Hetki. Tässä ja nyt. Tämä hetki on outo, sillä olen yksin. Viime viikkojen aikana en ole ollut yksin juuri ollenkaan. On ollut talvilomaviikkoa ja sairastelua ja kummatkin lapset ovat pitäneet minua kiireisenä, hyvässä ja pahassa. On outoa miettiä mitä asioita kaipaa eniten, kun elää keskellä taaperokotia. Yksi niistä on hiljaisuus. Pelästyin äsken kun olin kuulevinani meidän nuorimman itkua, vaikka kotona on vain minä. Säpsähdin sohvalta ylös seisomaan kun pesukone piippasi, ensimmäinen reaktioni oli, että nyt jollekin pienelle ihmiselle on sattunut jotain. (Nämä harhakuulot ovat oikeasti aika pelottavia...)
Toinen asia, jota kaipaan on tehdä kaikki väärin - juuri niin kuin ei pitäisi. Kun minua kotona tuijottaa kaksi pikkuapinaa en koskaan voi tulla ovesta sisään ja heittää takin lattialle tai syödä pelkkää leipää lounaaksi tai edesä syödä sohvapöydän ääressä. Haluan olla hyvä esimerkki lapsilleni. Elä niin kuin opetat, vai miten se meni.. On ihanaa hellittää joskus ja siksi syön juuri nyt lounaani sohvapöydän ääressä tietokoneen edessä. Kolmas asia jota kaipaan paljon, on yksinkertaisesti olla itsekäs. On ihanaa olla itsekäs joskus. Käyttää aikansa pelkästään niihin asioihin mitä itse haluaa. Aina ei haluisi punnita asioita vastakkain, lukisinko nyt lapselleni kirjan, vai lakkaisinko kynnet jne.
Hiljaisuus, väärin toimiminen ja itsekkäästi toimiminen - Näitä arvostan juuri nyt, tässä hetkessä!
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti