Noniin, nyt en ole enää "reilu parikymppinen". Olen 30 - apua! Aamulla sain nukkua pitkään, se oli ihanin syntymäpäivälahja, jonka meidän kuopus olisi voinut antaa. Kun kohtasin meidän esikoisen aamulla hän pysytteli 4 metrin päästä ja tuijotti minua epäluuloisesti kulmakarvat kurtussa. Kysyin mikä hänellä on, mutta tuijottelu ja mykkäkoulu vain jatkui. Lopuksi hän kysyi minulta pienellä varovaisella äänellä: "äiti onko sinusta nyt tullut vanha?". Hän luuli, että olin vanhentunut yhden yön aikana muutaman vuosikymmenen. Hahaaa.. Silloin ymmärsin miten paljon olen pohtinut ikääni ääneen..
Monet ovat kysyneet minulta onko minulla ollut jonkinlaista ikäkriisiä - vastaus on helppo, kyllä on!! Ikäkriisistäni kirjoitin vähän aikaa sitten ja sen jälkeen olen ehkä jopa hyväksynyt vanhentumisen. Kun mies kantoi aamupalat samppanjalla ja kakkupalalla sänkyyn toinen lapsi kainalossa ja ihmeen kaupalla vielä lahja jossain kainalossa olin onnellisin nainen päällä maan.. Kaikki on ihan hyvin myös 30-vuotiaana!
Onneksi olkoon vanhempi minä!
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti