Seikkailua, märät kengät ja eräät terassinavajaiset..

Ajoimme lauantaina automme eteläiseen Helsinkiin, pysäköimme rantatielle ja lähdimme kävelemään kävelykatua pitkin. Kalliolta sulanneen lumen vedet valuivat isoina noroina alas mereen ja meren peitteenä olleesta jäästä ei ollut enää tietoa. Liikkeellä oli satoja, satoja Helsinkiläisiä ja turisteja jotka olivat tulleet paikalle nauttimaan auringosta. Jopa kaksi joutsenta uiskenteli paikalle kuin merkki siitä, että kevät tosiaankin jo on täällä. Me tasapainottelimme suurilla kivillä rantakalliolla ja ihmettelimme sulavaa lunta. Kalliolla istui satunnainen lenkkeilijä nauttimassa silmät suljettuna naama käännetty aurinkoa kohti. Hassu koira hyppelehti rantakallioilla ja yritti saada ulkoluttajansa ymmärtämään, että nyt olisi hyvä hetki käydä nopeasti pulahtamassa meressä, kuitenkaan siinä onnistumatta. Sillä aikaa me tutkiskelimme alueen kauniita kiviä, kiipesimme puuhun ja otimme talteen jokaisen auringosäteen. Skeittipuiston kohdalla lumen alta paljastanut ruoho oli lasten iloksi paikoin suurten vesilammikoiden peittämä. Pienet kengät kastuivat sallittua enemmän..

Pysähdyimme pian Café Carusellin kohdalle ja kävelimme terassille joka vielä yllätykseksemme oli suljettu. Auringossa lämpötila huiteli reippaasti plussan puolella. Sillä hetkellä, kuin tilauksesta, kahvilan terassille viettävät suuret lasiovet narahtivat auki jättäen pienen pölypilven ilmaan. Eteemme ilmestyi kahvilan työntekijä joka sanoi meille iloiseen ääneen, että tänään taitaa olla hyvä hetki avata terassikausi. Emme voineet olla enemmän samaa mieltä. Kuin tilauksesta meidän eteen asetettiin juuri putsattu pöytä ja kuivattelimme siinä auringossa kastuneita kenkiämme ja söimme lounasta. Pian terassi oli aivan täynnä ulkoilijoita jotka kilpailivat keskenään vapaana olevista tuoleista. Tervetuloa kevät!

Kävitkö sinä ulkoilemassa nyt viikonloppuna?

-Såfin