Olen tainnut aikaisemmin mainita, että meidän esikoinen on hyvin kiinnostunut eläinten ja ihmisten anatomiasta. Kaikki alkoi siitä, kun hän pienenä vauvana säikähti lehmää Kålmårdenin ulkopuistossa Ruotsissa. Itkun laannuttua hän halusi katsella lehmää ja ihmettelimme sinä päivänä lehmää ainakin tunnin verran. Tämän jälkeen hän on mm. keräillyt pieniä muovisia eläimiä ja kun hän täytti kaksi, hän kiinnostui erityisesti siitä, mistä lehmän maito tulee ja sillä polulla ollaan vieläkin.. tämän jälkeen hänen kysymyksensä ovat vain lisääntyneet ja päivä päivältä ne muuttuvat monimutkaisimmiksi. (Kröhöm.. myönnettäköön, että google on ollut aika kovassa käytössä)
Nykyään hän kyselee eri luiden nimiä, miten ruoka kulkee vatsassa, mistä kyyneleet tulevat ja ihmettelee miten voi olla, että sormi taipuu - luuthan ovat kovat. Kun kävimme Heurekassa muutama viikko sitten, löysimme hänelle uudet aarteet: Ihmisen koottavan pääkallon ja julisteen, jossa ihmisen luut ovat nimettyinä.. Hän jopa kysyi saisiko pääkallo olla hänen unilelu. Sanoin sen olevan liian iso ja pikkuneuvottelija kysyi josko hän sitten saisi ottaa vain leukaluun? Hahaa..
Että näin meillä!
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti