Jokaisen lapsuudessa on varmasti ollut kaikenlaisia satuhahmoja kuten joulupukki, pääisiäispupu, hammaskeiju jne. Nämä hahmot ovat tärkeä osa mielikuvitusmaailmaa ja niihin haluaisi uskoa jopa sen jälkeen kun oikeasti tietää niiden olevan vain aikuisten keksimiä mielikuvitushahmoja. Minunkin lapsuudessa on ollut läsnä nämä hyvin tyypilliset hahmot. Jouluna ollaan jännitetty joulupukin ja tonttujen näkemistä ja pääsiäisenä jopa hieman pelätty tuota yhtä pupua, joka tulee keskellä yötä tuomaan pääsiäisyllätyksiä sängyn alle. Näissä hahmoissa ei sinänsä ole mitään eriskummallista - kaikki tuntevat ne ja tietävät miltä niihin uskominen tuntuu. Mutta viikonloppuna näin kuitenkin mökillä jotain mikä palautti mieleeni yhden hieman erilaisen mielikuvitushahmon omasta lapsuudestani..
.. nimittäin rantaan huuhtoutunut valkoinen vaahto. Tämä muistutti minua hahmosta, joka minun lapsuudessano kantoi nimeä "Me-me-meripeikko" (lausutaan erittäin matalalla ja kunniaa herättävällä äänellä). Meripeikon olemassaolosta ei ole muita todisteita kuin rantaan huuhtoutunut vaahto. Tämä vaahto on tietenkin peräisin siitä, kun meripeikko on harjannut iiisot hampaansa. Hahaa.. Ja arvatkaa vaan pystyinkö olemaan avaamatta omaa suutani tästä meripeikoista kun esikoisemme kysyi, mikä tämä kummallinen vaahto rannassa on?? NO EN! Nyt meidän esikoinen tietää myös meripeikosta ja hänen suurista hampaista..
Onko teidän lapsuudessa ollut tällaisia erikoisempia satuhahmoja?
-Såfin
:D
VastaaPoistaMeillä on ollut jättiläiskani, tai pupu tai joku sellainen. Mutta se on ollut positiivinen satuhahmo, eikä siinä ole ollut mitään pelottavaa. Meidän isänisä sen meille keksi, kun joskus automatkoilla kysyimme miksi pelloilla on valkoisia isoja palloja (rehut(?) kun on kerätty rullalle ja muovitettu). Hän kertoi meille, että ne on jättiläispupun papanoita :D Ja kyllä, mäkin kerron samaa tarinaa omille lapsilleni ;D
Hahahaa, miten ihana hahmo! :) Tuo on kyllä niin hauska selitys heinärullille, että on melkein pakko ottaa käyttöön. On hauskaa miten tarinat näistä hahmoista kulkevat sukupolvelta toiselle.
PoistaHih <3 :D Ihana <3 Ilmekkin on kuin peikon "melkeennähneellä" , hiukan epäuskoinen ja funtsaileva :D Mä muistan lapsuuden satuhahmoista ihanaiset keijut joita asui meidän Härmän mökin viereisessä metsässä <3
VastaaPoistaKyllä! Ilme oli melko osuva, onneksi sain kaapattua kuvan. :) Näissä hahmoissa on jotain jännää ja kiehtovaa - siksi ne ehkä jää muistiin ja muistuu mieleen myöhemmin nyt kun on omia lapsia <3
Poista