Poikien boheemi syyslook

Siis tiedättekö mitä?! Viimeiset kaudet olen tehnyt paljon "vaatehätäostoksia" pojille. Olemme heränneet aivan liian myöhään siihen, että kaikki vaatteet ovat yhtäaikaa menneet liian pieneksi. Se on taas johtanut siihen, että olen juossut hätäisesti sisään lastenvaatekauppoihin ja napannut äkkiä ensimmäiset käteen tarttuvat vaatteet. Samalla olen tehnyt huomion josta en ole ollenkaan iloinen. Poikien osastot ovat täynnä TYLSIÄ vaatteita. Siis mustia, valkoisia, harmaita (ja sanoinko jo mustia?) vaatteita. Siellä ei ole paljon valinnanvaraa, eikä erikoisia ja jänniä vaatteita tunnu löytyvän ollenkaan. Meidän poikien vaatekaappien sisältö on hiljalleen muuttunut hyvin tavanomaiseksi, enkä pidä tästä kehityksestä ollenkaan. Niinpä päätin, että tänä syksynä tehdään jotain ihan muuta. Hankin vain värikkäitä ja/tai erikoisia vaatteita pojille täydentääkseni tätä muuten niin harmaata värimaailmaa. Tänä syksynä meidän hankinnat pystyy kiteyttämään uudenlaisen otsikon alle - Boheemi Syyslook.. 

Tämän syksyn väri on punainen! Minusta punainen on ihana väri ja niinpä valkkasin pojille ihanan pirtsakkailla väreillä varustetut villapaidat ja pipot. Minusta poikien vaatteet pitää myös olla rennot ja hauskat - jos vaate ei täytä sitä kriteeriä, en tule hankkimaan sitä heille. Tämän jälkeen minua odottaa vielä kenkähimmeli. Meidän esikoisella on esimerkiksi tälläkin hetkellä vain yhdet lenkkarit jotka hän suostuu pukemaan luistimien lisäksi. Mutta se ongelma saa jäädä toiseen päivään...

Tältä näyttää siis meidän tämän vuoden syyslook!

Boheemi Syyslook

//1. Villapaita - Minirodini// 2. Bomber - Mini Rodini // 3. Pipo - Bobo Choses // 4. Reppu - Elodie Details// 5. Farkut - Stella McCartney// 6. College - Mini Rodini // 7. Parka - Nununu // 8. Villapaita - Bobo Choses // 9. Pipo Riley Crew // 10. Farkut - Bobo Choses // 

Mitä hankintoja sinä teet tämän syksyn vaatekaappiin?

-Såfin

8-vuotias tyyppi

Nyt se tapahtui. Meidän esikoinen täytti jo 8 vuotta! Kuulostaa kovin klassiselta lausahdukselta, mutta minusta aika kuluu aivan liian nopeasti. 7 vuotta sitten istuin ruokapöydässä syöttämässä hänelle soseruokia. Vielä 5 vuotta sitten autoin häntä pukemaan kenkiä ja nyt annan enää vain vinkkejä ja opetan häntä ylläpitämään kaverisuhteita. Silti hän on pieni vielä. Vaikka en enää saa pitää kädestä kiinni kadulla tai saa nostaa häntä syliin milloin vaan, hän on silti pieni ja herkkä poika joka todellakin tarvitsee vanhempiaan. Hänen suurin intohimo tällä hetkellä (kännykällä pelaamisen lisäksi) on jääkiekko. Jäähallilla hän käy keskimäärin kolme kertaa viikossa. Hän pelaa pienessä joukkueessa jossa joukkuetoverit ovat jo hyviä kavereita keskenään. Koulussa hän on vastuuntuntoinen, reipas ja lahjakas. Hänelle on tärkeä toimia oikein. Silti pitää olla cool. Onneksi hänen kaverit ovat monet todella innokkaita opiskelemaan etenkin matikkaa. He tekevät koulun jälkeen läksyt yhdessä siksi että se on heistä kaikista kivaa.

Jos häneltä kysyy, hän kertoo että hänen paras kaverinsa on pikkuveli. Minun sydän sulaa, mutta näen myös että se on totta. He viihtyvät todella hyvin yhdessä ja kaipaavat ja ikävöivät toisiaan jos jostain syystä ovat erossa toisistaan. He ovat kuin paita ja peppu. Tällä hetkellä parhaat leikit ovat vauhdikkaat ulkoleikit trampoliinilla tai pallon potkiminen ja sisällä he rakentavat mahtavia lego-rakennelmia. Kummatkin istuvat myös usein piirtämässä yhdessä. Meidän esikoisen lempiruoka on jo vuosia ollut tortillat. Täytteeksi on kuitenkin menneen vuoden aikana löytänyt uusia juttuja jotka eivät aiemmin kelvanneet. Nämä ovat mm. punasipuli ja avocado. Myös kaikki tulinen ruoka kiinnostaa kovasti. 

Isoveli ja pikkuveli nukkuvat vielä samassa huoneessa, mutta viimeisten kuukausien aikana olemme kuulleet toiveita siitä, että saisi jo siirtyä kokonaan omaan huoneeseen nukkumaan. Nyt meidän 8-vuotias tyyppi taitaa olla siihen valmis. Enää hän ei vaeltele tai heräile öisin herättämään meitä. Pikkuveli ei ole muutoksesta innoissaan, mutta toisaalta pitäähän toisen saada kasvaa itsenäiseksi pieneksi olioksi. Vaikka meidän 8-vuotias jo on itsenäinen ja haluaa kovasti kasvaa isoksi jo niin hän on sisimmiltään todella herkkä, huomaavainen ja äärimmäisen empaattinen. Herkkyydellä on puolensa ja puolensa. Hän on perinyt minun taidot olla se stressaava ja etukäteen suunnitteleva henkilö. Toisaalta hän osaa myös ottaa kaikki skenaariot huomioon ja karttaa tuntematonta (ja kenties näin myös vaaratilanteita). Hän on maailman lojaalein ja empaattisin kaveri ja tulee pärjäämään elämässään näiden taitojen kantamana loistavasti.

Onneksi olkoon meidän pieni iso mies, olet rakas <3

-Såfin

Tekopyhä kierrättäjä ja luonnonsuojelija

Luulen, että minusta on tullut vanha. Tai, anteeksi korjaan.. järkevä. Vuosi vuodelta minusta tuntuu, että arvostan luontoa ja sen läheisyyttä enemmän. Viime vuosina minulle tärkeitä asioita ovat olleet lähialueen ja luonnonmukaisten tuotteiden käyttäminen, hävikin pienentäminen, jätteiden kierrättäminen, "osta-mahdollisimman-vähän", karsi ja kierrätä hankittuja tavaroita, hyödynnä mahdollisimman paljon luonnosta kerättyjä aineksia, lihan syönnin vähentäminen ja samalla lasten opettaminen kasvisruokiin. Nämä kaikki voivat toki olla trendi-ilmentymää - oli miten oli niin minusta nämä ovat tärkeitä asioita. Kaikki on muutos parempaan ja mahdollistaa mahdollisimman pienen jäljen jättäminen tähän maailmaan. On jännää miten olin välinpitämätön näiden asioiden suhteen vielä 15 vuotta sitten. En todellakaan käyttänyt aikaa pohtiakseni mitä tuotteita käytin tai miten käyttäytymiseni vaikuttaa luontoon. "Roska sinne, roska tänne - ei minun käyttäytymiselläni ole niin väliä. Oli muita tärkeimpia asioita". Sama minä hyppii tänä päivänä innostuksesta uudesta jätekierrätysastia ja sama minä on malttamattomana odottamassa puolukkasadon kypsymistä ja pohtimassa saisinko lapseni syömään kaalilaatikkoa itsetehdyn puolukkahillon kanssa. Jotain suurta on tapahtumassa ihmisten asenteessa..

Kun rakensimme meidän nykyistä taloa, pohdimme miten voimme tehdä kodistamme energiatehokkaan ja pitkäikäisen. Meidän katolla on jo paikka aurinkosähköpaneleille, autotalliin vedimme virtajohdot mahdollisen tulevan sähköauton latauspistettä varten ja investoimme maalämpöön. Viime viikolla otimme jälleen askeleen eteenpäin meidän jätteiden lajittelussa. Aloimme erittelemään muovipakkaukset sekajätteestä, vaikkakin joudumme näkemään vaivaa hieman enemmän ja kuskaamaan nämä roskat muualle kuin kotipihalle. Koen olevani lähempänä luontoa kuin koskaan. Koen, että jokaisella tekemälläni muutoksella on väliä. Ihailen ihmisiä jotka kasvattavat omat kasviksensa pihallaan ja ihailen ihmisiä jotka haluavat tavoitella edes jonkin asteista omavaraisuutta.

Joku ehkä kokee tällaisen tekstin lukemisen ärsyttäväksi, kenties tekopyhäksi. On totta, että perheemme asuu suurissa neliöissä ja meidän pihassa on edelleen kaksi autoa siksi, että tarvitsemme niitä työssämme. Matkustamme edelleen lentokoneella satunnaisesti lomamatkalle. Emme ole täydellisiä mitenkään - enkä haaveile täysin askeettisesta elämästä. Silti koen, että minulla on syytä olla ylpeä siitä asennemuutoksesta jonka olen läpikäynyt viimeisten vuosien aikana. Arvostan luontoa suuresti, se tuo minulle rauhaa. Kaipaan metsän ja meren tuoksua kun olen viettänyt liian paljon aikaa kaupungissa. On tärkeä vaalia niitä. Siksi jokaisella muutoksella on väliä.

Miten sinä suhtaudut vihreisiin tekoihin? Ovatko ne sinusta tekopyhiä?

-Såfin

Suurperheen rapujuhlat

Yksi meidän alkusyksyn kohokohdista oli menneen viikonlopun kokoontuminen meidän mökillä Tampereella. Erityistä näitä juhlista teki sen, että paikalle oli tulossa koko suurperhe viettämään perinteisiä rapujuhlia. Suurperheellä tarkoita sekä minun että isi-ihmisen vanhempia ja minun siskoja perheineen. Me saavuimme mökille jo perjantaina töiden jälkeen ja kastuimme oikein reilusti kun siirryimme yhteysveneellä saareen. Onneksi Mummon tekemä lämmin nachovuoka lohdutti ja lämmitti. Loput porukasta saapui lauantaina ja sää kääntyi yllättäen kunnon kesäsääksi. Avasimme kokonaan mökkimme lasiseinät järvelle päin ja katoimme pöydät valkoisilla pöytäliinoilla ja asettelimme ravut kauniisti esille suureen kulhoon. Katossa roikkui värikkäät valot ja lapset leikkivät isoilla ravunmuotoisilla ilmapalloilla. Tunnelma oli katossa..

Meidän porukkaa viihdytti perheen serkukset - kaksi vuoden ikäistä ja meidän 5- ja 7-vuotiaat pojat. He pomppivat kaikki yhdessä trampoliinilla, leikkivät kukkuu-leikkiä, ajelivat pikkuautoilla ja nautiskelivat kaikesta saamastaan huomiosta. Se oli sellainen melkein hallittu kaaos. Ennen varsinaista ruokailua koitimme myös suppailua ja ammuimme maalitauluun jousipyssyllä ja ilmakiväärillä. Pojat kävivät myös kalastamassa. Oli superkivaa, että pystyimme nauttimaan ulkoilmasta ja mökkisaaremme maisemista. 

Se mikä erityisesti jäi mieleen hyvän porukan ja tunnelman lisäksi oli meidän rapupöydän tarjoilut. Kokkailuun ja esivalmisteluihin oli osallistunut moni. Eri suuruisissa ja värisissä kulhoissa oli mm. kantarelli-papusalaattia, itsetehtyjä lihapullia, lakka-leipäjuustosalaattia, lämminsavulohta, juustoleipäsiä, kukkakaalikeittoa, digestiivi-tuorejuusto muffinsseja ja jälkkäriksi oli sitruunapannacottaa. Söimme pitkän kaavan mukaan ja lopuksi kävi niin, ettemme edes jaksaneet syödä kaikkia rapuja. Heh. Loppuilta menikin rennosti saunoessa ja paljussa makoillessa. Meillä oli tosi hauska ja vauhdikas viikonloppu. Kiitos koko juhlaväelle.

Oletko sinä viettänyt tänä kesänä rapujuhlia?

-Såfin

Luokkavanhempi, joukkueenjohtaja ja uusia harrastuksia

Meidän arki alkoi kaksi viikkoa sitten kun koulu- ja päiväkotiarki starttasi. Siitä lähtien kalenterimme ovat olleet ihan täynnä kaikkea. Ei huonoja asioita mutta paljon juttuja mahtuu jokaiseen päivään. Tänä syksynä meidän arkea täydentää viime vuoteen verrattuna vielä useampi asia. Minä jatkan jo toista vuotta meidän esikoisen luokkavanhempana ja istun vanhempainryhmän hallituksessa koulussamme. Meidän ryhmä on superaktiivinen ja järjestämme paljon juttuja lapsille kuten tapahtumia, hiihtopäiviä ja sen lisäksi haemme stipendeja ja järjestämme kerhoja lapsille koulupäivän jälkeen. Se on tarpeellista ja kivaa mutta yllättävän aikaavievää. Myös meidän isi-ihmiselle on tänä vuonna luvassa uusia tuulia sillä hän alkaa meidän esikoisen jääkiekkojoukkueen joukkueenjohtajaksi. Se tarkoittaa myös siellä ohjelman ja kaiken läjässä pitämistä. Haluamme läsnäolollamme taata, että lapsilla ja heidän kavereilla/joukkuetovereilla on mahdollisimman hyvä olla.. 

Tänä syksynä meidän isi-ihminen palasi myös rakkaan harrastuksen pariin josta hän on pitänyt parin vuoden tauon. Hänellä on toki pelannut kaukalopalloa kokoajan mutta nyt kalenteriimme on ilmestynyt myös jääkiekkojoukkueen treenit. Tämä on iso askel tavallaan. Se, että pystymme palauttamaan asioita joista luovuimme lasten takia jossain vaiheessa tarkoittaa sitä, että me tunnustamme itsellemme että lapset ovat jo vähän isompia. Eivät enää taaperoita jotka ovat super kiinni meissä kokoajan. Meidän on aika alkaa pitämään huolta myös itsestämme. Tämä oli ehkä suurin haave joka meillä oli sykyä varten: harrastaa liikuntaa monipuolisesti sekä yksilöinä että perheenä yhdessä. Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että olemme entistä kiireisempiä mutta hyvällä tavalla.

Lisää, lisää mutta mistä luovumme? Kaikki kalenterimerkinnät ja uudet tuulet täyttävät meidän kalenteria ja siksi meidän on myös karsittava jostain. Olemme päättäneet jollain aikavälillä vaihtaa uintiryhmää joka on herättänyt meidän perheen uimaan JOKA lauantai viimeisen kahdeksan vuoden ajan kello 7:45. Syksyn jälkeen aiomme tehdä muutoksen tähän ja lopettaa nykyisessä uintiryhmässä. Tarvitsemme nimittäin kaiken vastapainoksi rentoja viikonloppuaamuja. Sen sijaan pojat aloittavat jossain vaiheessa tämän kouluvuoden aikana uintitekniikkaryhmissä jotka ovat vähän parempaan aikaan ja saamme tällä tavalla rauhoitettua meidän viikonloppuja hieman. 

Tällaisia uusia tuulia meidän perheen arkeen on luvassa. Miltä teidän arki ja harrastusvuosi näyttää?

-Såfin

Omenachutney

Mietitkö sinäkin mitä kaikkea tämän syksyn omenoista voisi tehdä? Minun vanhempien pihalla kasvaa viisi suurta omenapuuta ja tämä omenakausi on heillä ollut todella hyvä. Puut ovat täynnä hedelmiä ja vanhempani tietenkin halusivat lahjoittaa ison määrän omenoita meille. Osa omenista kuluu ihan sellaisenaan, mutta lopulle piti keksiä suunnitelma. Viime vuosina olen tehnyt sekä piirasta, hilloa ja keittänyt omenamössöä ilman mitään lisättyä sokeria. Tänä vuonna kaipasin uusia ideoita. Kyselin siksi teiltä instagramissa mitä kaikkea kivaa omenoista voisi tehdä ja sain paljon vastauksia. Yksi niistä oli kuitenkin erilainen ja minulle uusi tuttavuus - Omenachutney. Omenachutney on makeahko hillokastike joka toimii hyvin esimerkiksi liharuokien kanssa tai miksei vaikka juuston kaverina. Olin innoissani tästä ja päätin heti kokeilla. Ai että tästä tuli hyvää. Suosittelen kokeilemaan jos kaipaat uusia makuelämyksiä..

Omenachutney (n. 1,5 ltr chutneyta)

1 kg omenoita

1 sipuli

1 keskivahva chili

2 valkosipulinkynttä

1 tl raastettua inkivääriä

1 tl suolaa

1 tl kanelia

1 dl omenaviinietikkaa

1 dl fariinisokeria

1 dl hillosokeria

Tee näin: Kuori ja pilko omenat pieniin lohkoihin. Pilko ja kuori sipuli ja chili sekaan. Lisää mausteet ja fariinisokeri ja raasta mukaan myös valkosipuli ja inkivääri. Peitä ainekset vedellä ja keitä n. 10 minuuttia, kuitenkin niin että omenapalat säilyvät kutakuinkin ehjinä. Lisää hillosokeri ja keitä vielä toiset 10 minuuttia. Purkita chutney lasipurkkeihin kun seos vielä on kuumaa. Säilytä jääkaapissa. (Alkuperäinen resepti löydetty täältä)

Mitä kaikkea kivaa sinä teet omenoista?

-Såfin

Meillä on asiat aika hyvin

Yhtenä iltapäivänä esikoisemme oli tullut kotiin iltapäiväkerhosta johon hän aina osallistuu koulun jälkeen. Hän istui tapansa mukaan ruokapöydässä tekemässä matikanläksyjä ja pyörittelee mietteliäänä kynää suussaan. Huomaan, että hänellä on jotakin mielessä. Kysyn mitä hän miettii ja voinko kenties auttaa läksyissä? Sain vastaukseksi, että en minä sitä ajatellut. "Ajattelin vaan sitä, että meillä on oikeastaan kaikki asiat aika hyvin. Meillä on oma nurmikko, ruokaa, perhe, kaverit ja talo jossa minulla ja veljellä on omat huoneet. Mieti äiti - eikö se ole aika hyvin?" Minun sydän suli. Kyllä, meillä on asiat tosi hyvin, sitä vain harvoin muistaa pysähtyä ajattelemaan. Hän jatkoi pohdintaa siitä miten kaikilla ei ehkä ole asiat ihan yhtä hyvin kuin meillä. Minä yhdyin keskusteluun ja kerroin miten hienosti hän pohtii aihetta. Kerroin miten olen samaa mieltä siitä, että meillä kaikki on hyvin ja että meidän pitää muistaa olla kiitollisia kaikesta mitä meille on annettu..

Jälkeenpäin tämä meidän 7-vuotiaan kanssa käyty keskustelu on mielessä edelleen. Miten itse en ollut taas muistanut pysähtyä ajattelemaan sitä miten onnellisia oikeasti olemme. Olen iloinen, että hän osaa ajatella sitä kaikkea mitä meillä jo on ja olla onnellinen siitä. Jos totta puhutaan niin kohtaan pääosin pyyntöjä lapsilta kuten "haluan tuota, haluan tuon, voinko saada äiti?". Se, että kävimme tällaisen keskustelun antaa toivoa ja kertoo ihanasta luonteenpiirteestä ja suhteellisuuden tajusta. On hienoa osata iloita jo saavutetuista asioista tahtomatta kokoajan lisää. Se on näkökulma joka usein unohtuu myös itseltäni. Arjessa juna puksuttaa eteenpäin ja välillä sitä vain suorittaa omaan päähän rakennettua todo-listaa jotta jonain päivänä saavuttaisi kaikki tavoitteet. Se ei ole elämän tarkoitus, tiedän sen. Siihen on vain helppo uppoutua.

Lapset monesti myös olettavat asioita. Se, että ruoka nostetaa heidän eteen joka ilta on olettamus jota he eivät edes osaa kyseenalaistaa. Tai se, että on oma koti, harrastuksia ja perheenkeskeistä aikaa on itsestäänselvyys. Siksi olen sekä yllättynyt ja hämmentynyt tästä keskustelusta. Aito oivallus ja onnellisuus omasta kodista ja lähipiiristä on hienointa mitä pitkään aikaan olen kuullut.

Halusin kirjoittaa tämän keskustelun tänne blogiin muistutukseksi itselleni. Note to self: muista pysähtyä ja tunnustaa miten hyvin asiat oikeasti ovat. 

-Såfin 

Äänikirjat - uhka vai mahdollisuus?

Haaveilin vuosi sitten siitä, että taas löytäisin aikaa lukemiselle. Kirjat ja minä erosimme samaan aikaan kun lapset syntyivät enkä sen jälkeen ole löytänyt luontevaa hetkeä lukemiselle. Jos joskus harvoin sain aikaiseksi tarttua kirjaan, nukahdin melkein välittömästi. Uskon, että monet äidit ja isät voivat samaistua. Nyt tilanne on muuttunut. Lapseni ovat kasvaneet ja minulla on enemmän aikaa itselleni. Otin vuosi sitten itselleni kunnianhimoisen tavoitteen - halusin lukea vähintään yhden kirjan kuukaudessa. Sittemmin olen onnistunut (ainakin suurinpiirtein) pitämään tämän tahdin. Joka kuukausi olen avannut uuden kirjan kannet ja uppoutunut tarinan vietäväksi. Olen vakuuttunut siitä, että tämä tekee minulle hyvää. Se on rauhallinen hetki. Oikeastaan jopa syketasoja mittaava Oura-sormukseni on sitä mieltä, että olen huilannut tai nukkunut sen ajan jonka luen kirjaa. Koska jokainen minuutti on kortilla ja vietän paljon aikaa eri osoitteissa: mökillä, lenkkipolulla, veneellä, autossa ja välillä lentokoneessa olen jonkun aikaa pohtinut äänikirjojen kuuntelemista. Kirjaa, en jaksa kantaa mukanani kaikkialle. Kun kesälomani alkoi, latasin itselleni Storytel-applikaation. Ajatuksena oli, että kokeilisin sitä 4 viikkoa ja päättäisin sitten ovatko äänikirjat minun juttuni..

Halusin, että ensimmäinen äänikirjaprojektini olisi erikoinen. Valitsin kirjaksi Michelle Obaman "Becoming" luettuna englanniksi. Tämä oli siis Michelle Obaman itse ääneen lukema versio ja kirja tuntui erityiseltä - pidin siitä kovasti. Päätin jaktaa kokeilua. Jossain vaiheessa lapset myös innostuivat tietämään mitä oikein teen kun olen nappikuulokkeet korvilla "kokoajan". Kerroin, että kuuntelen äänikirjaa ja että hekin saisivat koittaa jos äänikirjat kiinnostavat. Muutaman kerran viikossa pojat kuuntelevat nykyään yhdessä jonkun sadun tai pikkutarinan puhelimestani. Se on kivaa vaihtelua tavallisille kirjoille.

Pidän tosi paljon siitä, että voin kuunnella äänikirjoja lenkkeillessä tai pyöräillessä. Erityisesti o kivaa, että äänikirjat ovat todellakin ekologisia - voin lukea kirjan vaikka sitä ei ole painettu paperille. Ajan jonkun verran autoa työpäivän aikana ja äänikirjan kuunteleminen on kiva tapa saada aika kulumaan ratin takana. On äänikirjoissa myös puolia jonka vuoksi en suostu luopumaan tavallisista kirjoista. Monta kertaa olen vahingossa sipaissut "play"-nappia vaikka en ollut kuuntelemassa kirjaa ja ääniraita on kulunut loppuun. Silloin olen kadottanut kohdan jossa olin ja joudun kuuntelemalla selaamaan kirjaa läpi. Ärsyttävää. Olen myös useamman kerran nukahtanut äänikirjaa kuunnellessa ja säpsähtänyt hereille, enkä tiedä minkä kohdan vielä olin hereillä kuulemassa. Toisaalta äänikirjoja on superkiva kuunnella vaikka kun ottaa aurinkoa, kun taas perinteisen kirjan lukeminen ei onnistu. Kummassakin on siis puolensa.

Sanon siis äänikirjoille kyllä - mutta en silti luovu tavallisista kirjoista. Pidän sivun kääntämisestä ja tykkään siitä, että lukemisen voi kätevästi keskeyttää ja hahmottaa kokoajan missä kohtaa kirjaa menee. Ruudulta en vielä ole oppinut lukemaan, enkä luultavasti koskaan tule oppimaan. 

Onko sinulla kokemusta vastaavista applikaatioista? Tykkäätkö sinä/lapset äänikirjojen kuuntelemisesta?

-Såfin

Terassi työn alla

Vuoden verran olemme asuneet puolikeskeneräisessä talossa rakennusprojektin jäljiltä. Sisältäpäin kunnossa, mutta ulkopinnat ja piha-alueet ovat olleet täysin koskemattomia. Pikkuhiljaa tänä keväänä ja kesänä olemme työstäneet eri alueita, istuttaneet kasveja, hankkineet trampoliinin, tehneet roskakatokseemme katon jne. Suoraan silmiemme alla oleva iso terassi on tähän asti kuitenkin ollut ihan betonivalulla. Terassimme aukeaa suoraan kettiöolohuone-tilasta isoilla lasiliukuovilla joten voisi sanoa, että tämä tuleva terassi on meille melko tärkeä. Jo suunnitteluvaiheessa vaihdoimme suuren nurmikko ja piha-alueeseen tähän terassiin.  Halusimme, että olohuoneemme saisi kivan jatkeen ulkotilalla jonka lattiataso on samassa linjassa olohuoneen lattian kanssa. Vihdoin muutama viikko sitten terassimme sai uuden pinnan. Pitkän mietinnän jälkeen päädyimme päällystämään sen puulla. Kun terassipuu on kuivunut riittävästi ensi vuoden puolella, tulemme maalaamaan sen harmaalla kuultomaalilla jotta se sointuu paremmin ympärillä oleviin materiaaleihin..

Nyt kun terassimme vihdoin on saanut kivan pinnan on aika aloitta sisustusprojekti. Nyt terassillamme on vanha sohva, vanha pienehkö ulkopöytä ja grilli. Ainakin pöytä menee vaihtoon, sillä tarvitsemme hieman isomman version. Tämä on sinänsä hyvää aika hankinnoille, nimittäin ulkokalusteet ja muut pihatarvikkeet ovat jo reippaassa alennusmyynnissä. Tulemme jakamaan terassimme kahteen alueeseen, toinen keskittyy enemmän oleskeluun ja hengailuun ja toinen tulee olemaan ruokailuun liittyvää. Ruokailualueeseen liittyy tiiviisti haaveeni kasvattaa porkkanaa, salaattia, herneitä ja erilaisia yrttejä. Tulemme siksi rakentamaan myös kasvilaatikot ja hankkimaan jättiruukkuja tätä varten. Nyt syksyllä haluan tietenkin myös panostaa valaistukseen ja haluan sekä polttaa kynttilöitä että ripustaa valonauhoja terassillemme. Olen tästä projektista innoissani vaikka tiedän, että se saa lopullisen muotonsa vasta ensi keväänä ja kesällä.

Lisää terassimme sisustamishaaveista kerroin täällä. (klik!)

Oletko sinä tehnyt pihaa tai sisustanut terassia tänä kesänä?

-Såfin

Syksyn haaveet ja TODO:t

Tuntuu uskomattomalta istua tässä ja todeta, että tämä kesä on jo pian ohi. On aika alkaa miettimään syksyä. Henkisesti minä aloitan oman syksyni jo koulun alkamisesta, vaikka tässä vielä on muutamia hienoja kesäpäiviä edessä. Syksy on pitkä ja synkkä ja jotta meidän perhe selviäisi siitä, niin meillä pitää olla pieniä valonpilkkuja joita odottaa. Kivoja asioita ja toisaalta myös asioita jonka tekeminen tekee meidät jotenkin ylpeäksi tai tunnemme tekevämme jotain hyvää. Kun viimeisiä kertoja pulahdimme paljuun kesälomamme lopussa aloimme suunnittelemaan tulevaa. Jokainen meistä osallistui keskusteluun siitä mitä itse toivoi loppuvuoden pitävän sisällä. On ihanaa, että lasten toiveet jo ovat suhteellisen realistiset ja ainakin jollain aikavälillä toteuttamiskelpoiset. Emme enää kuule esimerkiksi "haluaisin matkustaa kuuhun" tai "haluan tänä syksynä muuttua spidermaniksi". Hahaa.. Alla on meidän perheen lista siitä, mistä me haaveilemme tänä syksynä..

Haluamme tänä syksynä ainakin..

... Käydä ruska-ajan kokopäiväretkellä patikoimassa luonnossa

... Liikkua aktiivisesti ja monipuolisesti koko perhe

... Katsoa Helsingin kaupunginteatterin Pieni Merenneito-musikaalin

... Matkustaa koko viikonlopuksi Tallinnaan perheen kanssa

... Tyynenä iltana polttaa ulkoterassillamme oikeita kynttilöitä lyhdyissä

... Poimia lasten kanssa värikkäitä syyslehtiä ja tehdä niistä taidetta

... Leipoa sämpylöitä lasten kanssa

... Lukea jokin Agatha Christien klassikko-dekkareista

... Viettää arki-iltoja käpertyen viltin alle ja olla tekemättä mitään ilman huonoa omatuntoa

... Laatoittaa meidän talon etuportaat ja kytkeä pihavalot

... Investoida omaan Biokompostoriin jotta pääsemme käynnistelemään sitä heti keväänä

... Vihdoin jakaa lapset nukkumaan omiin huoneisiin

... Opettaa lapsille perinteisiä korttipelejä (tähän mennessä heille vain Uno on tuttu)

... Siivota, käydä läpi ja kierrättää kaikki tarpeettomat ulkovaatteet ja kengät

... Järjestää ensimmäiset kaverisynttärit oman kodin ulkopuolella

... Jatkaa meidän makumaailma-iltoja perheen kesken

... Käydä Imax elokuvassa

... Käydä uimassa Allas Seapoolissa lasten kanssa (kun ilmat ovat viileämmät)

... Matkustaa Nizzaan aikuisten kesken viettämään hääpäivää

... Järjestää oktoberfestit

Lisäksi meidän lapset kertoivat haaveilevansta Lontoon reissusta (ei kuuhun, Hawaii:lle tai pohjoisnavalle vaan LONTOOSEEN!). Miettikää. Meidän pienet lapset istuvat siinä paljussa ja perustelevat miten he niin haluaisi nähdä Titanic-museon ja käydä katsomassa paikkaaa jossa Harry Potter kuvattiin. Vaikka meillä ei vielä syksyllä ole varaa lähteä koko perheen reissuun niin laitamme ehdottomasti tämän muistiin. Ehkä jo ensi keväänä?

Mistä sinä haaveilet tänä syksynä?

-Såfin

Ihana kesäinen Tammisaari - Top 5 tärpit lapsiperheelle

Joka vuosi ihastumme uudestaan ja uudestaan tiettyihin rantakaupunkeihin. Suomimatkailu on kasvattanut suosiota ja syystä sillä ainakin rantaviiva on täynnä ihania idyllisiä pikkukaupunkeja ja kyliä. Hiekka- ja mukulakivikujia kehystää kauniinväriset puutalot ja rannat ovat täynnä jäätelökioskeja, leikkiviä lapsia ja liiteleviä merilintuja. Tuulen mukana kantautuu meren ihana tuoksu. Juuri tällainen paikka Tammisaari on. Kesälomalla me yövyimme veneilyreissumme aikana yhden yön Tammisaaren satamassa. Vaikka olemme ennen käyneet Tammisaaressa, löysimme tällä kertaa niin monta uutta kivaa paikkaa, että meidän päivät vierähtivät aivan liian nopeasti. Sataman läheisyydessä on oikeastaan kaikki mitä tarvitsee. Listasin alle meidän top 5 Tammisaaren matkatärppiä..

Merimuseo - Naturum. Löysimme sattumalta tämän ihanan pienen saaristomuseon joka on vierailijoille ilmainen. Tässä paikassa lapset saivat testaa kalastamista, kurkistaa vedenalaiseen maailmaan ja miettiä sitä miten hekin osallistuvat merien puhdistustalkoisiin. Siellä ratsastimme isolla pehmohylkeellä ja piirrettiin meriaiheisia kuvia. Seuraavana aamuna kun olimme jo lähdössä pois, pojat olisivat halunneet uudestaan leikkimään tänne. Iso peukku, kannattaa pistäytyä vaikka rantapäivän jälkeen. 

Hiekkaranta. Tammisaaressa on pitkä hiekkaranta jossa lapset ja aikuiset voi uida. Hieman sivussa on myös hyppytorni ja maisemassa näkyy myös kiva vesisuihku jonne rohkeimmat uskaltaa uida. Rannalla on vaatteidenvaihtokopit ja siinä paistaa aurinko melkein koko päivän.

Leikkipuisto - (ehkä Suomen paras?). Tammisaaren rantaviivan keskiössä on lapset sillä lapsille on rakennettu aivan huikea leikkipuisto. Leikkipuistossa on aina paljon lapsia, mutta tekemistäkin riittää. Keskellä leikkipuistoa on mm. huikean isoa muurahaista muistuttava rakennelma jossa saa kiivetä ja laskea liukumäkeä. Leikkipuistossa on myös kivoja koristeita ja meitä hymyillyttää aina kivinen peikkomuori. 

Saaristoruokaa & Ravintola Albatros. Tammisaaressa aivan rannan läheisyydessä on monta ravintolaa josta valita. Suosittelemme kuitenkin syömään konstailemattomassa saaristohenkisessä ravintolassa nimeltä Albatros. Siellä saa aivan mahtavat skagenit ja kalakeitot. Ympäristö on lapsiystävällinen ja lompakkoystävällinen. Rento ja silti hieno. Ymmärrät sitten paikanpäällä.

Kalabongauslaiturit. Jos lähdet kävelemään rantaviivaa pitkin, löydät monta laiturinpätkää josta on kiva bongailla kaloja. Tammisaaren satamassa on rannan läheisyydessä hyvin kirkasta vettä ja me onnistuimme näkemään ainakin 50 pientä kalaa lasten kanssa. Ihan parasta ajanvietettä. 

Oletko sinä vieraillut Tammisaaressa?

-Såfin

Lapsiperheen kaaoksen sietämisestä

Siellä missä lapsia, siellä kaaos. Olen monesti miettinyt sitä, miltä ulkopuolisen silmin näyttää kun me lapsiperheenä pyrähdetään sisään ravintolaan. Meidän mukana tulee aina tietynlainen kaaos. On tavaraa, takkia, lippistä ja kaikki toimintaohjeet kerrotaan ääneen. Lapsi nostetaan paikoilleen ja pian alkaa kovaääninen mietiskely ruokavalintoihin liittyen. Se mitä muut näkevät tällaisena hetkenä on vain pintaraapaisu. Lapsiperheen arki on yhtä kaaosta, myös pinnan alla. Vaikka ennen äitiyttä olin super-järjestelmällinen ihminen, olen pikkuhiljaa joutunut luopumaan tietynlaisesta kontrollista. Olen joutunut kasvattamaan sietokykyä. Kaikki ei voi olla täydellistä. Minulla kesti useita vuosia ymmärtä tämä pieni mutta oleellinen asia selviytymisen kannalta. Itkin alkuaikoina sitä, etten oikeasti enää kyennyt laittamaan täydellisen monipuolista ruokaa, pitämään kotini tiptop-kunnossa, järjestämään lasten harrastuksia, hoitamaan parisuhdetta ja kaverisuhteita, ompelemaan vaatteet lapsille, olemaan superhyvä työssäni, kehittyä ja ylläpitää omia harrastuksia ja olemaan muutenkin täydellinen ihminen. Aikaa pitäisi löytyä ihan kaikkeen. Monta vuotta luulin, että se onnistuisi - uhmasin muiden ohjeita. En halunnut uskoa siihen, ettei kaikkeen voisi panostaa. Ähäkutti, minähän voin. 

Unohdin, että kaikella on myös kääntöpuoli. Jokaista juostua tuntia kohtaan tarvitaan myös rauhallinen hetki. Joka puolella elämää on aina tekemättömiä asioita ja asioita joita voisi tehdä paremmin. Siksi jokaisella vanhemmalla pitää olla sietokyky sanoa itselleen ja ympäristölleen, että on hyväksyttävää panostaa tiettyihin asioihin ja samalla myös luopua toisista. Emme voi olla parhaita kaikessa. Meidän perheen kohdalla valinnat ovat olleet helpot. Kummatkin olemme luopuneet osasta meidän omista harrastuksista lasten myötä. Tai emme luopuneet, mutta laittaneet tauolle. Olemme luopuneet ravintolaillallista hienoissa ravintoloissa ja olemme luopuneet ylenpitkistä työpäivistä. Olemme päättäneet panostaa perheen yhteiseen aikaan. Se on ollut meidän ykkösvalinta jokaisessa käänteessä. Kaiken mitä voimme, teemme yhdessä. Olemme edelleenkin panostaneet kotitekoiseen ruokaan, mutta toisin kuin ennen sallimme myös satunnaisia valmisruokahankintoja. Olemme luopuneet ajatuksesta, että pyykkikorimme olisi tyhjä mutta sen sijaan olemme panostaneet siihen, että yritämme pitää keittiömme puhtaana. Olemme viime vuonna panostaneet lautapeleihin eikä niin paljona askerteluun. Lista jatkuu loputtomiin. Kaikessa on loppujen lopuksi kyse valinnoista. Hiljaisia valintoja joita pikkuhiljaa olemme oppineet sietämään.   

8 vuoden kokemuksella olen oppinut sietämään kaaosta monissa arkisissa asioissa. Nyt tekemämme valinnat tuntuvat hyvin selkeiltä ja hyväksyttäviltä - hyvin eri tavalla kuin miltä ne tuntuivat vuosikymmenen alussa. Jos jotakin niin haluaisin sanoa itselleni silloin tuoreena äitinä: "höllää vähän - se on ihan ok!"

Miten sinä siedät kaaosta?

-Såfin

Lahja 8-vuotiaalle pojalle

En kestä. Minun esikoinen, se pieni vauva täyttää jo 8 vuotta. Viime kesän aikana hän on oikeasti alkanut myös näyttämään isolta pojalta. Hänen kiinnostuksen kohteet ovat siirtyneet osittain jo isompien lasten juttuihin. Huomaan, että hän kuuntelee meidän aikuisten keskusteluja ihan uudella tavalla ja saattaa jälkeenpäin kysyä kysymyksiä yllättävistä asioista. Pikkuveljen kanssa hän vielä onneksi leikkii paljon. Leikit ovat viimeaikoina alkaneet olemaan aika hurjia. On painia, monsterimaailmoja, taisteluja mutta toisaalta 8-vuotiaalta löytyy hurja keskittymiskyky ja taito tehdä vaikeitakin asioita. Esimerkiksi vaativan lego-rakennelman toteuttaminen ihan itse ei ole ollenkaan meillä mikäään harvinainen näky. 8-vuotias on siis pieni ihminen joka tavallaan on pienessä murroksessa. Häneltä löytyy kiinnostusta isojen ihmisten asioita kohtaan, mutta samalla hän on vielä pieni tyyppi joka viihtyy leikkien parissa. Koska lahjan valitseminen tämän ikäiselle saattaa olla jo hieman haastavaa halusin koota tähän pienen vinkkilistan ideoista jotka toimii lahjaksi 8-vuotiaalle pojalle..

1. Skeittilauta

2. Nerf-ase

3. Omat langattomat vastamelukuulokkeet

4. Maali ulkoleikkeihin

5. Action-nuket

6. Jalkapallo

7. Legot jossa hieman haastetta

8. Lompakko

9. Lasse Maijan etsivätoimisto-kirjat

10. Rannekello

11. Pelottavat naamiaisasut

12. Muuttuva labyrintti-lautapeli

13. "Viileät" asusteet, esim. lippis

14. Aku Ankka-pokkarit tai kk-tilaus

15. Oma puhelin (käytetty puhelin on tämänikäiselle hyvä lahja)

Toivoittavasti idealistasta oli sinulle hyötyä!

-Såfin

Pinkki horsmankukkamehu

Mikä voisi olla kivempaa kesäpäivän puuhaa lasten kanssa kuin keittää mehua luonnosta löytyvistä aineksista? Minä olen jo viime kesästä asti haaveillut löytäväni aikaa kesäkukkamehun keittämiseen ja koska kesäkukkien kukinta-aika lähenee loppuaan päätimme pikkupoikien kanssa tarttua haasteeseen tänä viikonloppuna. Vietimme viikonloppua meidän mökkisaaressa ja siellä onkin sopivat maastot kukkien poimimiseen. Saastetasot ja muut olosuhteet siellä ovat vähän erilaiset kuin meillä kotikaupungissa. Me poimimme pikkupoikien kanssa horsmankukkia ja villivadelmia reilun tunnin verran ja löysimme kumpaakin sorttia paljon. Löysimme samalla mökkipolun varresta muitakin jännittäviä juttuja kuten matoja, ötököitä, yhden vanhan kumisen kengänpohjan (heh) ja paljon erilaisia kauniita kukkia. Erityisen jännittyeitä olimme kuitenkin horsmankukkien kohtalosta. Keittiäisimme  nimittäin niistä ihanan pinkkiä kesämehua..

Pinkki horsmankukkamehu

(1 litra mehutiivistettä, josta saat n. 3 litraa valmista mehua)

n. 1 litra horsmankukkia

1/2 sitruuna

n. 2 dl sokeria

(säilöntäainetta)

Tee näin: Poimi tuoreen näköiset horsmankukat paperipussiin. Poimi vain kukat - lehdet ja varsiosat tekisivät mehusta kitkerän. Pese kukat runsaassa vedessä. Laita kukat kuumaa kestävään astiaan ja raasta joukkoon sitruunan kuorta. Purista mehut perään. Kaada kukkien päälle 1 litra kiehuvaa vettä ja anna seoksen seistä 2-4 tuntia viileässä. Älä huoli vaikka vesi ei vielä tässä vaiheessa ole kirkkaan pinkkiä. Väri kirkastuu kun mehu lopulta jäähtyy jääkaapissa. Siivilöi kukat ja sitruunankuoret pois vedestä ja laita sokerit veteen. Kiehauta. Älä anna kuplia liian kauan, se voi haalistaa väriä. Pullota kuuma mehu puhtaisiin pulloihin ja anna jäähtyä. Valmistamasi mehu on ikäänkuin tiiviste jota voit laimentaa kylmällä vedellä oman maun mukaan. Me saimme n. 3 litraa mehua tästä määrästä. 

Horsmankukkamehu on maultaan raikas ja heleä. Ei ollenkaan niin kukkainen kuin luulin. Itse olin eniten innoissani mehun väristä. Jos en sitä itse olisi keittänyt, en uskoisi että väri on peräisin luonnollisista lähteistä.

Mukavaa viikkoa!

-Såfin