Meidän kuopus oppii kovaa vauhtia uusia taitoja. Hänestä on tullut nopeampi liikkuja, olohuoneen halki hän konttaa jo muutamassa sekunnissa. Hän erehtyi myös viikolla seisomaan ilman tukea pidemmän hetken, sillä aikaa kun pyöritti lelua käsissään. Kun hän huomasi ettei pitänyt kiinni mistään, hän pyllähti pepulleen, joten seisomiseksi sitä ei vielä voi kutsua. En kuitenkaan usko, että sekään on kaukana. Lisäksi hän on viime viikkojen aikana oppinut mm. vilkuttamaan ja kieltämään meitä vanhempia ihan päänravistuksen kera. Vilkuttaa voi ihmisille ja leluille, kunhan saa vilkuttaa. Yleensä vilkutetaan yhdellä kädellä, mutta kumpaakin kättä on kivaa heiluttaa edestakaisin samaan aikaan.
Hänellä ei vielä ole kovin paljon sanoja tai tavuja joita toistaisi tietyissä tilanteissa. Siksi meidän mielestä päänravistukset ja "nejnejnej" ovat suloisinta mitä hän voi sanoa. Vuoden päästä emme ehkä enää ole samaa mieltä. Hän ravistaa myös päätä itselleen juuri ennen kuin repii mullat meidän jukkapalmun ruukusta tai kiskoo lampun johtoa irti seinästä. Hän ymmärtää siis mikä on kielletty mutta ei tottele edes itseään..
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti