Synttärit ja pari sanaa ikääntymisestä

On taas se aika vuodesta kun itse pitää täyttää vuosia. 32 on uusi lukuni. Kun olin teini-ikäinen ajattelin, että kaikki kolmekymppiset ovat ihan ikäloppuja. En ehkä ajattele sitä ihan samalla tavalla nyt kun itse olen yli 30. Viimeiset vuodet olen käyttänyt ahkerasti itsetutkiskeluun ja henkiseen kasvamiseen. Monessa asiassa olen ymmärtänyt, ettei maailma ole niin mustavalkoinen kuin sen kuvittelin olevan joitain vuosia sitten. Joko minun käsitys on muuttunut tai sitten maailma on tänä päivänä eri kuin se oli hetki sitten. Veikkaisin ensimmäistä vaihtoehtoa. Ehkä olen vihdoin kasvanut aikuiseksi? Suurin syypää ajattelutavan muuttumiseen on selvä. Lapset. Olen nyt vastuussa myös toisista henkilöistä kuin pelkästään minusta itsestäni. En itse enää ole maailmani ainut napa. Päätöksiä pitää hieman pohtia eikä suinkaan enää voi hypätä uusiin juttuihin miettimättä seurauksia. Tarkemmin pohtiessani asiaa ehkä siis sittenkin olen ikäloppu kaikkien niiden määritysten mukaan jotka tunsin silloin teini-ikäisenä..

Jokaisen vuoden kannan silti ylpeydellä. Yhtään päivää tai hetkeä en ole heitänyt hukkaan ja tiedän, että edessä on vielä lisää parempia ja onnellisempia päiviä. Jutellessani minua vanhempien tyyppien kanssa saan jatkuvasti kuulla, että elämä vain paranee vuosi vuodelta. Se on varmasti totta. Jokainen vuosi on ollut toistaan parempi. Fyysisesti tiedostan jo nyt, että omasta kunnosta pitää pitää enemmän ja enemmän huolta. Silmänympärysvoiteet ovat vihdoin löytäneet tiensä minunkin hyllyyn. Valehtelisin jos sanoisin olevani innoissani ikääntymisen fyysisistä puolista, mutta toisaalta elämässä on niin paljon kaikkea muuta josta innoitsen, ettei satunnainen pakollinen syvävenyttelytunti tai harmaa hius enää tunnu misään..

Haluan siis nostaa maljan uudelle luvulleni. 32. Olkoon tämä vuosi vielä parempi vuosi!

-Såfin