Tarina juuri siitä hetkestä

Tiedättekö sen voimaannuttavan tunteen kun matkustaa mielessään siihen omaan lempipaikkaan?!

Suljen silmäni ja kuvittelen seisovani meidän mökin kuistilla. On kevät ja hieman vilpoinen tuuli puhaltaa muistutuksena menneestä talvesta. Selkäni takana on järvi ja edessäni on mökki. Mökki jota ei ole avattu vielä kertaakaan tänä vuonna. Pysähdyn katselemaan mäntyjen latvoja ja annan luonnon olla läsnä. Hetken rohkaisemana avaan sen hieman nitisevän oven ja astelen sisälle kumisaappaat jalassa ja huokaisen. Miten hiljaista täällä on talvella mahtanut olla?! Pieni pölykerros on laskeutunut kaikille pinnoille. Kaikki on siinä kohdassa johon ne jätimme viime syksynä. Lehdet lehtikorissa, tyhjät vaatekaapit, peitot ja tyynyt pinottuna yhteen isoon kasaan. Koskematonta.

Aurinko paistaa puisten sälekaihtimien raoista ja suorastaan pyytää minua avaamaan niitä. Tunnen samalla sen energian määrän joka nyt pursuaa jokaisessa raajassa. Kahmaisen sylini täyteen tyynyjä ja siirrän ne ulos tuulettumaan. Nostan matot kaiteelle. Harjaan kuistia ja terassia aivan kuten se olisi parasta mitä olen aikoihin tehnnyt. Vedän nenäni täyteen savun tuoksua juuri sytytetystä takasta ja hymyilen lapsille jotka juoksevat metsässä ja ihmettelevät puun juuria ja talven ajaksi unohdettuja leluja. Imuroin, pyyhin, järjestelen. Olemme pian valmiita kaikkiin niihin seikkailuihin jotka meitä odottaa tänä kesänä. Iloisina, energisinä ja keuhkot täynnä puhdasta ilmaa!

Tunnetko sinäkin sen? Sen kevätenergian?

-Såfin

PS. tilanne on täysin kuvitteellinen, mutta ikävöin kovasti juuri nyt mökille!