Vähän niinku sokeriton

Minä ja sokeri. Huoh. Meidän suhde on kautta aikojen ollut monimutkainen. Loppukesästä minä elin eräänlaisessa kierteessä. Olin väsynyt, voimaton ja huomasin usein yrittäväni korajata tilannetta syömällä jotain makeaa. Koska noh.. sain siitä hetkellisesti energiaa. Se on totta. Makea tuo hetkellisesti energiaa, mutta pudottaa hyvin nopeasti takaisin maanpinnalle (tai sen alle). Mietin pitkään mitä halusin muuttaa ja yksi oli varma, halusin olla energisempi. Oikeastaan muita tavoitteita minulla ei ollut, mutta toki ajattelin, että olisi kivaa jos muutama kilo katoaisi samalla. Vaikka ongelma sokerin mussuttamisen kanssa oli suoraan silmieni edessä, mietin lukuisia erilaisia vaihtoehtoja ruokavalion muuttamiseen. Kaikkien erilaisten vaihtoehtojen keskellä oli hiukan haastavaa päättää mitä lähtisin ruokavaliossani muuttamaan jotta taas löytäisin hetken aikaa hukassa olleen energisemmän itseni..

Sokeriton. Se se olisi. Päätin yrittää olla sokeriton 6 päivää 7:stä. Kerran viikossa sallisin itselleni jotain hyvää ihan vain siksi, että luonteeni ei anna periksi jatkaa ruokavalion noudattamista jos kerran olen jo lipsunut siitä. Varsinaisia piilo-sokereita en ole vältellyt tai hysteerisesti lukenut pakkausselosteita, mutta kaikki makeiset, pullat, keksit, jäätelöt, makeutetut jugurtit, mehut, makeat myslit ja makeat kastikkeet ovat tietenkin olleet poissuljettujen listalla kuutena päivänä viikossa. Tavallisia hiilareita en kuitenkaan mitenkään erikseen ole rajoittanut.

Alkuun yllätyin siitä miten usein jouduin kieltäytymään kaikenlaisista sokeriherkuista. Oli pullaa työpaikalla, kakkua ystävien luona ja jopa lounaalla tarjolla olevat jälkkärit houkutteli. Siis oikeasti sanoin makealle EI joka päivä, joskus monta kertaa. Aika hullua. En edes ollut tullut ajatelleeksi miten paljon sitä on tarjolla joka suunnassa. Olin myös sokerikoukussa ja ensimmäisinä päivinä kun olin ilman makeita ruokia ajattelin sokeria jatkuvasti, väsyin ja oli jopa pää kipeä. Pelottavaa suorastaan. Nyt olen mennyt tällä mallilla jo viidettä kuukautta ja olen edelleen sitä mieltä, että tämä on minulle tosi sopiva tapa suhtautua sokeriin. Olen energisempi ja on tässä muutama kilokin tainnut kadota. En tosiaankaan usko, että sokeri enää koskaan löytää tiensä takaisin pysyväksi osaksi minun ruokavalioa.

Minkälainen suhde sinulla on sokeriin?

-Såfin

PS. pyydän samalla anteeksi myös minun perheenjäsenilta jotka osakseen on saanut "kärsiä" tästä muutoksesta minun kanssa..