2019/11/28

Joululahjatoiveita

Saako äiditkin haaveilla kivoista lahjoista jouluna? No tottakai saa. Meillä ruksaillaan leluluettelot täyteen mieluisia leluja ja puhutaan lasten lahjahaaveista. Silti ei saisi koskaan unohtaa itseään. Kuten aiemmin kerroin, meillä on ollut omat syymme elää säästeliäästi koko loppuvuoden ja monessa asiassa olen laittanut omat toiveeni taka-alalle. Minä en enää jouluna haaveile suuresta tavaramäärästä tai lahjakasoista kuten ennenvanhaan. Se tuntuu väärältä sekä kuluttamisen että luonnon kannalta. Joululahjatoiveissa ja listojen tekemisessä haluan kumminkin ajatella asiaa niin, että on ok toivoa asioita niin kauan kun tavaratoiveet ovat tarkoin ja vastuullisesti valittu. Ei osteta toisillemme "turhaa krääsää". Jos vanha tavara toimii hyvin edelleen, en osta uutta. Jos en oikeasti tarvitse tai tule käyttämään tuotetta, en toivo sellaista. Lyhyesti: sanotaan siis EI turhille tavaroille. Minä päätin tehdä listan omista toiveistani. Moni näistä ovat todella tarpeeseen. Nykyään omistan rätisevät korvakuulokkeet ja treenihousuni ovat kulumassa puhki - tarvitsen siis uutta. Vaikka lista on tehty minun näkökulmasta, ehkä sinäkin löydät tästä listasta jotain kivoja (ja tarpeellisia) lahjavinkkejä?!


1. Pieni kukkavaasi - Marimekko // 2. Yoga pyyhe - Yoga design lab // 3. Merinovilla pipo - Costo // 4. Bluetooth kaiutin - aGO / 5. Kaunis sisustuskynttilä - Savannah moon




1. Bees wrap - ekologinen tuorekelmu // 2. AirPods- Apple // 3. Treenihousut - Nike // 4. Green Witch - tai muu luonnon yrttejä hyödyntävä reseptikirja 5. Heijastinliivi - halpa henkivakuutus


1. Huopikkaat - Lahtinen // 2. Kotihousut- Marimekko // 3. Puiset ekologiset korvikset - Yo zen // 4. Storytel - äänikirjojen luvattu maa 5. Vegaanisuklaata - esim ichoc

Parhaimmassa tapauksessa oma lahjatavaratoivelistani olisi tyhjä tai siinä voisin toivoa esimerkiksi teatterilippua tai hierontaa. Kun riittävän pitkään on ollut ostamatta itselleen yhtään mitään, tarpeita syntyy. Olen myös sitä mieltä, että joskus (harvoin) voi myös ostaa tavaran joka tuo ainoastaan hyvää mieltä ilman sen suurempaa merkitystä. Jos pääosin ajattelee luontoa valinnoissaan on okei joskus hankkia hyvän mielen lahjoja. Otetaan esimerkki: kaunis sisustuskynttilä - sitä ei oikeasti tarvitse mutta hyvänlaatuinen ja tarkoin valittu tuote voi tuoda hymyn yhden äidin naamalle 45 tuntia kestävän polttoajan ajaksi. Joskus tämä on tarpeellista. Jokainen voi pohtia mitkä ovat ne oman ilon lähteet. Jollekin se on meditaatiohetki ja jollekin se voi olla kaunis kukkavaasi. 

Mitä sinä aiot toivoa jouluna?

-Såfin

2019/11/27

Kuulumisia

Tajusin juuri etten piiitkään aikaan ole kirjoittanut yleisesti meidän perheen kuulumisista tänne blogiin. Sen enemmän olen toisaalta höpötellyt kavereille ja tuttaville niistä. "Mitä teille kuuluu?" on ehkä yleisin keskustelunavaus jonka tiedän. Siihen yleensä vastaan vain usein lyhyesti että "hyvää". Tänään saatte kuitenkin kuulla pitkän version. Meille kuuluu kyllä pääosin hyvää, mutta pinnan alla on paljon muutakin. Kohtasimme aiemmin syksyllä suuren surun kun menetimme yhden meille tärkeän ihmisen aivan liian varhain. Toipumisprosessi on vielä käynnissä ja tulee olemaan niin pitkään. Se muistutta olemassaolostaan aika ajoin mutta onneksi muut asiat ovat olleet kohtalaisen hyvin ja on meillä viime kuukausina ollut hymyilemisenkin arvoisia juttuja. On ollut äärimmäisen mielenkiintoisia kursseja, kivoja teattereita, juhlia ja paljon kavereita ja sukulaisia jotka ovat piristäneet meidän arkea..

Juuri nyt meidän kalenterissa on yllättävän vähän mitään lukkoon lyötyä ohjelmaa ja se tuo tietenkin rauhallisuutta ja rentoutta arkeen. Olemme järjestäneet kaveritreffejä lapsille ja onnistuneet kierrosten välillä jopa pystyneet pitämään kotimme yllättävän siistinä. Siinä missä meidän esikoinen tällä hetkellä on itsenäistymässä ja haluaa viettää pidempiä ja pidempiä pätkiä yksin kotona niin meidän kuopus taas on tarrautunut kiinni meihin vanhempiin. Hän seuraa meitä kotona huoneesta toiseen ja panikoi jos jossain tapahtumassa tai suuremmassa ihmisjoukossa ei heti saa katsekontaktia meihin. Koska olen nähnyt tämän vaiheen monen monta kertaa meidän lapsissa, en ota tästä stressiä. Tiedän tällaisen kiintymysvaiheen jälkeen seuraa taas suuri harppaus kohti itsenäistymistä. Koska tiedän, että vuodet vierivät tunnen myöskin haikeutta siitä, että tällaiset tarrautumisvaiheet kohta loppuu kokonaan. Pidän siis häntä lähelläni enemmän kuin mielelläni. 

Koko loppusyksyn olemme eläneet äärimmäisen säästeliäästi poislukien yhdestä Tallinnanmatkasta (joka sekin kyllä hankittiin palkintopisteillä). Tämä on tietenkin rytmittänyt meidän perheen arkea uudella tavalla. Tähän säästeliäisyyteen on syy. Olemme isi-ihmisen kanssa ottaneet tavoitteeksi maksaa autovelkamme pois vuoden loppuun mennessä. Ellei mitään suurempia mutkia matkaan ilmesty näyttää siltä, että me onnistumme tässä. Se tuntuu kivalta - onnistuimme tässä yhdessä. Tämä on meidän joululahja itsellemme tänä vuonna.

Normaalisti olen ehkä tässä vaiheessa vuotta jo pidemmällä joulujärjestelyissä mutta nyt minusta tuntuu, että en ole fokusoinut lähestyvään suurjuhlapyhään juuri ollenkaan. Mitä nyt vuoden mittaan olemme hankkineet muutamia täsmätärppejä joululahjoiksi valmiiksi kaappiin. Oudointa on se, että siitäkin huolimatta, että olen äärimmäisen kova jouluihminen niin tämä valmistelemattomuus ei stressaa minua lainkaan. Ei sitten pätkääkään. Olemme toki juoneet satunnaiset glögit ja hommanneet joulukalenterit laspille (ja isi-ihmiselle.. heh!) mutta muuten kaikki fiilistely on vielä edessä. Kausivalot nostimme esille vasta viime viikonloppuna. 

Odotamme kaikki kovasti pakkasia. Meidän lapset haluavat ulkojäälle luistelemaan ja minä taas haluan lähteä hiihtämään. Kun pakkasta on riittävästi tulemme myös heti avaamaan laskettelukauden jotta lapset pääsevät taas vauhdin hurmaan mäessä. En siis malta ollenkaan odottaa sitä, että kuntosalin ankeat seinät vaihtuisivat lumisiin maisemiin ja että kuntoilu ulkoilmassa taas tulisi ajankohtaiseksi. Hot joogaa en kuitenkaan missään nimessä vaihaisi muuhun näin talvisaikaan. Se on parasta mitä tiedän juuri nyt.

Mitä sinulle kuuluu?

-Såfin

2019/11/26

Siskoni mun - Teatteriesitys kaikille aisteille

Minä pidän lasten kanssa kahden vietettyä laatuaikaa erityisen tärkeänä. Liian usein erehdyn ajattelemaan meidän poikia "kaksikkona" vaikkakin tiedän, että heidät pitäisi aina huomioida myös yksilöinä. Nyt viikonloppuna saimme kutsun Teatteri Tuike-yhdistyksen Siskoni mun teatteriesityksen ensi-iltaan ja sain samalla viettää 5-vuotiaan kuopuksen kanssa kahdenkeskeistä aikaa. Koska ensi-ilta sattui lauantaille, kuopuksellamme oli myös herkkupäivä. Sovimme, että hän saisi ostaa teatterin pienestä kahvilasta karkkipussin. Mikä voisi olla parempaa? Teatteria, karkkia ja äidin kanssa kahdestaan vietetty iltapäivä. Aika huippua sanoisin minä! Tämä teatteri ei ollut mikään tavallinen teatteri, nimittäin kun esitys oli alkamassa meidät pyydettiin hiljentymään jo teatterisalin ulkopuolella. Olimme nimittäin hiipimässä pienen tytön salaiseen piilopaikkaan ja meidän pitäisi olla hiirenhiljaa kun tassuttelimme etsimään paikkamme salin tyynyiltä ja tuoleilta... 

Istahdettuamme lattiatyynyille pieni tyttö vei meidät matkalle hänen mielikuvitusmaailmaan. Siellä törmäsimme hänen kaksoissiskoon jonka kanssa seikkailut ja jännittävät käänteet oli kiva jakaa. Matkan varrella saimme nähdä ja kokea mäkihyppysuorituksia, laivamatkoja ja taistelun maita valloittaneen roskapeitteen kanssa. Kuten jo aiemmin tiesimme, tämä teatteriesitys huomioi myös muut aistit kuin pelkästään kuulo- ja näköaistin. Salaisessa kesämaassa tuoksui kukat ja laivalla ajaessa meidän päälle pärskyi vettä ja tukkamme hulmusi tuulessa. Lapset saivat myös olla osa esitystä ja pitivät mm. laivan köysistä kiinni kun kaksoissiskot ohjasivat meidän kesämaahan. Tämä teki teatteriesityksestä erityisen kivan ja tykkäsimme kovasti näistä pienistä lisäjutuista. Niiden ansiosta oli aivan kuin todella olisimme olleet mukana siellä mielikuvitusmaassa.  

Esityksessä oli monta tärkeää sanomaa. Siinä kohdattin esimerkiksi yksinäisyys ja ystävyys lapsen näkökulmasta. Aina ei ole helppoa olla jonkun veli tai sisko - joskus toinen saa enemmän huomiota ja itse jää väistämättä taka-alalle. Myöhemmin siinä puhuttiin myös jännittämisestä ja siitä, miten pelkoja voi kohdata. Esitys oli juuri sopivan räiskyvä ja jännittävä mutta samalla opettavainen. Myös näyttelijät saivat hienon yhteyden lapsiin esityksen aikana ja osasivat reagoida lapsilta tulleisiin odottamattomiin kommentteihin osana esitystä. Meidän kuopus tykkäsi tästä todella paljon ja puhuimme teatteriesityksen sisällöstä vielä monta päivää. Iso suositus Siskoni mun-teatteriesitykselle meiltä.

Milloin sinä olet käynyt viimeksilasten kanssa teatterissa?

-Såfin

2019/11/21

60 ideaa pakettijoulukalenterin sisällöksi

Pakettijoulukalenteri on minulla nyt päällimmäisenä mielessä sillä joulukuun 1. päivä lähestyy nopeammin kuin uskallan edes kuvitella. Meidän perheessä on ollut tapana tehdä pakettijoulukalenteri joka on ollut vähän eri muotoinen vuodesta vuoteen. Ideana on kuitenkin se, että kokoan itse kivan sekoituksen pieniä tarpeellisia jouluaiheisia tavaroita, herkkuja ja aineettomia lahjoja 24 pieneen pakettiin joita pojat sitten saavat avata joka aamu. Minusta kalenterin tekeminen on todella kivaa ja paketit loppuvat aina kesken kun mielessäni mietin ideoita mitä kaikkea haluaisin antaa pojille. Tänä vuonna ajattelin listata nämä minun päässä pyörivät ideat myös tänne blogiin. Tällaisia juttuja voisin itse tänä vuonna laittaa poikien pakettijoulukalenteriin..

PIENET TAVARAT

1. Leimoja tämän vuoden joulukorttiaskartelua varten
2. Tarrat
3. Heijastimet tai vilkkuvalolamput
4. Piparkakkumuotti (vaikka jo kaapista löytyvä, sille päivälle kun leivotte pipareita)
5. Uudet sukat
6. Tonttulakit (esim itsetehdyt)
7. Jouluteemaisia pampuloita/pinnejä
8. Ikkunanmaalaustarvikkeet
9. Tusseja/värkikyniä
10. Huulirasvaa
11. Kolikot säästöpossua varten
12. Jouluteemainen hammasharja
13. Kuusenkoristeet
14. Silkkipaperia lumihiutaleiden askarteluhetkeä varten
15. Juhlallisesti kääritty hieno paperi joululahjatoiveiden kirjoittamista varten
16. Sähköiset tuikut
17. Pieni kynsilakka
18. Minikirja jossa joulutarina
19. Taskulamppu
20. Pienet hahmot/lelut/eläimet
21. Jouluaiheiset suihkusaippuat
22. Tatuoinnit
23. Pelikortit

HERKUT

24. Piparminttusauvat joulukuuseen
25. Ainekset kaakaoihin
26. Rusinapaketit
27. Joulupukkisuklaata
28. Enkelisuklaat
29. Piparkakut
30. Piparkakkukoristeet
31. Resepti ja ainekset joulutoffeen tekemiseen
32. Tikkarit
33. Mandariinit
34. Purkat
35. Kuivatut hedelmät (omenat, viikunat tms.)
36. Joulukuuseen ripustettavat suklaat
37. Kuorittavat ja/tai pähkinänsärkijällä avattavat pähkinät (tämä on muuten jännää lapsille!)
39. Kuivalihaa (meidän poikien herkku. heh)
40. Suklaarusinat/pienet karkkiaskit

AINEETTOMAT LAHJAT

41. Liput joulukonserttiin
42. Yhteinen lukuhetki joulukirjan parissa
43. Retki hyväntekeväisyyskeräykseen jonne lapsi saa lahjoittaa lelun
44. Jäälyhdyn tekeminen yhdessä
45. Koko perheen pelihetki
46. Retki joulutorille
47. Retki kirjastoon lainaamaan joulukirjoja
48. Piilosleikkituokio tonttulakit päässä
49. Leivontahetki (esimerkiksi piparit, joulutortut tms)
50. Askarteluhetki (jos et jaksa miettiä kaupasta löytyy valmiita askartelupakkauksia)
51. Taskulamppuretki tonttuja etsimään
52. Valokuvien katseluhetki
53. Koko perheen luisteluilta
54. Joulunäytelmän tekeminen yhdessä
55. Lumisotaa/lumiukon tekeminen
56. Mennä tapamaan omia isovanhempia/isoisovanhempia ja viedään joulumieltä
57. Opetellaan uusi taito yhdessä. Isomman lapsen kanssa esim virkkaamista.
58. Tähtienbongausretkelle yhdessä
59. Varjoteatterin tekeminen yhdessä
60. Joululaulutuokio

Jos kaipaat vinkkejä siihen miltä pakettijoulukalenteri voisi näyttää niin voit napata ideoita meidän aiempien vuosien pakettijoulukalentereista täältä, täältä, täältä ja täältä.

Lisää ideoita? Mitä teillä laitetaan pakettikalenteriin?

-Såfin

2019/11/20

Tieteellinen koe kotikeittiössä

Olimme yhtenä iltana kahdestaan kuopuksen kanssa kotona sillä aikaa kun meidän vanhempi poika oli jäähallilla isi-ihmisen kanssa. Meillä on tällaisina iltoina tapana viettää "laatuaikaa" yhdessä. Meillä se tarkoittaa käytännössä sitä, että kysyn pojilta mitä haluavat tehdä. Tänä iltana kuopuksemme halusi pelata tehtäväpeliä jossa korttipakasta nostetaan lappu ja pelaajille annetaan kivoja ideoita/tehtäviä jonka parissa voisi viettää aikaa. Tällä kertaa meidän kortissa luki "tee tieteellinen koe". Kuopuksemme kysyi minulta heti mikä se sellaien "tieteellinen koe" on? Mietin ensin, että eihän kovin pienten lasten kanssa voi tehdä tietellistä koetta kotoa löytyvillä ainesosilla. Mutta päätin tarttua haasteeseen. Pienen etsinnän jälkeen löysin kivan pienen kokeen josta meidän kuopuskin innostui nimittäin jääpalojen kalastaminen suolalla ja langalla... 

Tee näin: Tämä tieteellinen koe toimii niin, että lasi täytetään kylmällä vedellä. Lasiin laitetaan tämän jälkeen jääpaloja ja niiden päälle lasketaan lanka. Kun lanka koskee jokaiseen jääpalaan päälle valutetaan lusikalla ihan tavallista suolaa. Kun suola on siroteltu suoraan langan ja jääpalojen päälle seuraa se vaikein osuus, nimittäin odottaminen. Kun yhdessä maltatte odottaa n. minuutin verran lankaa voi varovasti alkaa nostamaan ylös. Jos koe on onnistunut hyvin, jääpalat ovat tarttuneet (jäätyneet) lankaan kiinni ja ne nousevat vedestä. Tämä oli meidän kuopuksen mielestä todella hauska koe. Me toistimme testin viisi (!!) kertaa ja se toimi joka kerta hienosti.

Yritin vielä selittää meidän 5-vuotiaalle miksi tämä toimi niin kuin se toimi. Suola tarvitsee lämpöä kun se liukenee veteen. Tämä melko helppo kemiallinen prosessi siis poistaa lämmön välittömästä läheisyydestään ja saa langan jäätymään ja tarttumaan jääpaloihin. En ole varma menikö selitys ihan perille asti, mutta kuopuksemme oli todella innoissaan meidän yhteisestä tieteellisestä kokeesta. Hihii.. 

-Såfin

PS. Tämä ja lisää temppuja löytyy täältä. (klik!)

2019/11/19

5 positiivista asiaa

Olemme täällä marraskuun pimeydessä. Kaikista eniten vihaamani vuodenaika. Kaikki on pimeää ja joudun joka vuosi taistelemaan jaksamisen kanssa. Minun perinteisiä selviytymiskeinoja ovat olleet yksinkertaisesti se, että annan arjen viedä. Buukkaan hyvissä ajoin kalenterini täyteen kivoja juttuja ja jotenkin viikkojen kuluessa huomaan että selvisin. Selvisin joulun kynnykselle. Siitä tässä on nyt kyse. Joihinkin tämä pimeys vaikuttaa enemmän kuin toisiin. Vaikka en haluaisi myöntää sitä, kuulun siihen joukkoon jolla on taipumusta masennukseen ja yliväsymykseen tähän aikaan vuodesta. En kuitenkaan halua antaa itseni vietäväksi tälle tunteelle ja taistelen vastaan. Siksi olen tehnyt kalenterimuistutuksen tälle päivälle jossa annan tehtäväksi itselleni kirjoittaa viidestä positiivisesta asiasta elämässäni juuri nyt. Kalenterissani on muitakin muistutuksia jotka liittyy positiivisena pysymiseen, mutta tämän päivän harjoitus tulee hyvään aikaan. Täältä siis pesee: viisi asiaa jotka ovat positiivisia minun elämässä tällä hetkellä.

1. Itsetuntemus. Olen todella iloinen siitä, että viime vuoden aikana olen onnistunut oppimaan enemmän itsestäni ja siitä miksi käyttäydyn tietyllä tavalla eri tilanteissa. Tämä ei ole pikkujuttu. Kaikki tämä pohjautuu siihen, että olen lukenut kirjoja erityisherkkyydestä ja nyt myöhemmin tänä syksynä osallistunut myös samanaiheiseen kurssiin. Tiedän nyt olevani sosialisesti erityisherkkä. En siis pelkää ihmisiä, päinvastoin rakastan olla ihmisten kanssa tekemisissä - mutta ylitulkitsen ja kiinnitän huomiota eleisiin, tunteisiin ja ristiriitaisiin viesteihin paljon keskivertoa enemmän. Hyvässä ja huonossa. On jännää huomata, miten paljon paremmin pärjään arjessa kun tiedän kaiken tämän itsestäni. 

2. Uni. Olen pitkään nukkunut huonosti. Heräilin ja nukuin pääosin pinnallista unta. Vuoden verran olen ihmetellyt unien puuttumista kokonaan. Myös hyvinvointisormus joka mittaa unen laatua on pitkään väittänyt, että saan minimaalisen vähän REM-unta yössä. Uskon sen todeksi. En muista milloin olisin nähnyt unta viimeksi. Kuukausi sitten tähän kaikkeen tuli muutos. Olen yhtäkkiä nukkunut paljon paremmin ja vihdoin näen myös unia. Aamulla olen iloisempi ja tuntuu siltä, että näen asioita selvemmin nyt kun nukun paremmin. En tiedä mikä muuttui mutta toivon, että paremmat unet ovat tulleet jäädäkseen. 

3. Perhe. Monessa mielessä koen nyt jostain syystä olevani lähempänä perhettä kuin koskaan aiemmin. Puhun tässä meidän omasta pienestä perheestä mutta myös laajemmasta perhepiiristä. Lasten isovanhemmista, siskoistani ja koko suvusta. Ehkä viimeaikoina kokemamme menetykset ovat tuoneet meitä lähemmäksi toisiamme. Ehkä nyt on tullut se aika kun perheen kanssa vietetty aika tuntuu erityisen tärkeältä ja se tuntuu kivalta ja juuri oikealta.

4. Luonnon ja puhtaan ilman merkitys. Olen iloinen siitä, että omasta mielestäni olen oivaltanut tarkalleen miten tärkeä luonto on meille. Korvaamaton, on se oikea sana. Olen alkanut miettimään kaiken yhteyttä luontoon. Huomaan miten oma hyvinvointi on suoraan yhteydessä ulkona vietettyyn aikaan (ei ehkä paras yhdistelmä tällaiselle konttorityötä tekevälle. heh) ja tunnen hyvää oloa siitä kun omissa kulutus/ruokailu/kierrättämis-valinnoissa pyrin ajattelemaan luonnon parasta. 

5. Arjen toimivuus. Olen toitottanut tätä samaa täällä blogissa jo useampaan kertaan mutta en voi sanoin kuvailla miten hyvältä tuntuu kun arki toimii. Ei ole paniikkia, stressiä tai solmukohtia joita emme pystyisi hanskaamaan. Suunnittelemme arkeamme ja saamme paljon apua mutta silti kaikki toimii. Se on sellainen palapeli josta ei puutu yhtään palaa. Olen aidosti ja täysin sydämin onnellinen tästä asiasta. Tämä on meidän perheen voimavara, supervoima ja salainen ase. 

Onpas hauskaa huomata, että kaikista eniten iloitsen nyt ihan "tavallisista" asioista.

-Såfin

2019/11/15

Syysretki Fiskarsiin

Kerroin jo aiemmin, että olimme muutama viikko sitten koko perheen kanssa lasinpuhalluskurssi:lla Fiskarsissa. Mukana puhaltamassa oli mm. siskoni ja minun vanhemmat. Meidän lasipalloista tuli tosi hienot ja koko kokemus oli ainutlaatuinen. Vaikka kaikki eivät tulleet mukaan lasinpuhalluskurssille, niin koko poppoo serkuksineen ja miehineen lähti sinä päivänä mukaan syysretkelle Fiskarsiin. Ajattelimme, että tämä pieni ruukki on hieno nähdä näin syysaikaan ja tiesimme, että sen sydämessä on myös erityisen hieno leikkipuisto jonne lapset menisivät isiensä kanssa viettämään aikaa sillä välin kun muut olimme kurssilla. Fiskars on huikean kaunis paikka näin syysaikaan. Sen keskiössä on joki, joka aiemmin toimi raudan valmistuksen voimalana. Paikkassa on paljon historiaa ja on hienoa, että kylässä edelleen harrastetaan kädentaitoja (kuten juuri lasinpuhallusta..) 

