Nyt kun on isänpäiväviikko menossa ajattelin, että olisi mukava sanoa muutama sana meidän perheen isistä ja siitä minkälainen hän on lastensa kanssa. Teini-iässä hän aloitti uransa olemalla Duracelpupu-maskotti kauppakeskuksessa. Mainitsen tämän siksi, että minusta tämä ura sopisi vieläkin hänelle sillä vauhtia ja energiaa riittää. Hän on ihanaa seuraa pojilleen sillä hän jaksaa painia, leikkiä, juosta ja hassutella - aina ja vuorokauden ajasta riippumatta. Kauhein kohtalo hänelle olisi lähteä rantalomalle jossa olisi pakko maata koko päivän lukemassa kirjaa auringossa. Kolikolla on myös kääntöpuoli, sillä lasten ja isin mielestä illan viimeinen leikki voi hyvin olla painimatsi tai "täältä tulee isikarhu ja syö sinut..."
Meidän lähellä sijaitsee "apinametsä" jossa apinahenkisille ja muille villeille ihmisille on tarjolla mm. vaijeriliitoa ja kiipeilypuita. Sehän on sanomattakin selvää, että silloin kun meidän ulkoilulenkki kulkee tätä kautta meidän villit veikot pysähtyvät aina tässä ottamassa pienet vauhdit. Tällä kertaa myös minä koitin vaijerilla liukumista ja onneksi kukaan ei ollut ottamassa kauhistuneesta ilmeestäni kuvaa. Onneksi perheen pojat pitävät vauhdista minunkin puolesta!!
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti