Kun seurasimme meren jäätymisrajan etenemistä

Eräänä aamuna mittari ulkona kävi alle 20 pakkasasteessa. Muutaman kerran vuodessa minussa herää sellainen yllytyshullu joka haluaa lähteä testaamaan selviytyisinköhän ulkoilusta tällaisessa kylmyydessä. Onhan tämä tällainen poikkeuksellinen kylmyys jotain ainutlaatuista jonka me täällä pohjoisessa saamme kokea muutaman kerran vuodessa. Niinpä päätimme pukea lämpimimmät ulkoiluvaatteemme päälle ja lähteä koko perheen voimin katsomaan merta Helsingin edustalle. Yksi lempipaikoistamme Helsingissä merimaisemien ihailemiseen on Uunisaari. Siellä on pitkä hiekkaranta kesäisin ja talvella jäätyneet poukamat ja pienet kävelysillat muodostavat ihanan satumaisen tunnelman. Tällä kertaa näimme maisemien lisäksi jotain todella erikoista. Jotain mitä en monta kertaa elämässäni ole nähnyt, nimittäin sen kun meri jäätyi silmiemme edessä.

Meren pinnalle muodostui jäätymisprosessissa jotain todella erikoista, nimittäin merisavua. Ei niinkään höyryä joka nousee merestä kun vesi höyrystyy lämmösta, vaan nimenomaan merisavua. Jäätymispisteessä oleva meri nosti kosteutta ilmaan ja verhoili jopa koko Suomenlinnan valkoiseen huntuun. Haltioituneet turistit olivat kerääntyneet rantaviivalle valokuvaamaan savuavaa merta. Meidän pojat olivat myös aivan innoissaan näkemästään luonnonilmiöstä ja hyörivät ja pyörivät kallioilla. Kolme varttia pärjäsimme hyvin ulkona kylmässä säässä kunnes meidän pienin väsähti ja halusi sisälle. Tänä aikana olimme kirjaimellisesti nähneet miten jäätymisraja siirtyi kauemmaksi rannasta. Vau. Hyvästä suorituksesta palkitsimme itsemme lohikeitolla Uunisaaressa sijaitsevassa ravintolassa. Ja taisi eräät kundit vielä ottaa pullatkin. Kyllä tällaisen seikkailun jälkeen kelpaa herkutella..

Oletko sinä nähnyt kun meri jäätyy?

-Såfin

PS. sori tämä kuvapläjäys - taisin vähän innostua (ja paleltaa sormeni. Hihii..)