Me kiersimme auki olevia pieniä idyllisiä kauppoja ja kävimme ostoksilla isossa Fiskarsin myymälässä. Me ostimme sieltä laseja ja puutarha-apuvälineitä ja paikassa oli paljon tarjouksia. Liikeiden lisäksi luonto jaksoi ihmetyttää ainakin meidän pienempia retkeilijöitä ja he tutkivat pieniä koloja, lehtiä, oksia ja matkivat ankkojen ja muuttolintujen ääniä. Kaikista hienoin juttu oli kuitenkin se kun me ruokailun jälkeen jäimme katselemaan jokivirtausta kapeahkon rännin läpi aivan ravintolan läheisyydessä. Yhtäkkiä yksi meidän pojista huutaa: "se on lohi". Näimme kuin näimmekin lohikalan joka poikkeuksellisen kovasta vastavirrasta huolimatta yritti nousta ränniä yhä korkeammalle ja korkeammalle. Välillä lohi tarttui suullaan kiinni kasvillisuuteen jotta pystyisi keräämään voimia jatkaakseen matkaa. Taistelu jatkui melkein 10 minuuttia ja lopulta lohi luovutti ja lähti laskemaan virtaa alas. Tämä oli meidän kaupunkilaispojille aivan huikea kokemus. Myös muut ohikulkijat jäivät katselemaan tätä yhden lohikalan järjestämää näytöstä. 

Fiskarsissa on paljon nähtävää sekä aikuisille että lapsille. Leikkipuisto on todella kiva, yksi parhaimmista leikkipuistoista jossa me olemme käyneet. Siellä on mm. soittimia ja erilaisia kiipeilytelineitä. Ainut haittapuoli pienten lasten kanssa on se että läheisyydessä tosiaankin on vesistöä. Aikuisille on paljon kivoja patikointireittejä, kauppoja, pieniä kahviloita ja ravintoloita. Tämä paikka on etenkin näin ruska-aikaan todella näkemisen arvoinen paikka. Suosittelemme ehdottomasti Fiskarsia koko perheen retkikohteeksi!

Oletko sinä käynyt Fiskarsissa?

-Såfin

2019/11/14

Meidän keittiö

Olen pitkittänyt meidän keittiön esittelyä koska olen kokoajan sisustamassa ja järjestelemässä sitä uusiksi. Tiedän nyt, että en koskaan saa sitä valmiiksi vaan keksin aina uusittavaa. Siksi ajattelin nyt viimein (näin reilu vuosi keittiön valmistumisen jälkeen) esitellä meidän keittiön teille ja kertoa mihin ratkaisuihin olemme tyytyväisiä ja mihin emme. Kantava idea keittiötä suunnitellessamme oli se, että sen pitäisi olla melko neutraali ulkomuodoltaan ja sopia kaikkeen muuhun sisustukseen, sillä se on keskellä meidän kotia. Meidän kodin suurin yksittäinen tila on siis keittiö-olohuone combo ja tilanjakajana toimii meidän pitkä valkoinen ruokailupöytä. Me päätimme aikoinaan, että halusimme keittiön takaseinän olevan täysin musta ja toisimme sen eteen täysin valkoisen saarekkeen. Sen lisäksi halusimme rikkoa mustavalkoisuutta tammipuulla, joka puolestaan sitoisi keittiön yhteen olohuoneeseen jonka parketti on tammea.

Keittiömme hankimme Puustelli:lta. Halusimme materiaaliksi täysipuuovet jotka ovat muotoilultaan hyvin simppelit. Vaikka keittiössämme on kaksi eri väriä, oven malli on silti sama koko tilassa. Saarekkeeseen valitsimme valkoisen hanan, valkoisen liesitason ja valkoisen tiskialtaan. Saarekkeen taso on valkoista ohutta keraamista laattaa. Keittiössä on todella paljon säilytystilaa ja se helpottaa meidän arkea paljon. Kaappeihin ei koskaan tarvitse änkeä tavaraa. Aamiaistasolle meillä kerääntyy yleensä tärkeät paperit ja lataamme keittiötasoon upotettuissa pistorasioissa meidän puhelimet. Keittiö on siis todella ikäänkuin meidän kodin sydän. Keittiökodinkoneet ja muut käyttötavarat piilotamme aamiaiskaappiin jotka yleensä ovat auki juuri aamiaista laittaessa. 

Toimivat ratkaisut. Meidän keittössä on monia kivoja juttuja joista olen super tyytyväinen. Meidän liesituuletin on pieni levy katossa. Se on huomaamaton ja kiva. Keskellä mustaa seinää avautuvaan aamiaiskaappiin olemme piilottaneet kahvikoneet, smoothiekoneet ja leivänpaahtimet jotta ne eivät täyttäisi meidän valkoista keittiösaareketta. Se on huikea keksintö. Kaikissa kodeissa pitäisi olla tällainen. Hihii.. Koko keittiösaareketta ympäröivät kaapistot tuovat todella paljon säilytystilaa. Tykkäään pelkistetystä ilmeestä ja meidän sivuseinään kiinnitetyistä hyllyistä jossa on milloin mitäkin tavaraa esillä. Joskus siinä on tomaattikastikkeita ja joskus taas kauniita ruukkukasveja. Aamiaistaso toimii yhdessä saarekkeen tason kanssa piiitkänä tarjoilupöytänä juhlien aikaan.

Ei niin toimivat jutut. Jos tänä päivänä saisin valita jotain uusiksi, niin en ikimaailmassa valitsisi valkoista komposiitti-tiskiallasta. Se on todella vaikea pitää puhtaana vaikka sitä pesisi ja kuuraisi monta kertaa päivässä. Kun altaaseen joutuu esimerkiksi mustikka, se jättää siihen ikävän jäljen joka kuuluu pois vasta parissa viikossa. Ja uskokaa, olemme koittaneet kaikkia ihmekonsteja altaan puhtaana pitämiseksi. En siis ikimaailmassa suosittele tällaista tiskiallasta kenellekään. Toinen asia josta en ole ihan varma on parketti keittiössä. Se on herkkä roiskeille ja jos esimerkiksi keitinvesi kiehuisi yli, se olisi kaikki heti lattialla. Toistaiseksi olemme onnistuneet säilyttämään keittiön parketin hyvänä, mutta mitä sitten kun lapset alkavat itse harjoittelemaan kokkaustaitojaan?! heh. 

Kaiken kaikkiaan olemme todella tyytyväisiä meidän keittiöön ja se toimii hienosti juuri meidän perheen tarpeisiin!

-Såfin

2019/11/12

Miksei omalla mukavuusalueella oleminen ole riittävästi?

Tulin tässä yksi ilta pohtineeksi sitä miten brutaali meidän maailma oikeastaan on. Ennen vanhaan ihminen keskittyi oman maatilan hengissä pitämiseen ja tutuissa jo ennalta hyväksi todettujen menetelmien soveltamiseen. Nyt asiat ovat toisin. Jokaisen pitää "ajatella laatikon ulkopuolella", haastaa itseään ja jatkuvasti kehittyä olemaan parempi versio itsestään. Aika karua. Kaikkien ajattelumallien mukaan ihminen on riittävän hyvä vain silloin kun hän on vähän parempi kuin oli eilen. Mutta mikä on riittävästi? Milloin omalla mukavuusaluella pysyminen voisi olla riittävää? Tähän ajatukseen heräsin kun eräänä iltana katselin poikia leikkimässä legoilla. He rakensivat linnoitusta ja näyttivät nauttivan olostaan täysin sydämin. Istuin vaan ja katselin. Mietin, miksi tämä ei olisi riittävästi? Silti vain hetken myöhemmin huomaan pohtivani asioita jotka ovat täysin ristiriidassa aiemman ajatukseni kanssa. Mietin olenko vienyt poikia riittävästi teattereihin jotta he oppivat arvostamaan kulttuuria? Avaan vaistomaisesti kännykällä verkkoselaimen ja alan etsimään lasten teattereita. Lopetan, ja yritän palauttaa mieleni hetkeen. Seuraavaksi ajatukset harhailevat taas. Mietin olenko lukenut heille riittävästi kirjoja - ovathan ne jo isoja poikia - ehkä lukemani kirjat pitäisi olla vähän pidempiä jo? Olenko antanut itsestäni riittävästi. En ole tainnut. Olemmehan olleet tässä "pysähtyneessä" tilassa jo aika kauan. Olisiko aika vaihtaa virikettä. 

En halua itse kuulostaa pyhimykseltä kritisoimalla tätä ajattelukehää. Syylistyn ehdottomasti itsekin jatkuvan kehityksen ajattelumaailmaan. Jos työelämässä tuntuu, että en saa uusia haasteita alan miettimään jo seuraavaa siirtoa. Kotona mietin sisustuksen päivittämistä ja kuntoillessa jokainen juostu lenkki pitäisi olla pidempi kuin se edellinen. Tajuan sen nyt, paremman tavoitteleminen ei ole tervettä - ei ainakaan jos ei kierrosten välissä osaa pysähtyä. Minä en aina osaa. En ainakaan ilman tilanteen tietoista huomioimista.

Myös vanhemmuudessa paremman tavoitteleminen on petollista. Jokus lasten kanssa uusien elämyksien hankkiminen tai vaikkapa vieläkin hienomman ruokavalion kehittäminen voi viedä ajatukset pois siitä kaikesta oleelllisimmasta - nimittäin läsnä olemisesta. Aika usein lapsi arvostaa halaushetkeä enemmän kuin kiipeilypuistossa vierailemista. Käyttäytymismallit myös tarttuvat lapsiin. Se mitä itse edellä, he tekevät perässä. Mitä jos joskus soisimme itsellemme hetken ja toteaisimme että "tämä on riittävästi" tai että "en tarvitse enempää, olen tyytyväinen tähän"...? uskon, että aika moni asia olisi paremmin jos pystyisimme tähän. 

Tällaisia "kevyitä" ajatuksia tänään. Mitä itse olet mieltä? Osaatko sinä pysytellä mukavuusalueella ja olla tyytyväinen siitäkin huolimatta, että kehitystä ei tapahdu?

-Såfin

2019/11/11

Parhaat lastenkirjat just nyt

Meidän perheessä innostutaan juuri nyt kirjoista. Siinä missä kesällä kuunneltiin paljon äänikirjoja olemme nyt syksyn tullen siirtyneet nauttimaan perinteisistä kuvakirjoista joita luemme yhdessä lasten kanssa. Minä luen pojille vähintään yhden kirjan päivässä vaikkakin meidän esikoinen osaa jo lukea itse. Minä pidän sitä tärkeänä yhteisenä läheisyyden hetkenä. Yhteiseen lukemiseen kannustetaan tietenkin myös siitä syystä, että se tekee lapsen kielikehitykselle hyvää. Aion jatkaa tätä perinnettä ihan sinne teini-ikään asti, niin kauan kuin pojat haluavat ja huolivat minut lähelle. Tykkään meidän lukuhetkistä tosi paljon. Yleensä meidän yhteinen lukuhetki on illalla juuri ennen nukkumaanmenoa ja valitsemme keskipitkiä satuja joiden lukeminen kestää 10-20 minuuttia. Viikonloppuisin luemme myös päivällä pidempiä kirjoja. Ajattelin jakaa teille muutaman meidän tämänhetkisen lempparin joita luemme yhdessä. Lisäksi mukana myös kaksi hauskaa kirjasuositusta vähän isommalle lukutaitoiselle lapselle..


1. KammOTUKSIA. Ei varmaan tule yllätyksenä, että tämä kirja on noussut meidän poikien suosikiksi. Tässä kirjassa kerrotaan hauskasti runomuodossa erilaisista otuksista ja hirviöistä. Kaikilla otuksilla on hauskat nimet ja olemme tehneet poikien kanssa työjaon: he lukevat otusten nimet ja minä luen sen jälkeen tulevan pienen runon. Naureskelemme myös joka kerta hauskoille kuville. Muistuttelen tietenkin aina poikia siitä, että nämä otukset asustelevat mielikuvitusmaailmassa. Kirja on hauska ja se kelpaa luettavaksi myös iltasaduksi.

2. Pipunan ikioma napa. Tämä kirja on kultaakin arvokkaampi. Se on enemmän työkalu kuin iltasatu, mutta sitäkin tärkeämpi kirja luettavaksi. Minä olen aiemmin miettinyt sitä miten puhuisin lapsille siitä, että heillä on oikeus päättää omasta kehostaan. Kuten varmasti moni muu aikuinen, olen pelännyt tätä keskustelua ja en ole halunnut järkyttää pienen lapsen mieltä. Tässä kirjassa käsitellään erilaisia tilanteita käytännön tilanteiden kautta ja lapselle pystyy kirjan avulla todella yksinkertaisesti havainnoimaan mikä on ok ja mikä ei. Iso suositus tälle kirjalle minulta.

3. Molli ja maan ääri. Molli-hahmo oli meille tuttu jo entuudesta ja tänä syksynä olemme olleet iloisia sillä Molli-sarja on saanut jatkoa. Tämä kirja on yksi meidän suosikkeja mm. sen erityisen kauniiden kuvien takia. Kirjassa on myös jännä tarina siitä mitä kaikkea jännittävää maailmasta voi löytyä jos vain uskaltaa lähteä seikkailulle. Tämä tarina on erityisesti meidän 5-vuotiaan kuopuksen mielestä todella jännittävä.

4. Koira nimeltä mutsi. Meidän 8-vuotias esikoinen on aivan ihastunut tähän kirjaan. Hän on juuri opetellut lukemaan pidempiä kirjoja ja tämä on yksi kirjoista johon hän palaa uudestaan ja uudestaan. Kirjassa seikkailee Mutsi-koira joka joutuu erilaisiin seikkailuihin. Koiralle tapahtuu juuri sopivasti jännittäviä asioita, että 8-vuotiaan mielenkiinto pysyy yllä.

5. Emppu perustaa eläinhotellin. Meidän kummatkin pojat rakastavat eläimiä ja se on kenties syy siihen minkä takia tämä kirja on yksi meidän poikien tämänhetkisistä suosikeista. Tässä kirjassa Emppu perustaa eläinhotellin ja asukkaat järjestävät paljon jännittäviä tapahtumia lukijan riemuksi. Minä itse tykkään lukea tätä kirjaa pojille ääneen, sillä tarina on rauhallinen mutta samalla sopivan oikukas luettavaksi esimerkiksi juuri ennen nukkumaanmenoa. 

Mitä teillä luetaan juuri  nyt?

-Såfin

/Osa kirjoista saatu arvostelukappaleiksi/