Pitäkää meille peukkuja!!

Nyt se haave on herännyt uudestaan. Se haave, joka viime vuoden neljän pettymyksen jälkeen kuopattiin surumielisinä ja päätettiin jälleen odottaa hetki. Haaveilemme rakennusprojektista (tai edes vähintään suuresta remppaprojektista). Katselemme tontteja. Ajelemme niiden ohitse, kurkkaamme aitojen yli, sovimme esittelystä ja ihastumme. Viime vuonna teimme neljä tarjousta eri tonteista. Yhtään tonttia ei silti saatu. Yksi myytiin ylihintaan, yksi vedettiin myynnistä ja kahden kohdalla olimme liian hitaita. Tontit täällä meidän kulmilla myydään muutamassa päivässä (liiottelematta). Tontteja ei ole loputtomiin ja etenkään sellaisia tontteja, johon saa rakentaa enemmän kuin pienen mökin verran neliöitä. Emme haaveile mistään linnasta*, vaan tavallisen kokoisesta talosta johon nelihenkinen perhe mahtuu ja jonka pihaan mahtuu pieni kasvimaa ja grillikatos. Minusta aika realistinen unelma, eikö?

Meidän nykyisessä kodissa on yksi makuuhuone liian vähän ja vaikka meidän kuopus olisi jo valmis muuttamaan isoveljensä kanssa samaan huoneeseen, se ei ole vaihtoehto. Leikkimiselle jäisi aivan liian vähän tilaa jo muutenkin pienessä huoneessa. Tilanne harmittaa ja puhumme siitä jatkuvasti. Ja sitten se tapahtuu: unelmiemme tontti tulee myyntiin. Aivan koulun vieressä, idyllisellä alueella, sopivilla rakennusoikeusneliöillä. NYT PITÄKÄÄ PEUKKUJA!!

-Såfin

PS. *Olisihan se linnakin ihan jees, mieluiten merinäköalalla ja omalla helikopterin laskeutumiskentällä.. hihiii..