälkeen vauhti hiljenee. Pientä kehitystä tapahtuu tietysti kokoajan lähinnä kielenkäytössä ja myös sorminäppäryys ja tasapaino paranee ajan myötä. Kai tämä on syy miksi reilun 10 vuoden päästä havahtuu siihen, että pienet vauvanpallerot on kasvanut isoiksi ilman että huomasikaan. Yhtäkkiset oivallukset kuitenkin vähenee mitä vanhemmaksi lapsi tulee.
Meidän esikoinen on muutaman viikon ajan päättäväisesti harjoitellut sormien napsauttamista. Hän on myös hermostunut muutaman kerran kun ääntä ei lähtenyt. Olen jotenkin ylpeä siitä, että meidän pienessä pojassa on tällaista päättäväisyyttä ja halua oppia. Nämä luonteenpiirteet ei varmaan ole mitenkään erikoisia, mutta tuntuu tietysti kovin erikoiselta kun oma lapsi on kyseessä.
Kiinnostus napsauttamiseen lähti siitä kun esikoinen muutama kuukausi sitten aloitti vaarin kanssa muskarissa käymisen. Rytmi on ilmeisesti vienyt mennessään sillä loppujen lopuksi yhtenä aamuna kun hän heräsi hän napsautti sormiaan. Tämän jälkeen meidän kodissa on kuulunut pientä napsutusta milloin musiikin tahdissa milloin tehostamassa pikkuveljelleen annettuja käskyjä.
Napsnaps!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti