Siitä on nyt kulunut puoli vuotta kun meidän kuopus aloitti päivähoidossa ja ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki jakaa hieman kokemuksia matkan varrelta. Meidän kuopus aloitti päivähoidossa kun hän oli 1 vuoden ja 7 kuukauden ikäinen. Hän sai silloin paikan saman perhepäivähoitajalta jonka luona myös meidän esikoinen on hoidossa.
Alku ja pehmeä lasku
Vaikka ympäristö ja hoitaja olivat jokseenkin tuttuja ennestään, meillä oli alussa mahdollisuus toteuttaa kuukauden pituinen totuttelukausi. Olin ensimmäisenä päivänä mukana hoitopaikalla ja sen jälkeen kuopuksemme jäi ensimmäisen viikon ajaksi muutamaksi tunniksi hoitoon. Pidennettiin pikkuhiljaa hoitopätkiä ja lopuksi hän oli kokonaisen päivän "yksin". Tiedän, että kaikilla ei ole mahdollista toteuttaa näin pitkää pehmeää laskua ja olen iloinen, että meille suotiin tällainen mahdollisuus.
Eroahdistusta?
Täytyy sanoa, että eroahdistus oli pikimmiten jotain mitä ilmeni minulla. (Yyyh..) Sydäntäni särki jättää meidän pikku "vauva" hoitoon. Ja myönnettäköön, että särki entistä enemmän kun hän ei edes kaivannut minun syliä erityisen paljon hoitopäivän jälkeen. Kriiseilystäni kerron täällä lisää. Joka päivä töiden jälkeen yritin viettää lasten kanssa 30 minuuttia leikkien ennen muiden askareiden aloittamista - en tiedä onko tämä enemmän minun ikävääni helpottava juttu, vai lapsille hyväksi? Oli miten oli - tämä tapa on meillä edelleen käytössä.
Tottumiskausi oli kaksi kuukautta
Meillä on aivan huippu hyvä perhepäivähoitaja ja hänen kanssa on helppo keskustella asioista. Häneltä saimme tietää, että kun meidän kuopus oli ollut hoidossa n. kaksi kuukautta hänen käytös muuttui. Hän uskaltautui leikkimään vapaammin eri tiloissa kuin isoveljensä ja rupesi muutenkin olemaan enemmän itsenäinen kaikin puolin. Meillä siis totuttiin tähän koko touhuun kunnolla kahden kuukauden kohdalla. Päiväunien nukkuminen on onneksi sujunut alusta lähtien hyvin.
Päivähoitovarusteet kuntoon
Me hankimme päivähoidon alussa meidän kuopukselle jonkun verran tarvikkeita. On typerää ajatella niin, mutta rehellisesti sanottunua yritän usein kompensoida sitä, että jätän lapset hoitoon ostamalla heille paljon kunnollisia ulkovaatteita, niin myös nyt. Ostimme uutena mm. repun ja tarhatossut. Varmistimme myös, että ulkovarusteet olivat kunnossa. Koska kuopuksemme silloin söi vielä tuttia, päätimme myös, että tutti tulisi mukaan päiväkotiin tuomaan turvaa päiväunien ajaksi.
Ongelmatilanteilta ei vältytty
Sanoisin, että olemme päässet tähän mennessä aika helpolla, mutta odottamattomia tilanteita tulee tietysti aina. Yhtenä päivänä meidän kuopus juoksi, liukastui ja löi päänsä niin, että lähdimme varmuudeksi tarkastuttamaan hänet päivystykseen. Toisen kerran saimme puhelinsoiton keskellä päivää, että kuopuksellamme on kuumetta. Puolen vuoden aikana meidän pieni tyyppi on myös uhmannut meidän perhepäivähoitajaa jonkun verran. Silloin he ovat ottaneet rahoittumishetken yhdessä. Vakavemmilta ongelmilta olemme kuitenkin säästyneet ja olemme todella tyytyväisiä meidän poikien päivähoitoon ja onneksi he itse myös kertovat aina miten hyvin he viihtyvät siellä!
Tässä meidän kokemus näin niinkuin vähän isommassa pähkinänkuoressa.. Hahaa!
Minkälaiset kokemukset teillä on päivähoidon aloittamisesta?
-Såfin
Meillähän on pojat myös pph:lla. Esikoisen päivähoitoaloitus oli paljon kivisempi tie kuin kuopuksen. Eka viikko meni tosta noin vaan ja ehdin tietysti jo huokaista helpotuksesta, mutta toka olikin sitten äidin perään itkevän lapsen hoitoon jättämistä. Kolmas ja neljäs viikko olivat parempia jo, joten voisin sanoa että kuukaudessa tuo tottu. Sekä lapsi, että äiti :D
VastaaPoistaKuopus ei sitten ole oikeastaan ollenkaan itkenyt äidin perään. Johtuu ehkä siitä, että esikoinen pidettiin hoidossa myös kuopuksen vauva-aikana ja hoitajaa nähtiin useasti. Hoitaja on tutumpi tällä hetkellä meidän pojille, kuin moni lähisukulainen.
Kauhulla odotan elokuuta. Pojat siirtyvät päiväkodin puolelle elokuussa. Täysin uuteen päiväkotiin menevät, enkä tiedä onko siellä yhtään tuttua aikuista. Jokunen tuttu lapsi kuitenkin on - onneksi.
Samoja kokemuksia myös täällä: esikoisen kanssa kaikki oli hieman vaikeampaa (sekä minulle että hänelle) ja tottumisessa meni kyllä pidempään. Nyt kyllä tuo tuttu ympäristö samalla järjestelyllä kuin teilläkin varmasti edesauttoi tilannetta..
PoistaOih - se on varmasti suuri muutos! Minä ajattelin, että meidän esikoinen menisi vasta sitten isompaan ryhmään kun eskari-ikä tulee vastaan, mutta tokihan sieltä saa eritavalla leikkiseuraa! :)
Tsemppiä hurjasti syksyyn ja suureen muutokseen <3
Kiitos!
PoistaMeillä kunnan puolelta tuli toive (joka siis ihan yleinen), että lapset, jotka on ollut pelkästään pph:lla siirrettäisin päiväkotiin vuotta ennen eskaria ja näin ollen ehtisi kunnolla päästä mukaan isompien ryhmien toimintaan jne. En kokenut sitä varsinaisesti tarpeelliseksi meidän O:n kohdalla, mutta kun se on joskus sen muutoksen tultava, niin tulkoon vaikka nyt :D
Hyvä ja kattava postaus! Tästä on varmasti hyötyä monelle! :)
VastaaPoistaIhanaa pääsiäistä! <3
Voi kiitos Selina <3
PoistaIhanaa pääsiäistä teidän poppoolle myös :)!!
Musta on aina mielenkiintoista lukea näitä, vaikka meillä ei lapset hoidossa ole ollutkaan :) Tuosta uhmaamisestahan voi vain iloita; lapsi luottaa selvästi hoitajaansa :D
VastaaPoistaOlet oikeassa: minun pitäisi olla iloinen siitä, että hän uskaltaa uhmata meidän hoitajaa! <3 Kiitos tästä näkökulmasta..!! hihii.. :)
PoistaOlipas tämä postaus kiva lukea, meillä kun vain esikoinen on aikoinaan ollut hoidossa. Muut sitten kotihoidossa, kun ovat syntyneet niin lähekkäin. :) Esikoinen oli 1v2kk kun aloitti hoidon ja minä palasin opiskelemaan. Itse kauhistelin kun hän oli niin pikkuinen mennessään hoitoon, mutta hyvin pärjäsi. :)
VastaaPoistaKiitos <3 Juu.. luulen, että monet äidit pelkäävät hoitoon laittamista enemmän kuin tarvitsisi. Niin myös minä kummankin lapsen kohdalla! Ne on vielä niin pieniä ja silti pitäisi uskaltaa antaa toisen syliin hoivattavaksi!
PoistaOmista lapsista esikoinen oli 3 ja toinen 1v5kk, kun aloittivat samassa ryhmässä päiväkodissa. Erikoisella meni hyvin ja nautti. Kakkosella oli pitkään vaikeuksia sopeutua. Ikävöi, ei viihtynyt ulkona, paleli ym. Hoitoa kesti vuoden. Kolmonen oli 3, kun meni muutamaksi kuukaudeksi samalle pph:lla, jonne 5v isovelikin tuli. Molemmilla meni helposti sopeutuminen. Nyt mulla itsellä on hoidossa 2v ja 4v. Ovat olleet "helppoja", reippaita ja sopeutuvaisia. Tuntuu, että suurin harmi on ollut meidän perheen sairastelut (influenssa ja raju oksennustauti) eli silloin hoitolapset eivät ole voineet tulla. Koen huonoa omaatuntoa, että perhe joutuu järjestelemään toisen hoitopaikan. Vaikka tokihan asia oli etukäteen tiedossa.
VastaaPoistaMeillä isompi oli ekaa kertaa hoidossa pph:lla noin 2,5v iässä. Käytiin hetki yhtenä päivänä katsomassa ja sitten jäi hoitoon.
VastaaPoistaSeuraavan kerran olivat ryhmiksessä, nuorempi oli kahta viikkoa vaille 1v ja hänen kans käytiin yhtenä päivänä nopee katsomassa paikat ja seuraavana jäivät jo hoitoon. Tosi hyvin meni vaikka itseä jännitti. Helpompi oli kun jäivät heti kunnolla hoitoon meidän kohdalla. Nyt tosin ovat kotona.