Olemme jo pitkään leikkineet esikoisen kanssa erilaisia leikkejä hänen keräämillä pienillä muovisilla eläimillä. Yleensä nämä leikit jotenkin päätyvät siihen, että joku eläin pelkää tulla syödyksi (yleensä se lelu mikä minulla on) ja toinen vaarallinen eläin jahtaa tätä voimatonta eläintä sen erilaisista piilopaikoista. Nyt olen ilokseni huomannut, että leikin laadussa on tullut pientä muutosta. Jahtausleikin lisäksi eläimet leikkivät keskenään perheitä, tekevät retkiä, syövät ruokaa ja nukkuvat.
Toissapäivänä leikimme myös roolileikkiä yhdessä, mutta tällä kertaa hieman uudella tavalla. Minä olin tässä leikissä pikkuveli ja 3-vuotias esikoinen oli äiti. Tämä on varmasti tavallinen leikki niissä perheissä missä on tyttölapsia, mutta meillä aika harvinaisia. Oli hauskaa huomata mitä hän kokee tärkeänä meidän elämässä juuri nyt. Hyvästi jättäminen on ilmeisesti iso asia. Minä en saanut "äitiltä" halia kun hän lähti, vaan hän vilkutti minulle hyvästi ikkunasta. Minua kehotettiin syömään reippaasti ja sain muussattua ruokaa koska olen niin pieni (niin kuin meidän kuopus tällä hetkellä). Kävimme teatterikerhossa jossa minua rohkaistiin puhumaan, ja jos en uskaltanut puhua niin sain kuiskata asiani äitille. Minua lohdutettiin kun minuun sattui. Minulle laulettiin pitkä iltalaulu ja minua silitettiin.
Tällä kertaa minuakin harmitti lopettaa leikki kesken kun nukkumaanmenoaika tuli vastaan!
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti