Meidän kuopuksen vauvakirja on vihdoin täytetty. Mainitsin aikaisemmin etten ehdottomasti halua sortua siihen mokaan, johon monet äidit sanovat sortuneensa: Ensimmäisellä lapsella on maailman hienoin vauva-ajankirja. Toisella lapsella taas on vauvakirja johon on raapustettu kriittiset mitat neuvolakortista ja kirjan kannen välissä on joitain muistilappuja tärkeistä tapahtumista. Kolmannella lapsella ei sitten ole vauvakirjaa ollenkaan.. :) Vaikka meidän kuopus saa käyttöönsä veljensä vanhat lelut, vaatteet ja muut tarvikkeet, hänellä on nyt ainakin ihka oma vauvakirjansa!
Pohdin sähköisen ja tavallisen vauvakirjan välillä, sillä ihan kivanoloisia sähköisiä vaihtoehtoja on myös olemassa. Päädyin kuitenkin siihen, että teen hänelle ihan perinteisen vauvakirjan, siinä on jotain nostalgista. Ja voi olla, että hän vielä isona nauraa sille, että joku "oikeasti on teettänyt valokuvia" vaikka ne on olemassa myös sähköisesti tai sille, että "joku on kirjoittanut jotain käsin"... Vähän samalla tavalla kuin itse on huvittunut kun miettii aikaa joilloin kameroissa oli filmirulla jne. Ja loppujen lopuksi voi olla, että vauvakirja kuitenkin on enemmän äitien tapa muistella menneitä..
-Såfin
PS. Vauvakirja-sana saa kätevästi tosi eri merkityksen yhtä kirjainta vaihtamalla. Sormeni taipuvat luontaisesti kirjoittamaan "vaivakirja". Hahaa, eläkepäivien puuhaa??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti