Se kiistelty karkkipäivä

Karkkipäivä jakaa vanhemmat kahtia: kaksi koulukuntaa, kaksi tapaa. Yksi ei halua, että lapset saisi kerralla suuria määriä karkkeja tai herkkuja ja toinen ei halua, että lapsi herkuttelisi usein. Kaikista parasta olisi tietysti se, ettei lapsi söisi ollenkaan herkkuja. Tämä on tietenkin minustakin paras lähestyminen, mutta käytännössä hieman vanhemmalle lapselle vaikea toteuttaa. (Ainakin sellaisissa perheissä, joissa aikuisetkin syövät herkkuja..) Eli kun meidän esikoinen oli noin 2,5 vuotias päädyimme siihen, että herkuttelupäivä on lauantai. Sen jälkeen meille on muodostunut rutiini lauantai-aamupäiville. Käymme ensin yhdessä perheuinnissa, jonka jälkeen piipahdamme kioskilla. Esikoinen saa sieltä valita lauantaikarkin itselleen ja yleensä hän valitsee itselleen Kindermunan...

Viikolla meillä ei siis yleensä syödä karkkia. Teemme poikkeuksen juhlapäivinä, mutta muuten yritämme pysyä näissä järjestelyissä. Jos viikonloppuna on tiedossa paljon muita juhlia, jätämme oman karkkipäivärutiinin väliin. Meidän esikoinen on (yleensä) ymmärtänyt tämän hyvin. Meillä ei vielä toistaiseksi ole ollut itkupotkuraivareita kaupan karkkihyllyllä, mutta kyllä esikoisemme usein tarkistaa, että olisiko kuitenkin tänään se karkkipäivä..Meidän kuopus (joka on hieman yli 1-vuotias) ei luonnollisesti vielä saa syödä karkkia. Mutta toisin kun meidän esikoinen 1-vuotiaana, hän osoittaa kovasti mieltään kun huomaa veljensä syövän jotain mitä hän ei saa.. Katsotaan pysytäänkö tiukkana siihen asti kun hän on 2,5-vuotias..-Såfin