Me teimme nyt viikonloppuna perheretken Helsingin Luonnontieteelliseen museoon. Tämä on yksi meidän lempparikohteista ja ollaan käyty täällä jo monta kertaa aiemmin. Meidän tämänkertainen retki erosi kuitenkin aikalailla edellisistä kerroista sillä olimme ensimmäistä kertaa liikkeellä ilman rattaita (!!). Tuntui ihan siltä kuin meillä olisi kaksi kunnollista mini-luonnontietelijää mukana. Kummatkin osoittelivat eläimiä, olivat kiinnostuneita samoista asioista ja kulkivat kuin mikäkin parivaljakko ympäriinsä. Jotenkin ne ajat tuntuvat todella kaukaisilta jolloin pakkasimme kärryyn kaikenlaiset tilpehöörit (kantoliinat, rusinat, lelut, tuttipullot, unirätit jne.) ja stressasimme sitä miten tyytyväisenä meidän pikkuvauva pysyisi museokierroksen aikana.
Minne ne ajat katosivat? Muistan kyllä elävästi miltä se tuntui kun huomasi, ettei toinen enää jaksa istua rattaissa ja vaihtoehto nostaa lapsi maahan ja antaa hänen juosta vapaasti on vähintään yhtä työläs kuin tylsistyneen pikkuvauvan viihdyttäminen rattaissa. Se aika kun kaikki roskat ja pikkukivet piti laittaa suuhun ja se kun ulkovaatteiden pukeminen oli vähintään yhtä paha kuin mikäkin maailmanloppu. Se aika kun portaat ja muut (hengenvaaralliset) temppuradat olivat paljon kiinnostavampia kuin jännät villieläimet vitriinikaapeissa. Mutta ei, ei tällä kertaa. Meidän mukana museokäytäviä pitkin liikkui kaikessa rauhassa kaksi pientä (vai isoa?) poikaa. Kiinnostuneita, innostuneita ja aidosti mukana. Olipas tällainen museokiertue myös hyvin erilainen kokemus meille vanhemmille.
-Såfin
Hih, ihania kuvia :D Ja on se tosiaan jännä huomata kuinka ajat muuttuu <3 Meilläkin pikkasin täyttää vappuna 3 vuotta!!! Huhhei :D
VastaaPoistaVoi kiitos :) Se on jännää miten yhtäkkiä havahtuu siihen ettei asiat enää ole niin kuin ne olivat vuosi sitten. Ja tosiaankin - teidänkin neiti on kohta jo "tosi iso" <3<3
PoistaNiin ne ajat vaan muuttuu <3 On monta hetkeä, etten millään haluaisi pysäyttää aikaa ja melkein koitan vain jouduttaa maailman kaikkeuden kelloa kulkemaan nopeammin. Lähes yhtä usein on myös ne hetket, kun voisin antaa lähes mitä vain siitä, että edes hetken tuo kuuluisa kello pysähtyisi. Ja niin usein sen tajuaa vasta jälkeenpäin, kun se hetki on jo eletty, että tähän kun saisin jäädä - edes pieneksi ylimääräiseksi hetkeksi <3
VastaaPoistaOho, menipä hempeilyksi ;)
Kyllä se niin on, että kesken sen hetken kun kaikki lapset huutavat ja jokaisella on jokin oma henkilökohtainen kriisi menossa, niin sitä mielellään painaisi sitä "pikakelaus"-nappia. :) Mutta sitten jotenkin jälkeenpäin niitä aikoja kuitenkin muistelee hymyillen, melkein haikein mielin.. <3
PoistaPS. Kyllä kai äidit välillä saa hempeillä <3
Oi meidän Napa niin tahtoisi päästä tonne! Aivan pakko tehdä joku retki tuonne lähiaikoina !
VastaaPoistaIhanat kuvat <3!
Mukavaa viikkoa !
Kiitos! Arvaat varmaan, että kameran kuvakortti oli aivan täynnä kaikenlaisia kuvia tältä reissulta! Ehdottomasti suosittelen vierailua täällä. Ihan huippupaikka :)
PoistaMukavaa viikkoa teille myös! <3
Te jaksatte ja kerkiätte touhuumaan ihan mielettömän paljon kaikkea! Tosin siellä hki päässä varmasti onkin nähtävää ja tehtävää :) Meillä on juurikin tää tilanne ettei Henni jaksa istua rattaissa vaan mielummin touhottaa menemään ja itse juoksen perässä samalla keräillen hikikarpaloita ohimolta :D Niin ne lapset vaan kasvavat ♡
VastaaPoistaHahaa.. On kyllä totta, että me aika usein ollaan liikkeellä, mutta näin kahden hulivilin vanhempina meillä ei tosin ole montaa muuta vaihtoehtoa kuin puuhailla kaikkea. :D Ja toi on just paha, toisaalta on kiva jos toinen jaksaa liikkua itse - mutta sitten saa olla "pelastamassa" joka paikassa <3
PoistaIhania kuvia ♥ Meidän lapset varmaan rakastais tuota paikkaa eikä heitä enää sieltä kotiin saisi :D Monesti on pitänyt käydä, mutta aina on siellä suunnalla liikkuessa muka niin paljon muutakin ohjelmassa.
VastaaPoistaVoi kiitos <3 No ihan varmasti rakastaisi. Suosittelen kyllä kovasti jos teillä joskus on muutama tunti ekstra aikaa täällä ollessanne!! :)
Poista