Teimme retken Helsingin luonnontieteelliseen museoon koko perheen voimin. Koska meidän esikoinen on erittäin kiinnostunut eläimistä, tämän museon vierailu on meillä pakollisten listalla joka vuosi. Pienet lapset ovat varmasti tämän museon pääasiallinen asiakaskunta ja heidät on huomioitu todella hyvin. Museossa on kurkistusreikiä, luukkuja, korokkeita, konttaustunneleita, paljon koskettavaa. Jännää oli myös mm. pimeä huone jossa voi fiilistellä aavikon elämää ja äänimaailmaa tähtitaivaan alla. Hienoa meidän aikuisten näkökulmasta on tietysti myös, että museossa voi liikkua vaunuilla. Helpotus ainakin tällaisen villin pian yksivuotiaan kanssa, joka ei enää viihdy kantorepussa.
Yllätyimme hieman siitä, mikä kiinnosti meidän esikoista kaikista eniten. Luurangot, luurangot ja luurangot!! Kun museokierroksen lopussa kysyimme häneltä jos hän vielä haluaa mennä katsomaan jotain, hän ohjasi meidät kiltisti halliin jossa kaikki luurangot oli esillä. Hän ihmetteli ja koitti omia luita ihon läpi, katseli, kyseli ja ihmetteli vähän lisää. Tässä hallissa maailman vaarallisin eläin oli piilotettu kaappiin - sieltä paljastui ihmisen luuranko. Tämän kaapin ovet avattiin ainakin 20 kertaa!
Nyt meidän esikoinen sitten oppi, että luurankoja voi piilottaa kaappiin.. Hah!
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti