Meidän isimies lähti työmatkalle Barcelonaan ja minä olen lasten kanssa kotona pyörittämässä arkirallia. Sinänsä työreissut ja lyhyemmät matkat ovat osa meidän arkea, mutta nyt reissu kestää pidempään kuin mihin olemme tottuneet. Tulin tässä miettineeksi miten paljon kaikki muuttuu kun vastuu käytännönjutuista lankeaa yhdelle vanhemmalle ja samalla mietin myös niitä perheitä joissa tämä tilanne on pysyvä. On mielenkiintoista miten asennoituminen tällaiseen viikkoon on erilainen kuin siihen tavalliseen arkeen. Kaikki on ennalta suunniteltua, kasaan vaatepinot seuraavaa aamua varten jo edellisenä iltana ja samalla käyn tarharepun sisällön läpi. Suunnittelen erikseen milloin kylvetään, milloin tehdään ruokaa ja ajastan tarkasti harkiten pesukoneen niin, että se valmistuu sopivana hetkenä. Omaa aikaa iltaisin ei juuri jää, sillä siivous ja muu järjestely on helpompi hoitaa kun lapset ovat nukkumassa. (Puhumattakaan tästä bloggaamisesta.. hahaa)
Huomaan myös, etten ole buukannut meille mitään erikoista iltaohjelmaa näille päiville. On ehkä sinänsä tyhmää "pysäyttää" normaali arki näin, mutta tuntuu kuitenkin helpommalta lähestyä tulevaa viikkoa kun kalenteri ei valmiiksi jo ole aivan täynnä. Omat treenaamiset olen myös jättänyt pois ja totesin, että tätä jumppaamista tulee varmasti riittävästi näiden kahden pikkuapinan kanssa. Samalla luotan siihen, että kaikki järjestelyt toimii kuten pitäisi. En halua edes ajatella mitä kaikkia tilanteita oikeasti voisi tulla vastaan; tiskikone voisi hajota, voisi tulla vuosisadan lumimyrsky tai ikkunanpesuneste voisi loppua autosta. On monia tilanteita jotka voisi tuntua aivan ylivoimaiselta kun on yksin, vaikka niille tavallisesti vain kohauttaisin hartioita ja ryhtyisin hommiin. Kamelin selkä voisi katketa pienimmästäkin vastoinkäymisestä.
Olemme kuitenkin todella onnekkaita sillä saamme arjessamme todella paljon tukea lasten isovanhemmilta ja niin myös (erityisesti) tällä viikolla. Isovanhemmat saavat ruokapöytäänsä pari nälkäistä poikaa ja saamme myös kyytiapuja päiväkotiin. Nyt jos koskaan sitä arvostaa todella paljon. Kun aikataulujen suunnittelu, tavaroiden järjestely ja nukuttaminen on omalla vastuulla tuntuu kivalta istahtaa työpäivän päätteeksi toisen ruokapöytään. Kyllä tämä siis tästä!
Miten teillä - jatkatteko arkea täysin samaan malliin jos toinen aikuisista on "pois pelistä"?
-Såfin
PS. "Isi, tuothan yllätyksen? Sellaisia legoja mulle ja veljelle autoja?" - Eräs 4-vuotias
PS. "Isi, tuothan yllätyksen? Sellaisia legoja mulle ja veljelle autoja?" - Eräs 4-vuotias
Tsemppii rallin pyöritykseen ♥ Enimmillään ollaan oltu poikien kanssa kaksi yötä keskenään ja onhan se aika tarkkaan suunniteltua. Mä yleensä haalin puuhaa koska nämä hulivilit on parhaimmillaan hyvin kiireisinä ;D Tavallaan olen myös vielä tehokkaampi yksin kun tietää että vastuu on yksin itsellä, pidempi aika voisikin käydä raskaaksi..
VastaaPoistaVoi kiitos <3 Meillä on ollut vähän sama, aiemmin ollaan menty enintään jokunen yö keskenämme ja se tietty menee vielä jotenkuten, kun kaikki ruuat voi tehdä valmiiksi tai pahimmassa tapauksessa voi syödä jotain valmisruokaa pakkasesta. Se on totta että tehokkuus ihan varmasti nousee kun on yksin - sen kyllä huomaa illalla kun menee nukkumaan että on entistä väsyneempi!
PoistaMeillä on todella harvoin tuota tilannetta, että toinen on poissa, mutta kyllä minä ainakin asennoidun sellaisiin päiviin tai viikkoihinkin ihan toisella tavalla. Kaikki on juurikin enemmän aikataulutettua ja jotenkin musta ainakin tuntuu että toimeen ryhtyy (esim. vaikka iltapesu) helpommin, kun tietää ettei sitä kukaan muu ole hoitamassa. Ja kyllä mä ihan varmasti buukkaisin itseni lasten kanssa useampanakin päivänä omille vanhemmilleni syömään tms. jotta vaan aika kuluisi nopeammin, koska on tekemistä :D Ja tietysti - saa ehkä hetken hengähtää :D
VastaaPoistaOn kyllä ihanaa jos kummatkin voivat olla paljon kotona - nauttikaa! <3 Meidän perheessä lyhyitä työmatkoja/opiskelumatkoja on ollut aika usein ja niihin ollaan totuttu. Aina kun olen lasten kanssa yksin tuntuu tosiankin siltä, että touhuaa jotain ihan kokoajan. Siivoaa, poimii, auttaa, pukee, halaa, siivoaa, syöttää, juottaa.. Silloin aika voi kieltämättä tuntua pitkältä. Siksi sovittu ohjelma on kyllä juuri niin kuin sanot hyvä siksi että aika kuluu nopeasti ja lapset nauttivat :)
PoistaMeillähän tuollaisiin tilanteisiin ei aina edes pysty henkisesti varautumaan vaan mies saattaa myöhään illalla tietää, että seuraavat pari päivää tai viikon on jossain aivan muualla. Koen siis helpommaksi jatkaa arkea ihan samaan malliin, mutta mähän en olekaan töissä eli aikataulullisesti riittää kun saa koululaisen matkaan ja kerholaisen kerhoon :) Koululaisesta taas on apua arjen askareissa ja kuopuksen vahtimisessa jolloin talo ei ruokaa laittaessa ihan kaaoksessa ole :D Illalla on kyllä kieltämättä joskus aika puhki ja miehen kotiutuessa on taas ihanasti rennompaa :)
VastaaPoistaTuollainen rytmi ei varmaan aina ole helppoa! Etenkin juuri suunnittelun kannalta haastava. Ei voi ennakoiden käydä kaupassa, tankata autoa tai hoitaa muita juoksevia asioita ettei kaikki lankeaisi sen kotiinjäävän vanhemman hoidettavaksi.. Hyvä toisaalta että sinä osaat jatkaa teidän arkea normaaliin tapaan jos näitä tilanteita tulee usein vastaan <3 Muuten tuntuisi ehkä siltä, että jäisi jostain paitsi jos joka kerta painaisi "paussi" nappulaa kun toinen lähtee reissuun.
PoistaMeillä J joskus (onneksi harvemmin) töissä kauempana ja on ollut sen viikon poissa. Kyllähän sen huomaa että toinen aikuinen puuttuu ja esimerkiksi ruokakauppaan ei kauheasti tee mieli kaikkien kanssa lähteä. :) Onneksi J:n vanhemmat ovat sitten silloin katsoneet lapsia että pääsen pikaiseen pyörähtämään kaupassa. :) Eniten sitä aina silloin jännää että hajoaako juuri nyt auto tai jokin muu juttu jolle ei itse osaa tehdä mitään. :)
VastaaPoistaTsemppiä sinne.♥
Kiitos tsempeistä <3 Joo, kaikki tuollaiset ekstra-jutut kuten kaupassakäymiset on kiva hoitaa pois alta ennen kuin toinen lähtee reissuun. Ja minuakin on kyllä nyt jännittänyt että jokin suurempi juttu menee juuri nyt rikki - eikös se ole se Murphyn laki?! Toinen on tietenkin esimerkiksi lasten sairastelut. Nekin voisi mielellään jättää myöhemmälle (sormet ristissä) :D
PoistaTsemii <3 Onko se kyllä aikamoista, pyörittää arkea yksin, ja silloin todellakin arvostaa apukäsiä!
VastaaPoistaMinä olin vuosi sitten yh:na n. 3kk kun J oli töissä Espanjassa ja kyllä oli vaan hommaa :D
Kiitos :D Kyllä tämä tästä! 3 kuukautta putkeen.. huhu! En halua edes ajatella miten sellainen ajanjakso sujuisi! <3
PoistaMeillä on niin että tavallaan hoidan joka toinen viikko tätä arkea yksin kun J:n työvuorot on mitä on. Iltaviikkoina meinaan työt alkaa klo 14.15 ja loppuu 22.30 ja siinähän se päivä sitten onkin :D Tähän on jo itse tottunut mutta jos tulisi yhtäkkiä tällainen muutos niin kyllä se varmaan ois ihan hirveetä, ja siis olihan se alussa oikeesti tosi rankkaa :D tsemppiä sulle sinne rumbaan <3
VastaaPoistaKiitos tsempeistä <3 Aikamoinen puristus tuo teidän "iltaviikko" myös on. Onneksi saa toisen kuitenkin kotiin yöksi, se helpottaa vähän! Mutta kaikkeen tottuu ja jotkuthan vetää tällaista viikosta toiseen. Täälläkin kyllä tuntuu että alkaa helpottaa sen ensishokin jälkeen :D
PoistaVuosi sitten mieheni teki paljon töitä muualla.
VastaaPoistaToisinaan olin hänen mukanaan, sillä odotin Massua joten mukana oli helpompi olla.
Toisinaan olin Navan kanssa kotona. Arki tuntui oudolta, jotenkin pysähtyneeltä.
Toki yhden lapsen kanssa esim. kotitöitä oli vähemmän kuin nyt kahden.
Ja muutenkin Navan kanssa arki oli helppoa.
Mutta oli se yksinäistä ja outoa,
Nyt kun mies on paljon kotona, eikä tee enään työmatkoja on todella outoa että ei joudu enään olemaan ilman toista pitkiä aikoja. Ja todella helpottavaa :D
En tiedä mitä minun arjesta tulisi näiden kahden prinssin kanssa jos olisin viikon ilman miestäni :DD
Tsempit !