Sain taannoin teiltä toiveen, että kirjoittaisin meidän veljestän välisestä suhteesta. Meidän veljeksillä on ikäeroa 2 vuotta ja 5 kuukautta ja he ovat tällä hetkellä 3- ja 5-vuotiaita. He jakavat keskenään huoneen ja nukkuvat samassa kerrossängyssä. Vaikka heillä on samat geenit heidän luonteet ovat todella erilaiset. Toinen on luonnonlapsi kun taas toinen on vannoutunut automies. Toinen on vielä kiintynyt meihin vanhempiin ja toinen haluaa jo itsenäistyä. Toinen on kaikkiruokainen ja toinen kiukuttelee ruuan kanssa. Toinen on erityisherkkä vaatteiden kanssa kun taas toiselle ei ole väliä vaikka vaattet olisivat nurinpäin päällä. Toinen on hulivili ja toinen tottelevainen ja varovainen. Ymmärrätte ehkä jo tästä kuvauksesta, että kyseessä on kaksi aivan erilaista yksilöä. Joku kysyi minulta joskus, että ovatko meidän veljekset samanlaisia missään?! Se sai minut pohtimaan. Poislukien heidän ilmeistä en rehellisyyden nimissä voi väittää että he ovat missään oikein kovin samanlaisia. Silti jotenkin kummasti he ovat toistensa parhaita kavereita..
Kuten isoveljen kuuluu, meidän vanhempi auttaa ja suojelee meidän nuorempaa huliviliä. He ovat viettäneet koko lapsuutensa tiivisti yhdessä joko kotona tai samassa pienessä ryhmässä perhepäivähoitajan luona. Tämä on ehkä aiheuttanut sen, että heillä on aivan todella syvä ymmärrys toisiaan kohtaan. Oikein hävettää myöntää, mutta meidän vanhempi poika toimii välillä jopa tulkkina meidän vanhempien ja pikkuveljen välillä. Meidän veljeksillä on jotenkin muodostunut niin syvällinen ymmärrys toisia kohtaan ettei edes me vanhemmat oikein päästä väliin. Ja ehkä se ei ole tarkoituskaan. Leikeissä he löytävät saman sävelen nopeasti ja heidän yhteisiin lempipuuhiin kuuluu legoilla rakentaminen sekä keskenään painiminen (heh). Joskus he myös hääräävät tuntikaupalla keskenään ja pukeutuvat kikatellen esimerkiksi superhahmoiksi.
Toki taisteluitakin syntyy ja joudumme joka ilta toimimaan erotuomareina. Toinen haluaa aina sen lelun mikä toisella on. Onneksi ainakin tähän mennessä sopu on aina löytynyt hyvin nopeasti ja lapset ovat oppineet tekemään kompromisseja. En melkein uskaltaisi kirjoittaa tätä, sillä pelkään sen jonain päivänä loppuvan mutta meidän veljeksellä on aivan todella mahtava suhde keskenään. Ja kyllä erään äidin sydän sulaa kun he illalla toivottavat hyvää yötä toisilleen. "Minä rakastan sinua veli"
Ovatko teidän lapset luonteeltaan samanlaisia ja miten he tulevat toimeen?
-Såfin
Olipa kiva lukea teidän veljeksistä! Meidän pojilla ikäeroa on 1v 9kk, vanhempi on nyt 2,5v ja nuorempi hieman päälle 9kk. On ollut liikuttavaa huomata jo nyt miten pikkuveli on isoveljen perään. Veli saa aina leveimmän hymyn ja siitä lähtien kun pojat ovat nukkuneet samassa huoneessa (vuodenvaihteesta lähtien) nuorimmainen etenkin menee aina kikattaen nukkumaan. Isoveli pitää pienemmän puolia ja varmistaa aina, että veikkakin saa ruoan jälkeen hedelmää jälkiruoaksi ja huolehtii, että jos olemme lähdössä jonnekin myös pikkuveli otetaan mukaan.
VastaaPoistaVälillä huomaan odottavani malttamattomana sitä, että kuopuskin oppii puhumaan ja kasvaa niin paljon, että onnistuu fyysisesti osallistumaan leikkeihin paremmin. Ja pitämään puoliaan - sillä esikoinen on huomannut, että pikkuveljeä kiusaamalla saa aina vanhempien huomion. Tavallaan hieman kauhistuttaakin tulevat riidat, kun pojilla se voi äityä aika hurjaksikin, mutta samalla olen luottavaisin mielin sen suhteen, että veljesten suhde on niin syvä, että yhteinen sopu löytyy viimeistään pienen painituokion jälkeen.
On liikuttavaa seurata veljesten suhteen muodostumista. Kuopuskin pääsee samaan yksityiseen perhepäivähoitoon kesän jälkeen joten odotan, että poikien välille tulee jotain samantapaista kuin teidän pojilla tuntuisi olevan. :) Mutta voi pojat, miten voi samoista mömmöistä tulla kaksi niin erinäköistä ja -oloista tyyppiä!? Aika mysteeri kyllä. :D
Kiitos pitkästä kommentista ja kiva kuulla myös teidän poikien välisestä suhteesta <3 Se on jännää miten veljesten suhde alkaa muodostua jo pienenä. Muistan hyvin sen miten meidän perheen isoveli jaksoi viihdyttää pikkuveljeään hänen ollessa vielä vauva. Palkinnoksi hänelle riitti että pikkuveli nauroi tai hymyili hänelle. Hän oli maailman onnellisin.
PoistaMinusta on myös hellyyttävää miten veljekset osaavat pitää toistensa puolia aina pahan tilanteen tullen, niin kuin teilläkin. Toinen huolehtii että toinenkin saa samat edut. Mieti mikä valttikortti tämä on myöhemmin elämässä! :)
Teidän pojille muodostuu varmasti myös tosi läheinen suhde ja se syvenee entisestään kun viettävät aikaa yhdessä ja kasvavat. Heillä on myös melko pieni ikäero joten yhteiset leikit lähtevät varmasti pian pyörimään oikein kunnolla!
Tsemppiä arkeen <3 <3 <3
Kuulosti jotenkin kovin tutulle :) Meillä pojilla ikäero noin 3 vuotta ja ovat kuin yö ja päivä, mutta myös paita ja peppu. Heillä on jokin aivan oma yhteys, jonka ulkopuolelle tyttö jää. Jokainen lapsi on omanlaisensa ja vaikka tyttö ulkopuoliseksi jollakin tasolla jääkin ovat kaikki kolme niin kovin tärkeitä ja rakkaita toisilleen. Toisaalta myös tytöllä on kyllä kuopuksen kanssa oma juttunsa, sillä erilaisuudesta sekä ikäerosta huolimatta kahdessa ääripäässä on jotain samaa yhdistävää juttua :)
VastaaPoista<3 <3 <3 Jännää, miten ehkä sitten myös lasten välisissä suhteissa ne vastakohdat täydentään toisiaan!? Tuo onkin mielenkiintoista miten saman perheen siskot ja veljet tulevat toimeen keskenään.. ainakin mielenkiinnon kohteet ovat usein varmaan erilaiset. (vaikka ei saisi yleistää) Sehän ei taas toisaalta mitenkää estä sitä, etteikö voisi olla läheisiä!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMeidän pojilla on ikäeroa 1v7kk. Ikää nyt 11 ja 9. He ovat myös aika erilaisia, mutta kiinnostuksenkohteet ja harrastukset ovat osin samat. Olen oikeastaan yllättynyt miten paljon he viettävät aikaa yhdessä erilaisudestaan huolimatta. Yllättävän harvoin he ärsyyntyvät toisiinsa. Silti parasta tässä viikon sisään taisi olla se, että kumpikin sai oman huoneen. Toki viettävät suurimman osan ajasta samassa tilassa, jos öitä ei lasketa. Mukavaa viikonloppua! (Hmm... olen tainnut ennenkin kommentoida blogiisi meidän veljesten suhteesta.)
VastaaPoistaOi vau! Omat huoneet - siihen meillä on vielä matkaa ja en tiedä haluavatko pojat sitten tosipaikan edessä kumminkaan vielä ainakaan nukkua omissa huoneissa! Aika jännää että teidänkin pojilla on erilaiset luonteet mutta silti viettävät paljon aikaa yhdessä.. :) Jännitän kokoajan, että erottaako ikä pojat jossain vaiheessa toisistaan mutta teidän perheessä on sitten hyvä esimerkki siitä, että myös kouluikäisenä voi erilaisuudesta huolimatta olla läheisiä <3
PoistaMeillä pojilla on 2,5 vuotta ikäeroa ja ovat ehkä enemmän samanlaisia kuin erilaisia, ainakin vielä tässä vaiheessa :)
VastaaPoistaSamikset! <3 Mä olin aina jotenkin ajatellut että kun saamme kaksi poikaa niin olisivat kuin kaksi marjaa (myös luonteeltaan). Ei se ihan niin sitten mennyt! :)
PoistaVoi miten ihana postaus <3 Ihana lukea näin pikkuveljeä isoveljelle odottaessa. Saas nähdä, mitä tuo tullessaan meidän 3v 8kk ikäero. Toivottavasti pääsen itsekin muutaman vuoden päästä kirjoittamaan samanlaisesta ystävyydestä :)
VastaaPoistaVoi että, teillä on varmasti luvassa ihania hetkiä kun pojat viettävät aikaa toistensa kanssa! Sitä on niin mahtava seurata vierestä. Vaikka teidän pojille tulee ikäeroa hieman enemmän kuin meidän pojilla on, olen ihan varma siitä että teidän pojille syntyy yhtä syvä ystävyyssuhde <3
Poista