Valokuvauksesta innostuminen

Innostuin itse valokuvauksesta vasta muutama hassu vuosi sitten. Tällainen innostuminen ei todellakaan vielä tarkoita sitä, että osaa ottaa kuvia itse - mutta ehkä tarkemmin sitä, että tykkää katsoa muiden ottamia hienoja valokuvia. Viimeaikoina minua on naurattanut tämä koko valokuvaaminen. Jos vuosi sitten olisin ottanut kuvan ja silloin katsonut sitä kriittisesti olisin saattanut olla lopputulokseen tyytyväinen. Tänään jos katsoisin samaa kuvaa en luultavasti enää olisi lainkaan tyytyväinen. Mitä on tapahtunut?

Kaikki lähti siitä, että ajattelit olevasi ihan ok valokuvaaja. Ymmärsit vain sen, että haluat kuvata ihmisiä ja yleensä vielä suuria joukkoja ihmisiä tärkeissä tapahtumissa tai juhlissa. Tärkein tehtäväsi oli saada kaikki mukaan kuvaan. Hetken päästä tajuat, että olisi myös kivaa jos kaikki katsoisi kameraan eikä näyttäisi oudoilta. Kohta ymmärrät, että taustalla on suuri merkitys kuvan fiilikseen. Alat säätämään kuvien syvyyttä. Hetken päästä näet minkälainen ero epätarkalla, tarkalla ja todella tarkalla kuvalla on. Koska haluat ottaa niitä todella tarkkoja kuvia alat kiinnittimään entistä enemmän huomiota valaistukseen. Huomaat, että hyvä valaistus on oikeastaan kaikki kaikessa - onhan kuitenkin kyseessä VALOkuvaus. Ymmärrät miten erilaisia kuvia saat riippuen siitä kuinka korkealla aurinko on. Ymmärrät esim. mikä on sininen valo ja mikä on keltainen valo. Ymmärrät mitä tapahtuu kun kuvaat vastavaloon vaikka sisätiloissa suoraan ikkunaan päin ja lopetat sellaisten kuvien ottamisen. Huomaat ottaessasi lähikuvia ihmisistä, että jopa valon heijastus hänen silmässä on todella tärkeä. Tiedät myös miten ärsyttävää liian terävä valo on ja toisaalta miten ihana epäsuoravalo on. Lopulta valaistus on ensimmäinen asia johon kiinnität huomiota kun astut huoneeseen.

Jos luulit pääseessi kehityksen päähän olet väärässä. Nyt alat nimittäin korjaamaan aiemmin oivaltamiasi olettamuksia. Aiemmin olit oppinut, että todella tarkka kuva on hieno, mutta nyt oivallat että myös epätarkka kuva voi olla vielä hienompi. Ymmärrät, että pimeässä valossa voi ottaa mitä erikoisimpia kuvia. Palaat jälleen ottamaan kuvia vastavalossa, koska ymmärsit että myös sillä tavalla voi ottaa tosi hienoja kuvia. Ymmärrät, että se ei ole vain ihmiset, liike, ympäristö ja valaistus vaan sen ja niin monen muun tekijän yhteispeli. Kaikki vaikuttaa kaikeen. Se on sen hetken ja sen tunnelman ikuistaminen jopa silloin kun ilmeet ovat oudot eikä kaikki mahdu mukaan kuvaan. Äh, Oikeastaan voit unohtaa kaiken mitä jo opit ja aloittaa alusta.

Tiedät nyt vain sen miten vähän tiedät valokuvauksesta..!

-Såfin

PS. Minä ilmoittauduin muutama viikko sitten 6 viikon valokuvauskurssille tämän pohdinnan lopputuloksena..