Palkitseva loppu

Kun päiväkodista hakee kaksi tämännäköistä pientä poikaa ei voi muuta kuin hymyillä. Heidän ilmeistä ja kasvoista näkee, että heillä on ollut hyvä päivä. Kasvot tussissa, kädessä on viimeisin askartelu-luomus ja muovikassissa on läpimärät vaatteet. Tämä on sitä oikeaa elämää. Kun tiedustelen heiltä mitä heidän päivään on kuulunut, saan yleensä vastaukseksi etteivät he muista. Heidän olemus paljastaa kuitenkin vähintään puolet tarinasta.. Meidän perhepäivähoitajalta sain tietää, että ukkosmyrsky ja äkillinen sade oli yllättänyt heidät aamupäivällä ja tämä oli lasten mielestä ollut tosi hauskaa. Yksin huoneeseen piiloutunut pikkuinen oli taas pitkän hiljaisuuden aikana maalannut naamansa ja yhden pöydän tussilla. Hahaa.. Tähän päättyi hänen tilannepäivitys koska meidän nuorimmainen lähti jo juoksemaan kotiin päiväkodista viikonlopun viettoon..

Kun viikkon on pulkassa ja olemme kaikki kotona, olo on tavallaan melko helpottunut. Taas yksi onnistunut viikko. Olemme hengissä, emme hukkuneet pyykkiin ja kerkesimme jopa viettää hieman yhteistä aikaa. Tästä kaikesta päätimme palkita itsemme. Vietimme yhdessä telkkari-iltaa dippikasviksilla ja sipseillä ja ai että. Tähän oli hyvä päättää arkiviikko..

**Tähän loppuun yksi sellainen piiitkä ja onnellinen huokaus**

-Såfin