On ehkä vähän hassua luokitella ihmisiä mutta väittäisin, että ajankäytöllisesti on olemassa kaksi hyvin selkeää ihmistyyppiä. On olemassa ne henkilöt jotka ovat aina myöhässä ja sitten toisaalta on se ryhmä joka aina on ajoissa. Minä itse vihaan yli kaiken olla myöhässä - siis tarkemmin minä vihaan sitä tunnetta joka myöhässä oleminen aiheuttaa minulle. Silloin kun vielä käytin paljon busseja ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun lähdin niin ajoissa liikkeelle, että kerkesin jo edelliseen bussiin. (Hahaa.. Tiedän, tämä kuulostaa aika naurettavalta). Minulla on myös muita esimerkkejä. Alakouluikäisenä lähdin aina niin ajoissa liikkeelle koulumatkalle, että olin melkein aina ensimmäinen lapsi koulun pihalla. Edelleenkin otan aikaa ja tiedän tarkalleen miten kauan esimerkiksi meidän perheen siirtymisiin menee. Ai kauheeta...
En siis kertakaikkiaan tiedä mitään muuta niin kamalaa kuin olla myöhässä. Silti voitte ehkä ymmärtää, että lasten kanssa tulee jatkuvasti tilanteita jolloin olemme myöhässä. Olen riippuvainen siitä milloin isi-ihminen tulee kotiin, että pääsen esimerkiksi treenaamaan. Tai jos olemme lähdössä liikkeelle koko perheen kanssa minun pitää vain hengittää ja myöntää itselleni, etten voi vaikuttaa kaikkeen. Välillä jollain tulee vessahätä juuri väärään aikaan tai joku kaataa viime hetkellä maitolasin sisällön päällensä. Luulen, että ihmisiä on erilaisia. Jotkut ajattelevat, että tällainen on normaalia ja antaa asioiden mennä omalla painollaan eikä haittaa vaikka ennalta sovitut treffit alkavat 15 minuuttia sovittua myöhemmin. Minulle taas jokainen myöhässä oleva minuutti tuntuu maailmanlopulta. En pääse siitä yli enkä ali. Oikeastaan välillä salaa ihailen niitä rennompia tyyppejä jotka osaavat olla myöhässä ja vielä ilman stressiä. Olisi ihanan chilliä vaan päättää, ettei noudattaisi kaikkia aikatauluja ja ottaisi kaiken ihan rauhassa..
Kumpaan ryhmään sinä kuulut? Rento myöhästelijä vai säntillinen aikataulun noudattaja?
-Såfin
Ennen olin aina tosi ajoissa, hieman samanlailla kuin sinä että koulunpihalla eka.
VastaaPoistaNykyään olen stressaava myöhästelijä :D
tuntuu, että nykyään myöhästyn paljon useammin koska aina ennen lähtöä on lapsien syöttö ja pukemisrumba.
mukavaa alkavaa viikkoa!
Joo, ymmärrän kyllä fiiliksen. Ehkä se vain on niin, että lasten kanssa on aina niin paljon muuttuvia tekijöitä että ennemmin tai myöhemmin jokin menee vinoon ja aikatauluhaasteita syntyy.. :)
PoistaOikein ihanaa viikkoa sinulle myös! <3
Mä inhoon kans tosi kovaa olla myöhässä. Ja teen kaikkeni etten myöhästyisi sovituista ajoista :D Mulla on aina sekunti-aikataulu (suurinpiirtein) ja varaa muuttujille ei ole, ja jos niitä tulee niin johan on oksat pois :D
VastaaPoistaEn voi oikeestaan sanoa että olisin aina ajoissa, enemmänkin täsmällinen :)
Olen itse ihan samanlainen: luon noita sekuntiaikatauluja.. Ehkä toisaalta helpottaisi jos ei tekisi niin tarkkoja suunnitelmia ajankäytöstä, mutta se on kai myös luonteenpiirre! Ja tuo "täsmällinen henkilö" on muuten paljon parempi termi.. Hihiii.. :)
Poista:) mäkin inhoan myöhästymistä ja juurikin sitä siitä aiheutuvaa tunnetta. Samalla pph:lla pojat on olleet jo useamman vuoden ja edelleen mä lähden töistä 10-15min "liian aikaisin", koska inhoan sitä kelloa vasten autolla ajamista :) toki on niitäkin hetkiä että oma aikataulu pettää ja itse myöhästyn jostain ja siitä rankaisen henkisesti itseäni aina noin viikon :D
VastaaPoistaAi sinä myös!!? :D Minä niin tunnistan tuon hoidosta hakemisen tuomat haasteet. Minä lähden aina tuntia aiemmin töistä, eli kun pph-aika päättyy kello 17 - minun pitää lähteä liikkeelle jo kello 16 ihan vain siltä varalta ettei tule mitään ruuhkayllätyksiä tms. Håhåå... Aikamoista stressaamistahan tämä on! :D
PoistaJoo-o, mun pitää olla hakemassa lapsia klo 16 ja lähden yleensä töistä 15.05. Jos tapahtuukin jotain ja lähdenkin vasta 15.20 olen koko automatkan aivan tuskahiessä ja ärtynyt, vaikka tiedän että pitää oikeasti tapahtua kolari tai muuta liikenteen ylimääräsitä tuketta etten ehtisi. Yhden kerran olen myöhästynyt hakemasta O:ta ja kun kello löi tasan, soitin hoitajalle että tulossa ollaan, mutku RUUHKA! (myöhästyin 7min.) Se vaan nauro mulle ja sanoi, ettei kukaan ilmota ikinä :D Hyvillään siis sanoi sen ja mä kuolin häpeästä.
PoistaMä vihaan myöhästymistä yli kaiken. Siitä tulee vatsaan sellanen puristava tunnekin :D Ennen olin siis aina ajoissa mutta lasten kanssa aikataulut joutuu pakostikin olla joustavia. Esimerkiksi jos ollaan varattu automatkaan aikaa 2 tuntia mihin normaalisti menee puolitoista niin varmasti se venyy kahteen ja puoleen kaiken maailman pissahätien yms vuoksi. Mutta oon huomannut senkin että se kiire saa aikaan stressin ja silloin yleensä myöhästyy mutta jos ei ole aikataulua niin silloin sitä pysyy aina "aikataulussa".Tajusitkohan mitään mun selityksestä :D
VastaaPoistaYmmärsin juuri tarkalleen mitä tarkoitat! :D En tiedä miksi se on niin - kun rauhassa pukee vaatteita päälle kaikki menee aina nappiin, mutta kun yrittää olla supernopea niin toinen hanska on aina hukassa ja villapukua ei millään saa käännettyä oikeinpäin.. Kyllä tämä äitiys on aika opettavaista.. Joutuu väkipakolla vähän epämukavuusalueelle <3
PoistaHih, tunnistin itseni tekstistä. :D
VastaaPoistaMä myös inhoan yli kaiken myöhässä olemista ja revin itselleni stressin siitä, jos lupaan lähteä vartin yli ja lähdenkin kuusitoista yli. :D Viiden lapsen kanssa välillä myöhästyn, mutta ne kerrat onneksi harvassa. Ennen olin myös aina ainakin vartin etuajassa, mutta lasten kanssa olen huomannut, että parempi mennä niin lähelle sovittua aikaa kuin mahdollista, jotta välttää odottamisen. :)
Viiden kanssa on varmasti vielä enemmän muuttujia <3 Ja tuo on ihan totta: lasten kanssa ei todellakaan kannata ilmestyä paikan päälle etuajassa. Lapsilauman kanssa odottaminen on melkeinpä jopa pahempaa kuin se, että tulisi muutaman minuutin myöhässä. Oi kunpa aina voisi olla vain juuri täsmällinen - ei myöhässä eikä ajoissa.. Hihii.. :)
PoistaTäällä myös oltiin lapsena aina parhaan kaverin kanssa ekoina koulun pihalla. Juostiin lähes koko 3km ettei vaan myöhästytä ja muutenkin lähdettiin varmasti ajoissa :D Mies taas ei ymmärrä ajan kulua yhtään eli nyt olen yrittänyt opetella sietämään kiirettä ja myöhästymistä :)
VastaaPoistaJännää muuten miten parisuhteessakin voi oppia uusia asioita. On ehkä ihan hyvä, että vanhemmat ovat vähän erilaiset keskenään - jos toinen haluaisi aina olla hyvissä ajoin liikkeellä ja toinen ei taas ole ollenkaan stressaavaa tyyppiä niin ehkä koko perhe on keskimäärin juuri ajallaan perillä! <3
PoistaNykyään myöhästelijä, mutta kaukana rennosta! Jonkinlainen kasvunpaikka olisi tässäkin!
VastaaPoista