Retki rantaviivaa pitkin

Lasten mielestä kaikista siisteintä on tällä hetkellä luonnossa retkeileminen. Riittää, että heille suo hieman rauhallista aikaa vähän vaihtelevissa ympäristöissä ja he keksivät nopeasti itselleen ajanvietettä. Näin tapahtui kun hetki sitten päädyimme yhdessä eräänä sunnuntaina viettämään aikaa ulkona. Suuntasimme Itä-Helsingissä sijaitsevalle ranta-alueelle. Valitsemamme alue on monen ulkoilijan suosiossa, eikä ihan turhaan sillä rantaviiva tekee juuri tälle kohdalle hienon poukaman jota pitkin voi kulkea nautiskellen maisemista. Meidän perheelle tämä oli vielä täysin tutkimatonta aluetta ja siitähän on hyvä aloittaa seikkailu..

Rannan toisessa päädyssä sijaitsi jännä laituri ja mitä pidemmälle kuljimme polkua löysimme muitakin mystisiä juttuja. Jäätynyttä meriruohoa, rikkoutuneen jään muodostamia onkaloita, valkoisia kiviä ja pienen unohtuneen soutuveneen. Kaikkia sellaisia juttuja joita oli todella siistiä tutkia kun oli pieni. Nämä oli taas niitä hetkiä kun muistuu mieleen miksi lapset eivät tarvitse kasoittain leluja. Ne viihtyvät juuri yhtä hyvin (ellei paremmin) ulkona tutkimassa luonnon pieniä ihmeitä. Lisäksi meidän seikkailua valoitti ihana aurinko. Aurinko jota todellakin olen kaivannut.

Ehkä muistat miten aiemmin kerroin siitä, että minulla on ollut tunteet hukassa jo pidemmän aikaa!? Tai tarkemmin sanottuna äärilaidan tunteet ovat olleet kadoksissa jo viime syksystä lähtien. En ole suuttunut tai ilahtunut asioista kuten normaalisti olen tehnyt. Mutta tällä retkellä, siellä auringonpaisteen alla yhdessä perheen kanssa koin hyvin hyvin pitkästä aikaa sellaisen suuren tunteen. Olin onnellinen... ei olin SUPER-Onnellinen.

Ihanaa sunnuntaita!

-Såfin