Neuvolasta on tullut melko tuttu paikka viime aikoina. Olemme lähdössä viettämään isäkuukautta ulkomaille Aasian ja Indoneesian suuntaan ja siksi olemme ottaneet lapsille rokotteita, niiden tehosteita ja tietysti käyneet myös muissa rutiinitarkastuksissa. Viimeksi kävimme kuitenkin meidän nuorimman herran 1-vuotistarkastuksessa. Huomasin olevani ylpeä kuopuksestamme, kun selostan mitä kaikkea hän jo osaa. Olisi hauskaa olla kärpäsenä katossa ja seurata omaa puhetta ja ilmeitä. Niin tyypillinen äiti-tyyppi minusta vaan on tullut. Jopa niin tyypillinen äiti, että jokaisesta neuvolakäynnistä kannan kotiin vähintään yhden murehdittavan asian..
Tällä kertaa pohdittavaksi jäi meidän nuorimmaisen paino, joka on melko alhainen. Hän painaa hieman yli yhdeksän kiloa ja olisi lohduttavaa sanoa, että "hän kasvaa sillä omalla käyrällä" - Mutta ei, hänen oma käyrä on ollut laskussa siitä lähtien kun hän lähti liikkeelle. Hän on vain yksinkertaisesti huono syömään. Hän maistaa kaikkea ja pitää kaikesta ruuasta, jonka itse saa laittaa suuhun. Eli kyse ei ole siitä ettei hän pitäisi mausta tai, että hän olisi nirso. Hän haluaa itse. Valitettavasti itse syötynä, suurin osa ruuasta päätyy jonnekin muualle kuin suuhun. *Huokaus*
Pieniä haasteita vanhemmuudessa pitää tietysti olla.. Nyt siis pohtimaan ravintorikkaita, helposti syötäviä minisuupaloja 1-vuotiaalle. Tänään meille kokataan ensihätään minilihapullia..
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti