Melkein päivittäin luen kirjoituksia, jossa kehotetaan pienten lasten vanhempia ottamaan yhteistä aikaa ja pitämään huolta parisuhteesta ruuhkavuosista huolimatta. Joka ikinen kerta tunnen piston sydämessäni. Milloin vietimme viimeksi laatuaikaa yhdessä? Laatuajalla en tarkoita sitä hetkeä illasta kun huokaisten istahdamme sohvalle ja toteamme väsyneenä: "Nukahti vihdoin".. Vielä enemmän mietityttää ne kirjoitukset jossa kerrotaan, että hyvässä parisuhteessa olevilla pitäisi olla yhteinen harrastus. APUA, pitäisi ihan joku yhteinen harrastuskin olla..!
.jpeg)
Sitten se ajatus iski. Onhan meillä yhteinen "harrastus"... mmm, ainakin tavallaan. Niinä kertoina kun meidän pitää olla tietyssä määränpäässä heti lasten päiväunien päätyttyä, istahdamme autoon ja ajelemme ympäri katselemassa maisemia sillä aikaa kun lapset nukkuvat. Teimme tätä jo ennen lapsia: ajelimme ympäri katselemassa hienoja taloja merinäköalalla ja haaveilimme yhteisestä jättikokoisesta omakotitalosta omalla laiturilla Helsingissä.. (Hahaa, pieni nauru on ihan paikallaan..) Nykyään ajelemme katselemassa uusia kaupunginosia, kauniita maisemia ja joskus vain ympäri keskustaa keskellä ihmisvilskettä. Viimeksi olimme Porvoon suunnalla ja päädyimme ajelemaan Emäsaloon. Pysähdyimme jopa ottamaan ihan kuvamateriaalia meidän retkestä.. Tällainen se meidän yhteinen "harrastus" siis on - parisuhde pelastettu!!
Miten teillä muilla, onko teillä yhteinen harrastus?
Miten teillä muilla, onko teillä yhteinen harrastus?
-Såfin
Ps. Ethän ota tätä kovin vakavasti.. :)
Ps. Ethän ota tätä kovin vakavasti.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti