Se kauan pelätty Arki

Te jotka olette seuranneet blogiani hetken aikaa, tiedätte meidän suurista tulevista muutoksista. Palaan reilun 1,5-vuoden tauon jälkeen töihin ensi viikolla ja meidän pojat aloittavat täysipäiväisen ja täysituntisen päivähoidon. Lisähaastetta tähän tilanteeseen tuo vielä se, että minä vaihdan työpaikkaa, meidän rakennusprojekti on juuri käynnistymässä ja meidän perheen isin on määrä palauttaa lopputyönsä (jota hän kirjoittaa työn ohessa) seuraavan kuukauden sisään. Meillä on siis edessä melkoisen kiireinen, rankka mutta samalla hyvin jännittävä syksy. 

Haluaisimme kovasti tehdä kaiken edelleen yhtä hyvin kuin aiemmin: Viettää paljon perheaikaa, rauhoittua, olla aktiivisia, kuntoilla, sisustaa, kirjoittaa blogia, olla hyviä vanhempia, viettää omaa aikaa, matkustella, lukea, käydä retkillä, tehdä kaikki ruuat itse, siivota, harrastaa, nukkua, nähdä perhettä, ystäviä jne. Tiedämme kuitenkin jo etukäteen ettei tämä kaikki tule onnistumaan. On karsittava, priorisoitava ja tehdä vain niitä asioita, jotka ovat tärkeitä juuri nyt meidän perheelle. 

Jos totta puhutaan, tilanne suorastaan ärsyttää. Emme haluisi karsia mistään. Jos se olisi sallittu, heittäytyisin protestiksi itkemään ja löisin nyrkkejä lattiaan. En tahdo - on oltava jokin keino jolla saisimme lisää tunteja vuorokauteen. Silti tahdon nyt ennen kaikkea palata töihin ja odotan työn tuomaa "oikeaa ajattelua" todella paljon. Minun tunteet ovat hyvin ristiriitaisia eikä se tee tästä asiasta yhtään helpompaa. Jotenkin meidän pitää siis saada tämä palapeli toimimaan niin, että kaikki ovat mahdollisimman tyytyväisiä. Ja kyllä se onnistuu, kai?!

Kaikki tsempit ja hyvät arkivinkit otetaan tässä vaiheessa kiitollisina vastaan! 

-Såfin

PS. Saatatte ehkä ihmetellä tuota pyörää? Minusta se kiteyttää meidän nykysen tilanteen hyvin. Tämä vanha ruosteinen pyörä jonka läpi kasvaa nokkosia, on hetkeksi heitetty sivuun ja unohdettu. Sen käyttöönotto kirvelee vähän, mutta kun se on vauhdissa, sillä pääsee kovaa eteenpäin.. Hihii..