Pelottava viemäri

Meillä on viime viikkojen aikana puhuttu paljon viemäreistä. Ei siis meidän vanhempien kesken, vaan keskustelua johtaa meidän pikkupojat. Jostain syystä viemärit ovat meillä uusi pelon kohde. Aiemmin he ovat pelänneet hirviöitä ja pimeitä tiloja mutta viemärissä ilmeisesti yhdistyy sopivasti kaikki heidän pelkäämät asiat. Autoillessa pojat bongailevat kaduilla viemäreitä ja kertovat hurjia tarinoita. Tilanne kärjistyi viime viikolla kun olimme saunomassa ja pojat leikkivät suihkuleluillaan kylpyhuoneen puolella samalla kun me vanhemmat olimme lasin toisella puolella saunassa. Jostain syystä pojat olivat ottaneet leikkikolikoita mukaan kylpyyn ja yksi kolikoista vierähti lattialla ja pujahti viemäriin veden mukana. Meidän nuorimmainen meni tilanteessa aivan lukkoon ja oli niin tuohtunut ja järkyttynyt tilanteesta, että meidän isi-ihminen joutui heti avaamaan kannen ja tähystellä kolikon perään. Kolikko oli yksin maailman pelottavimassa paikassa..

Papatus pelottavista viemäreistä ei loppunut siihen. Illalla meidän nuorimmainen istui sängyssämme ja puhui yhtäjaksoisesti siitä miten voisimme saada kolikot ongittua viemäristä. Ottaisimme keltaisen tai vihreän sukellusveneen jolla sukeltaisimme viemäriin. Sukellusveneessä olisi vain paikka äitille ja isille, lapset jäisivät vahtimaan ja turvaamaan sukellusveneen turvallisen paluun. Kysyin miltähän viemärissä mahtaisi näyttää. Sain tietää että siellä kimaltelee sateenkaaren kaikissa väreissä. Kiiltävää kultaa, lilaa ja pinkkiä. Jokapuolella on kadonneita aarteita. Siellä pitää kuitenkin varoa ilkeitä kissoja joiden silmät loistavat. Syvemmällä saattaisimme myös törmätä yksisilmäisiin minions-hahmoihin jotka yhtälailla ovat vaarallisia ja ilkeitä. Sukellusveneestä ei saisi poistua vaan kadonnut kolikko pitäisi onkia mato-ongella ja sen jälkeen nousta viemäristä pois helikopterin tavoin. 

Minä istuin ja nyökyttelin meidän kuopukselle huvittuneena hänen kertomasta viemäri-taristasta. Olin aivan ihmeissäni hänen mielikuvituksesta ja siitä miten tosissaan hän kertoi tarinaansa. Rakas pieni mies. Jos hän tosiaan uskoo tällaisiin tarinoihin niin en yhtään ihmettele, että viemärit ovat pelottava paikka. Kerroin hänelle, ettei pelottavia kissoja tai yksivärisiä minions-hahmoja ole olemassa (ainakaan viemäreissä, heh). Halasimme pitkään ja rauhottelin tilannetta. Päätin illan kertomalla pojille tarinan kolmesta pienestä possusta jotta saisimme ajatukset täysin muualle. Epäilen kumminkin, että viemärit tulevat kummittelemaan meidän perheessä vielä pitkään. 

Minkälaisia asioita sinun lapset pelkäävät?

-Såfin