Tein viikolla pientä siivousta poikien vaatekaapeissa ja karsin sieltä muutaman kassillisen pieneksi jääneitä vaatteita. Samassa yhteydessä totesin, että esikoisen vaatteille pitää tehdä lisää hyllytilaa ja äitin ja isin tavarat saa löytää paikkansa jostain muualta. Kävin läpi tavaroita joiden seassa oli mm. muistolaatikko jonka sisällä oli muutama ihana pikkutavara, paljon valokuvia ja yksi todellinen aarre, jonka olemassaolon olin jo ehtinyt unohtaa: Kuvakirja, jonka sain lahjaksi isoäitiltäni kun olin yksivuotias. Kuvakirja on sillä tavalla erityinen, että se on täysin isoäitini piirtämä ja askartelema.
Kun näin kirjan kannet, muistin heti yhden tietyn kuvan. Se oli takka jonka luukkujen sisällä oli roihuava tuli. Tämä kirja oli minulle tärkeä ja tuli jotenkin lämmin olo kun ajattelin sen sisältöä. On hauskaa, että jotkut asiat jää mieleen vaikka niitä olisi ajatellut viimeksi yli 20 vuotta sitten! Tavarapaljoudesta huolimatta toivon, että myös omille lapsille jää tällaisia muistoja lapsuudesta!
-Såfin
Ps. Voitte kuvitella, että muistolaatikko-tavaroiden läpikäyminen vei minulta koko päivän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti