Kävi tässä yksi yö niin, että..

Olin tässä yksi yö yksin lasten kanssa kotona meidän perheen isi-ihmisen ollessa työmatkalla ulkomailla. Minä unesta (liian) riippuvainen ihminen olin jo etukäteen vähän jännittänyt sitä miten yö tulisi sujumaan. Jännitykseeni oli ihan selvä syy. Jonkin aikaa sitten kun meidän isi-ihminen oli poissa yön yli meidän vanhempi poika ilmoitti illalla, ettei aio nukkua ennen kuin isi tulee kotiin. Ja niin siinä myös kävi. Hän ei silloin nukkunut montaa tuntia yöllä. Hän piti lupauksensa. Meidän lapset nukkuvat normaalisti yönsä todella hyvin, heräämättä tai korkeintaan meidän pienempi mies kipittää yöllä viereen nukkumaan painajaisten takia. Mutta kun toinen vanhemmista on poissa, tilanne muuttuu täysin. Kotimme on öisin on toisen ollessa poissa kuin villi viidakko jossa voi tapahtua mitä vain..

Sinä yhtenä iltana lapset menivät kiltisti nukkumaan ja nukahtivat omaan huoneeseensa ilman suurempia ongelmia. Kello oli siinä vaiheessa 21. Tuuletin ja nautiskelin hetken aikaa omasta vapaa-ajastani, ehkä tämä kaikki meni helpommin kuin luulin?! Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa - tiedän nyt mitä tällä sanonnalla tarkoitetaan. Päätin nimittäin siinä kl 23 aikoihin siirtää lapset nukkumaan minun sänkyyn samalla kun minä menin nukkumaan. Ajattelin, että on helpompi nukkua kaikki samassa huoneessa nyt kun on tällainen poikkeusyö. Big mistake. Lapset heräsivät ja toinen jäi huutamaan minun sänkyyn kun lähdin hakemaan seuraavaa lasta. Kello oli puolen yön ennen kuin lapset olivat taas rauhoittuneet ja nukahtaneet "outoon paikkaan" minun viereeni. Juuri kun olin saamassa unen päästä kiinni n. kl 00.30 kuului tömähdys. Latoin valot päälle (Seuraava moka!) Meidän viisivuotias oli tippunut sängystä. Hän heräsi jälleen. Kopsahtanut pää vaati hieman lohduttmista ja kävimme juomassa vettä. Kello 1.00 saimme unen päästä kiinni.

Kello 2.30 herään siihen, että meidän nuorempi herra makaa minun päällä ja yrittää asettaa poskensa minun poskea vasten. Hän pyörii holtittomasti ympyrää. Koska meidän pieni mies potkii sekä minua että veljeensä kylkiin ja heitti yölliset kuperkeikat sängyssä, meidän vanhempi poika tippuu taas sängystä. Kello on nyt 4.00 ja kaikki on vihdoin rauhoittunut ja nukkuu. Havahdun kuitenkin hetken päästä kl 5.30 siihen, että meidän vanhempi poitsu istuu sängyssä ja kysyy: "saako nousta?". Oletko tosissasi - ei, nyt ei vielä nousta. Kävi monta kertaa mielessä, että olisin siirtänyt lapset omaan sänkyyn mutta päätin yön olevan jo menetetty. Eikä tälläinen teräsmutsi muutenkaan mitään unta kaipaa. Pah, ihan yliarvostettua. Kyllä viikko yksin lasten kanssa onnistuu ilman unta. Helposti. Kello on 7.00 ja ärsyttävä ääni tinnittää korvissani piip-piip-piip.. Jaahas, ei muuta kuin reippaana uuteen työpäivään..

Heh. tällainen yöllinen taistelu meillä. Mikä kamala yö lasten kanssa on jäänyt sinulle mieleen?

-Såfin