Milloin unohdimme?

Olimme meidän kummitytön perheen kanssa Luukin uimarannalla ja levitimme picnic-vilttimme suurelle nurmialueelle rannan läheisyyteen. Oli melko aurinkoinen päivä ja muutaman nakin ja keksin jälkeen lapsilla oli energiaa ja ottivat alueen haltuunsa heille hyvin tyypillisellä tavalla. Silloin tuli mieleen, että joskus olisi hauska osata irrotella samalla tavalla kuin lapset. Hetken mielijohteesta, tekemisen ilosta ja vain siksi, että se juuri silloin tuntuu hyvältä idealta. Eikö olisikin ihanaa:

..repiä ruohoa irti nurmesta ja maistaa sitä vain siksi, että se sattui käteen juuri sinä hetkenä?

..valita kohde ja juosta sinne vain siksi, että se näyttää mielenkiintoiselta?

..talloa hiekkakakkuja rannalla, vain siksi että tallominen yksinkertaisesti tuntuu kivalta?

..tanssia nurmella kaksi nakkia kädessä (tai ylipäätään syödä kahta nakkia samaan aikaan), vain siksi että juuri silloin tuntui siltä?

..kieriä alas valtavaa nurmimäkeä vain siksi, että vauhti ja päässä pyöriminen vaan on niin kivaa?

Milloin unohdimme taidon olla lapsia?

-Såfin

PS. Okei, en ehkä kuitenkaan söisi ruohoa vain sen takia, että se sattui käteen. Hihiii..