2019/01/21

Kausituotteet käyttöön: Appelsiini-jugurtti pannacotta

Minä olen aina ollut aika huono tekemään jälkkäreitä. Kokemukseni rajoittuu siihen mitä synttäreitä varten ollemme leiponeet. Aina välillä on hyvä yllättää itsensä ja tehdä jotain mitä ei normaalisti tee. Tähän saimme inspiraation kun lasten isovanhemmat olivat ostaneet ihanan makeita appelsiineja ihan kilokaupalla ja saimme heiltä ison säkin. Me aloimme miettimään mitä kaikkea kivaa niistä voisi tehdä ja tietenkin olisi vielä parempi jos reseptissä hyödynnettäisi kaikkia hedelmän osia: kuorta, lihaa ja mehua. Appelsiini on nyt kausituote ja se tarkoittaa myös, että itse hedelmä on parhaimmillaan juuri tällä hetkellä. Me päätimme testata appelsiini-jugurtti pannacotan tekemistä ja apukokkina toimi meidän kuopus joka vastasi mm. sekoittamisesta ja koristelusta. Hihii.. Tästä jälkkäristä tuli tosi hyvä ja se oli jugurtin takia kevyemmän oloinen kuin normaali pannacotta. Kannattaa testata!

Appelsiini-jugurtti pannacotta
(6 annosta)
2 liivatelehteä
3 appelsiinia
0,5 tl kardemummaa
0,5 dl sokeria
2tl vaniljasokeria
2 dl kuohukermaa
3 dl turkkilaista jugurttia
Mintunlehtiä koristeluun

Pilko 2 appelsiinia ja poista lohkoista kalvot mahdollisimman hyvin. Sekoita joukkoon ripaus sokeria ja kardemumma. Laita appelsiinisalaatti annosmukien pohjalle. Liota liivatelehdet 10 minuuttia kylmässä vedessä. Raasta  yhden appelsiinin kuori ja purista samasta hedelmästä mehu. Kiehauta kerma, sokeri ja appelsiinimehu. Nosta kuuma neste liedeltä ja purista sen jälkeen liivatelehdistä vesi. Lisää liivatelehdet, vaniljasokeri, appelsiinikuori ja turkkilainen jugurtti nesteen sekaan. Jaottele seos tasaisesti annosmukeihin ja koristele mintunlehdillä. Laita jääkaappiin ja anna kovettua ainakin 2 tuntia (tai vaikka yön yli)..

-Såfin

PS. Inspiraatio tähän reseptiin löytyi K-ruoka-sivuilta ja muokkasimme vain hieman sitä omaan käyttöön.  

2019/01/18

Profiilikuvat kymmenen vuoden takaa

Monessa sosiaalisessa mediassa liikkuu haaste julkaista itsestään profiilikuva 10 vuoden takaa ja verrata sitä nykyhetken kuvaan. On toki hauska nähdä miten paljon jotkut ovat muuttuneet tässä ajassa ja toisaalta on niitä kavereita jotka edelleen näyttävät täsmälleen samalta kuin 10 vuotta sitten. Tein itsekin tällaisen vertailun omista profiilikuvistani, mutta mikä on hauskaa on se että en oikeastaan pystynyt kiinnittämään kovin paljon huomiota ulkoisiin tekijöihin niin kuin monet muut varmasti tekevät nähdessään alla olevat kuvat. Ei, minä näen jotain ihan muuta. Minä mietin sitä tunnetta joka minulla oli kumpaakin kuvaa ottaessa. Muistan ne kummatkin hetket hyvin. Mietin miten paljon itse olen muuttunut matkan varrella ja miten silti olen ihan se sama ihminen. Kun katson näitä kuvia tiedän, että olen ollut todella onnellinen kummassakin tilanteessa. Mutta tuossa minun ensimmäisessä profiilikuvassa olin hyvin paljon epävarmempi itsestäni kuin nyt olen. Olin silloin vuonna 2007 iloinen siitä, että olin saanut lähteä mukaan erään porukan kanssa viettämään kesäpäivää. Toisessa kuvassa seison keskellä Reykjavikia (autotiellä!) ja otan itsestäni kuvaa, onnellisena, itsevarmana enkä pyytele omaa olemassaoloani anteeksi keneltäkään. Ja tiedättekö mitä, tämän oivaltaminen tuntuu minusta todella hienolta. 

Vuodet ovat tuoneet huimasti lisää itsevarmuutta enkä todellakaan ole sellainen joka elättelisi toiveita että pääsisi jonkun porukan mukaan niin kuin 10 vuotta sitten ehkä olisin tehnyt. Luon omat tapahtumani ja olen mukana tarkalleen niissä asioissa missä haluan. (En halua kuulostaa koppavalta, mutta henkisesti tämä muutos on ollut suuri) Tiedän tarkalleen kuka minä olen, mitä haluan ja teen sen hymy huulillani. Kun katsoo näitä kahta kuvaa mietin myös miten paljon tapahtumia niiden väliin on mahtunut. Päällimmäisenä mielessä on rakastuminen, avioliitto, l-a-p-s-e-t, hyvät työpaikat ja viimeisenä meidän taloprojekti. Osaisinpa sanoa itselleni joka istuu tuossa ensimmäisessä kuvassa hymyilemässä pieni epävarmuuden pilke silmässä, että kaikki tulee järjestymään. Ja haluaisin sanoa että luota intuitioon. Mikään vastoinkäyminen ei ole ylipääsemätön kunhan vain pysyy positiivisena. Haluaisin sanoa, että älä välitä mitä muut ihmiset ovat mieltä asioista, oma onnesi on ainoastaan sinun omissa käsissä. 

Viimeinen ja ehkä vähän irrallinen havainto on se miten paljon valokuvaaminen on kehittynyt vuosien varrella. Ja se miten paljon enemmän ihmiset kiinnittävät huomiota profiilikuvan laatuun, yhteyteen ja some-kelpoisuuteen. Minä ensimmäisessä profiilikuvassani istun baarin terassilla. Tarkemmin mietittynä kuva ei ehkä ole ihan sovelias sosiaaliseen mediaan. Koska kuvassa on tietynlaista historiallista merkitystä minulle ensimmäisenä sosialisen median profiilikuvana, olen päättänyt säilyttää kuvan. En loppujen lopuksi tiedä tykkäänkö siitä suunnasta mihin some-maailma on mennyt. Kaikki (tai ainakin valtaosa) on niin sliipattua, hyvänlaatuista ja mietittyä että tavallaan ikävöin tuota "vanhaa hyvää aikaa". Mutta se on varma että viihdyn nykyisenä minänä hurjan hyvin ja olen hurjan ylpeä näistä vuosista, henkisestä kehityksestä, lyhentyneestä tukasta ja muutamasta ekstrakilosta. 

-Såfin

2019/01/17

Mitä meille kuuluu?

Meidän perheen kuulumisia on edelleen rytmittänyt meidän ikuiset sairastelut. Viimeisenä meillä kävi kylässä angiina. Minä olin ensimmäinen uhri ja lapset saivat myös varmuuden vuoksi positiivisten labra-testien takia antibiootit vaikka heillä ei ollut oireita. Voin sanoa, että olen tänä vuonna ollut todella kiitollinen siitä, että lapsilla on sairasvakuutukset. Ne ovat olleet tarpeen. Poislukien tästä pienestä sairasepisodista meillä on ollut todella vauhdikas ja kiva ajanjakso töihin palattuamme. Olemme tehneet paljon kivoja juttuja perheenä mutta myös yksilöinä. Minä sain viettää aikaa parhaan ystäväni kanssa kaupungilla viime perjantaina. Söimme ihanan illallisen Copas y Tapas nimisessä paikassa ja jatkoimme siitä vielä kaupungille muutamille lasillisille. Oli kiva jutella rauhassa ihan vain kaksin, niin kuin joskus aikoinaan teimme. Meidän esikoinen sai puolestaan käydä katsomaan lätkäpeliä ystäviensä kanssa Hartwall-areenalla ja meidän kuopus sekä isi-ihminen puolestaan kävivät yhdessä katsomassa jääkiekkopeliä yhdessä Hifk-hallilla. Meidän isi-ihminen sai myös viettää illan kaupungilla työkavereiden kanssa. Kaikille siis jotain.

(Kuvitus: random kännykkäräpsyjä viime viikon ajalta) 

Sen jälkeen kun palasimme etelän-reissultamme Suomeen olemme monen muun tapaan saaneet nauttia lumesta. Ai että kun meidän pojat ovat olleet iloisia pulkkailusta, hienosta lumilinnakkeesta ja luistelusta ulkojäällä. Sukset ovat vielä visusti varastossa, niitä pitäisi päästä testaamaan piakkoin. Hiihtämiseen ja ulkoiluun tuli oikein kova kaipuu kun kävin työreissussa Jyväskylässä viikko sitten. Näin matkalla sinne aivan huikean kauniita maisemia, että oli pakko pysähtyä valokuvaamaan. Hihii.. Meidän pojilla oli myös ystävä yökylässä viime viikonloppuna ja silloinkin oli pakko päästä hetkeksi peuhaamaan lumeen yhdessä kaverin kanssa.

Meidän pojat ovat ulkoilun lisäksi myös viettäneet aikaa ja opetelleet pelaamaan joululahjaksi saatuja pöytäfutis- ja pöytälätkä-pelejä. Minä ja isi-ihminen otimme myös keskenämme matsin. Hävisin 10-0. Hahaa. Kaiken pelaamisen vastapainoksi kävimme katsomassa Svenska Teatern:issa Hans & Greta - esitystä. Se oli meidän kaikkien mielestä tosi hyvin toteutettu teatterinäytelmä ja poikien mielestä vähän ehkä jännittävä. Muistui taas mieleen miten meidän pitäisi käydä enemmän tällaisissa tapahtumissa. Syksyllä Helsingin kaupunginteatteriin tulee Pieni Merenneito-musikaali joka ehkä on seuraava tällainen koko perheen juttu.

Jotenkin minulla on kaikesta tästä kivasta ohjelmasta huolimatta vielä sellainen "odottavainen" olo tätä vuotta kohtaan. Ihan kuin se ei olisi käynnistynyt kunnolla vielä. Ihan kuin jokin iso juttu odottaisi kulman takana, joku iso proggis. Niinkuin meidän elämässä aina on ollut. Toisaalta voi olla, että tämä tunne on vain totuttelua siihen, ettei meillä ole mitään suurta projektia käynnissä. Nyt pitäisi vain rauhassa elää tätä arkea ja nauttia siitä. 

Mitä sinulle kuuluu? Oletko sinä kerennyt viettää aikaa ulkona?

-Såfin

2019/01/16

Parhaat rauhalliset leikit lapsille

Kun meidän esikoinen siirtyi eskariin ja nyt vuotta myöhemmin kouluun huomasimme erään ilmiön. Leikit ja ajanvietto kotona muttui kertaheitolla vauhdikkaammaksi. Siirtyi nextille levelille niin sanotusti. Vaikka meidän esikoinen aina on ollut rauhallinen ja herkkä meidän perheen kuopus ja pikkuveli on kaikkea muuta. Pieni ripaus koulumaailman oikkuja meidän esikoiseen ja villi pikkuveli on.. kröhöm.. aika vauhdikas yhdistelmä. Sittemmin olemme yrittäneet parhaamme mukaan keksiä leikkejä ja ajanvietettä jolla rauhoittaisimme näitä kierroksia. Ajattelin tänään jakaa meidän kokemukset ja vinkit sellaisiin leikkeihin joiden avulla olemme saaneet pojat hieman rauhoittumaan. Näillä leikeillä olemme saaneet meidän pojat lopettamaan riehumisen (ainakin hetkellisesti) etenkin arki-iltaisin kun kaikki on hieman väsyneitä päivän jälkeen. Ennen rauhoittavien leikkien käyttämistä pitää kuitenkin muistaa, että lapsen kuuluu saada myös purkaa energiaa. Joskus paras ja lyhyin tie rauhoittumiseen on suunnata ulos riehumaan pulkkamäkeen tai vaikka pelaamaan jääkiekkoa. 

PARHAAT RAUHALLISET LEIKIT LAPSILLE


1. Teema pienoismaailmat. Keksitään teema jolla toteutetaan pienoismaailma. Esimerkiksi päätetään yhdessä että tehdän meri. Kootaan yhteen kaikki kalat ja muut vedenalaiset lelut ja asetellaan ne kuin ne olisivat oikeassa meressä. Lapsen mielikuvitus alkaa lentämään ja he miettivät millä tavaralla voisi matkia vettä, mikä voisi olla vedenalainen luola jne. Eri teemoja joita me olemme käyttäneet ovat olleet esimerkiksi viidakko, lentoasema ja ranta. 

2. Kaikki lautapelit ja muut klassikkopelit (jossa istutaan paikoillaan). Me olemme pelanneet paljon mm. kimbleä ja cluedoa. Lisäksi meidän lapset tykkääväät logiikkapeleistä kuten shakista jne. Uutena tuttavuutena on klassikkopelit joiden parissa meidän lapset ovat viettäneet tuntikaupalla (melko) rauhallista aikaa. Klassikkopeleillä tarkoitan esimerkiksi pöytäfutispeliä ja pöytälätkäpeliä. 

3. Korjauspaja. Jos jokin on mennyt rikki lapsilla tuntuu olevan suuri mielenkiinto korjata tavara yhdessä aikuisen kanssa. Aina kun esille otetaan ompelukone, kuumaliima tai vaikkapa ruuvimeisseli lapset rauhoittuvat seuraamaan tilannetta. He haluavat ymmärtää ja oppia. Sen jälkeen onkin hauska antaa lasten "korjata omia juttuja" kuten rikki menneitä leluja jne. Hyvä leikki on koota ne lelut ja tavarat jotka ovat rikkinäisiä ja aloitta kunnollinen korjauspaja. 

4. Ipad/puhelimet. Olemme todenneet että puhelimella ja ipadilla pojat rauhoittuvat kaikista nopeiten. Emme siis ole poissulkeneet tätä metodia lainkaan mutta olemme myös oivaltaneet, että mitä pidempi aika puhelimella sen villimpää ja kenties kiukkuisempaa aikaa on luvassa myöhemmin

5. Opitaan uutta. Parasta mitä meidän pojat tietävät on se kun saavat jonkun tehtäväkirjan eteensä ja jompi kumpi vanhemmista istuu vieressä ja auttavat heitä oppimaan. Esimerkiksi viimeisin tehtäväkirja koski kellon oppimista ja liikennemerkkien käyttöä.

6. Kotileikki. Uskokaa tai älkää mutta meidän pojat tykkäävät leikkiä kotia. He rakentavat huoneestaan kodin jossa on keittiö, sängyt jne. Tämä leikki on ihanan rauhallinen ja joskus jopa hiljainen silloin kun tässä pienoiskodissa on yö. Hihii..

7. Teatterin valmistaminen. Joskus pyydämme lapsia suunnittelemaan aikuisille teatterinäytöksen. Lapset rakastavat tällaisia tehtäviä ja oikein odottavat että saavat esittää näytelmän aikuisille. 

8. Kaikki rakentaminen. Meillä on erilaisia rakennussettejä joista tällä hetkellä legot taitavat olla kaikista eniten käytössä. Lapset saattavat viettää useita tunteja legojen parissa. Jos he ovat todella villillä tuulella, keskittymistä vaativat rakennusurakat eivät kuitenkaan toimi. Silloin esimerkiksi brion junarata tai magnatilesit toimivat paremmin.

Näiden jälkeen on tietenkin vielä keinoja kuten piirtäminen, muovaileminen ja askarteleminen joilla voi yrittää rauhoittaa tilannetta. Nämä ovat meillä jo hieman "kuluneita" vaihtoehtoja ja olemme joutuneet miettimään niiden rinnalle muuta jännittävää sisältöä. Kaikilla näillä ylläolevilla keinoilla kuitenkin luulisi, että saamme viettää jatkossakin (melko) rauhallisia iltoja kotona.  

Millä leikeillä teillä rauhoitutaan?

-Såfin

2019/01/15

Älä osta mitään-kuukausi

Muuton yhteydessä järkytyin kaikesta tavaramäärästä joka salakavalasti oli kätkeytynyt kaappeihimme. Luulin aidosti, ettei meillä olisi ollut paljon tavaraa. Olin väärässä. Kaappeihin mahtuu hurjan paljon turhaa sälää. Veikkaisin, että oikeasti meillä on käyttöä noin 10 %:lle kaikista omistamisamme tavaroista. Silti pakkasimme valtaosan näistä tavaroista punaisiin muuttolaatikoihin ja siirsimme ne uuteen kotiin. Täytyy myöntää, että itse olen parantumaton shoppailija. Eniten ostan vaatteita, asusteita, sisustustavaraa ja kenkiä. Ei ole kuukauttakaan, joskus viikkoakaan, ilman ostoksia. Juttelimme aiheesta työkaverini kanssa (hän yhtä parantumaton shoppailija kuin minä) ja keksimme itsellemme haasteen. Aiomme yrittää olla ostamatta yhtään tavaraa koko helmikuun aikana. Valitsimme helmikuun koska tämä on lyhyin kuukausi koko vuonna. Heh. Silti en halua vähätellä meidän haasteen merkitystä. Kuukausi on pitkä aika tällaisille kuin me.

Älä osta mitään-kuukausi on monesta syystä merkityksellinen. Suuuressa kaavassa kahden ihmisen yhden kuukauden kuluttamisella ei ole kansantalouden tai maailman ylituotannon kannalta mitään merkitystä. Mutta tämän yhden kuukauden aikana joudumme kohtaamaan tilanteita jolloin normaalisti olisimme sortuneet ostamaan jotain ja sen sijaan meidän pitää miettiä tilanne uudestaan. Tarvitsenko oikeasti tätä tavaraa? Voinko käyttää jotain mitä jo omistan? Voinko lainata joltain? Kyse on kouluttautumisesta tai kenties eräänlaisesta re-boottaamisesta. Kun ensimmäinen ratkaisu aina on ollut kaupassa käyminen, ei ehkä edes tule miettineeksi jokaista ostopäätöstä kovin paljon. Toinen puoli on tunneshoppailu. Tätä teemme yhtälailla aivan liian paljon. Jokainen hetki kun on tylsää, kun pitää juhlia tai kun suree on hyvä syy shoppailla. Tämän "älä osta mitään"-kuukauden aikana meidän on keksittävä muita keinoja tunteiden käsittelyyn. 

Meillä on vielä muutama asia sovittavana sääntöihin liittyen mutta nämä ovat selvillä: Koko helmikuun aikana emme saa ostaa mitään itsellemme tai kotiin. Ostoksia ei saa tehdä kaupoissa eikä nettikaupoissa tai millään muullakaan keinolla. Sallitut keinot ovat lainaaminen ja olemassa olevien tavaroiden tuunaaminen. Ruokia ja elintarvikkeita saa ostaa normaaliin tapaan, vaikka itse ajattelin vielä kaiken lisäksi yrittää käyttää tätä kuukautta hyödykseni tyhjentääkseni mahdollisimman paljon avattuja pakkauksia ja pakkasta. Toivottavasti saamme uutta näkökulmaa shoppailuun tämän kuukauden kautta ja kenties koemme jonkunlaisen ahaa-elämyksen ja saavutamme pidemmänaikaista muutosta meidän shoppailukäyttäytymiseen. 

Lähtisitkö mukaan tällaiseen haasteeseen? Vai oletko kenties jo toteuttanut jotain vastaavaa?

-Såfin

2019/01/14

Retki pilvien yläpuolelle

Kerroin viime viikolla meidän aivan mahtavasta lomareissusta jonka aikana halusimme rentoutua ja viettää aikaa yhdessä nauttien auringosta ja valosta Kanariansaarilla, Teneriffalla. Meidän matka oli juuri tätä, mutta emme osanneet aavistaa, että muutaman poolilla ja rannalla vietetyn päivän jälkeen tämän perheen menojalka alkaisi vipattamaan. Näin siinä kävi. Rentoutuminen on kivaa, mutta sen vastapainoksi pitää välillä myös aktivoitua. Hetken mielijohteesta kävimme vieressä olevassa autovuokraamossa tiedustelemassa 7 paikkaisen auton saatavuutta. Seuraavana aamuna meitä odotti hotellin edessä aikamoinen ruoska autoksi. Hädin tuskin tiekuntoinen, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Heh. Yhtenä päivänä päätimme tehdä aika erikoisen retken rämisevällä autollamme ja ajoimme Teneriffa-saaren keskellä sijaitsevalle tulivuorelle nimeltä Teide. Tiesimme sen olevan korkealla ja osasimme varautua pakkaamalla autoon mukaan sekä lämmintä vaatetta että kamera kauniita maisemia varten.. 

Kun ajoimme kohti retkikohdetta saimme kokea jotain melkein vielä huikeampaa kuin itse tulivuoren näkemisen. Kiemurtelevaa tietä pitkin ajellessa näimme kaunista metsää ja hyvin erikoista luontoa. Aurinko joka sinäkin päivänä porotti taivaalta meni yhtäkkiä pilveen ja ajoimme kuin sumussa. 10 minuutin jälkeen oivalsimme mitä oli käynyt, ajoimme pilvien läpi ja olimme yhtäkkiä valkoisen pilvipeiton yläpuolella. Aurinko paistoi jälleen ja pysähdyimme katsomaan tätä melkein maagista näkymää eräälle tasanteelle. Näimme miten puiden latvat katosivat pilvimassan alapuolelle kadotakseen sumuun. Näimme miten aurinko paistoi pilviin niiden yläpuolelta ja koko maisema oli absurdin kaunis. Kaikki oli ikäänkuin ylösalaisin, muttei kuitenkaan. Aurinko pilvien yläpuolella ja pilvipeitto meidän jalkojen alla. 

Teidelle emme ennättäneet ihan huipulle asti mutta kävimme huipun juurella katsomassa maisemia ja kivistä ympäristöä. Teide-vuoren juurella oli todella hienon näköistä erimuotoisten kivien ja suurten kivilaaksojen ansiosta. Sen ympäristössä kulki paljon patikointireittejä ja mekin kävimme lyhyellä kävelyllä katsomassa suurta kivimuodostelmaa keskellä laaksoa. Hetken päästä kaipasimme kuitenkin jo takaisin lämpöön, sillä näillä korkeuksilla lämpöä oli vain kolme astetta ja tuuli oli aikamoinen. Onneksi lapset olivat valinneet takkien lisäksi ottaa lämpöiset krokotiiliaamutakkinsa mukaan. Kävimme lopulta lämmittelemässä lähellä olevassa kahvilassa ja suuntasimme takaisin hotellille pilvipeiton ja kauniin metsän läpi. 

Aikamoinen päivä - ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka!

-Såfin

2019/01/11

Pomppulinnoja ja minun keppihevostrauma

Huomaan nyt, että olemme pitkään karttaneet sisäleikkipuistoja. Ajattelen aina, että säästämme tällaiset vierailut todella pahan päivän varalle. Sille päivälle kun ulkona sataa räntää poikittain tai sille päivälle kun ei oikeasti jaksa tehdä mitään. Olemme lykänneet ja lykänneet sisäleikkipuistovierailuja kunnes huomasimme, ettei olla käyty tällaisessa kokonaiseen vuoteen. Siis hups! Pojathan rakastavat tällaisia paikkoja. Kun saimme työkaveriltani liput Suomen suurin sisähuvipuisto-tapahtumaan päätimme heti tarttua tilaisuuteen. Välipäivistä loppiaiseen asti koko messukeskus oli täynnä pomppulinnoja ja muita peli- ja aktiviteettialueita ja se oli mitä mainion paikka purkaa energiaa. Samalla minusta on oivallista hyötykäyttää messukeskusta tällaiseen tarkoitukseen - tämä suuri halli olisi tietenkin muuten tyhjä joulun alla.




Kaikenikäisiä leikkijöitä. Meidän lapset pomppivat minkä kerkesivät eri värisissä ja muotoisissa pomppulinnoissa. Heitimme koripalloa, pelasimme salibandya ja ilmakiekkopeliä. Nauroimme, että lapsille olisi pitänyt antaa aktiviteettirannekkeet jotta myöhemmin olisimme saaneet selville tarkalleen miten paljon askelia he ottivat meidän vierailun aikana. Oli hauska huomata, että Suomen suurin sisähuvipuisto oli tänä vuonna houkutellut paikalle kaikenikäisiä leikkijöitä. Taaperoille oli oma alue jonka laidalla myös oli vaipanvaihto- ja imetysnurkkaus. Isommat lapset viihtyivät ilmakuplafudiksen ja muiden vauhdikkaampien pelien parissa. Myös aikuiset näyttivät nauttivan leikeistä ja peleistä ja muutama äiti treenasi myös toisella puolella aluetta tankotanssia.

Keppihevostrauma. Minä ja isi-ihminen istuimme pääosin käytäville asetetuilla tuoleilla ja katselimme miten pojat jaksoivat hyppiä ja pomppia posket punasina. Tai noh, osallistuin minä tietenkin myös vähän. Nimittäin viime vuonna hassuttelin samassa tapahtumassa keppihevosradalla ja satuin yhden hypyn yhteydessä osumaan esteeseen. Silloin en ymmärtänyt miten totinen harrastus tämä keppihevosjuttu joillekkin on. Eräs n. 9-vuotias tyttö käveli luokseni ja pyysi minua poistumaan radalta. En kuulemma ymmärtänyt sääntöjä. Heh. Siitä syntyi pieni trauma. Tänä vuonna sama rata oli laitettu pystyyn. Ensin kiersin kaikki keppihevoset kaukaa, muistaen tämän nuoren neidin ohjeet. Lopulta näin miten rata oli tyhjillään. Päätin, että minun oli tartuttava tilaisuuteen jotta pääsisin yli tästä keppihevos-traumasta. Nappasin äkkiä pinkin hepan ja lähdin hyppimään rataa. Tällä kertaa kukaan ei heittänyt minua ulos. Sanoisin, että suoritukseni oli oikein mallisuoritus. Hihii.. (ethän ota tätä liian tosissaan?) 

Käyttekö te usein sisäleikkipuistoissa?

-Såfin