Pienet varpaat järvessä

Netti on täynnä juttuja ihanasta ja aurinkoisesta viikonlopusta josta ilmeisesti koko Suomi on saanut nauttia viime viikonloppuna. Mekin suuntasimme viikonloppuksi koko porukalla mökille ja saimme seuraa meidän ystäväperheestä. Olimme varautuneet hienoon säähän, mutta emme ajatelleet että saisimme istua koko päivän laiturilla ja katsoa kuinka lapset uivat ja leikkivät vedessä. Mutta kyllä - olimme siis RANNALLA, syyskuussa! Aurinkorasvoja emme levittäneet, sillä ajattelimme ettei tätä lämpöä riittäisi koko päivälle. Illalla saunassa huomasimme kuitenkin miten poskia punoitti auringon jäljiltä. Nämä kaksi päivää jotka vietimme auringossa nyt syyskuussa tuntuivat vähintään yhtä arvokkaalta kuin kaksi lomaviikkoa keskellä kesää.

Kun myöhemmin syksyllä ihmettelen auringonvalon puutetta, haluan muistaa nämä kaksi päivää. Nämä päivät jolloin olimme rannalla ja lapset ampuivat toisiaan vesipyssyillä. Päivät jolloin lapset innostuivat vesirajalla ja hyppäsivät veteen vaatteet päällä ja naureskelivat. Päivät kun täytimme vatsamme vähän liian täyteen köyhillä ritareilla. Päivät kun ei tarvinnut änkeä villasukkia saappaisiin. Päivät kun näimme lämpimän illan päätteeksi aivan kirkkaan tähtitaivaan ja kolme tähdenlentoa..

Nyt syksy saa tulla! Vai mitä mieltä olette?

-Såfin