2019/06/24

Vuoden 2019 kesädrinkki: vesimelonimimosa

Me vietime tosi hauskan juhannuksen meidän mökkisaaressa. Tänä vuonna saimme poikkeuksellisesti nauttia aurinkoisesta säästä ja vaikka lauantaina tuuli ihan reippaasti, vietimme reilusti aikaa ulkona erilaisissa puuhissa. Meidän juhlaväki oli 17 hengen kokoinen ja päivät pyörivät enimmäkseen uimisen, saunomisen ja syömisen ympärillä. Vaikka kokkoa ei tänä vuonna saanut polttaa, saimme aikaiseksi kunnollisen juhannustunnelman yhdessäolon kautta. Kierrosten välillä kokeilimme erilaisia kesäisiä drinkkejä joista yksi on tämän myötä nyt tituleerattu vuoden 2019 kesädrinkiksi. Tämän nimikkeen sai raikas ja kupliva vesimelonimimosa joka on maultaan hieman makea, raikas ja pirskahteleva. Tämä on drinkki joka toimii kuumana hellepäivänä, tervetuloa maljana, janojuomana tai oikeastaan ihan missä tilanteessa vaan. Kuten perinteiseenkin mimosaan, tähänkin tulee puoli lasia kuplivaa joka kuohuaa juhlavasti sen osuessa vesimelonimehuun. Lapsille sama drinkki toimii hyvin kun korvaa kuohuviinin esimerkiksi mehulla, spritellä tai kuplavedellä.. 

Vesimelonimimosaa
(12 lasia)
1/2 vesimeloni
1 lime
3 rkl sokeria
1 pullo kuohuvaa tai muuta alkoholitonta juomaa
koristeeksi: vesimelonipalat

Tee näin: Halkaise meloni kahtia. Leikka se pienimmiksi paloiksi ja poista hedelmälihasta siemenet. Kerää hedelmäliha astiaan (tai monitoimikoneeseen) ja purista limen mehut perään. Lisää sokeri ja muussaa meloni mehuksi tehosekoittimella tai monitoimikoneen avulla. Täytä jokainen lasi puolilleen vesimelonimehua ja koristele lasit melonipaloilla. Täytä lasit kuohuviinillä pikkuhiljaa kaataen juuri ennen tarjoilua.

Kippis vuoden 2019 kesädrinkille!

-Såfin

PS. resepti löydetty täältä!

2019/06/20

Kun hän ei tullutkaan kotiin..

Me olemme venyttäneet napanuoraa viime aikoina. Olemme antaneet esikoisemme kulkea yksin kävellen eri paikkoihin lähellä meidän kotia. Myös meidän kuopus on saanut uusia vapauksia. Olemme antaneet luvan meidän pikkupojille yhdessä käydä leikkimässä sadan metrin päässä sijaitsevalla koulupihalla ILMAN meitä. He ovat kummatkin tunnollisia ja noudattavat meidän tarkasti antamia ohjeita. Mutta meidän esikoinen on avartanut maailmaansa vielä enemmän. Hän on saanut kulkea kouluun yksin jo pitkään, mutta se mikä on ollut erityisen jännittävää on iltapäiväkerhosta kotiin kulkeminen päivän päätteeksi. Sinnepäin luokkalaiset kulkevat yhdessä koulupihalta ohjaajan kanssa. Iltapäiväkerhosta kotiin on melkein kilometri ja sen matkan hän on alkanut kävelemään nyt itse. Matkan varrella on puistoja ja myös yksi isompi autotie ylitettävänä. Hänen tahtotila on ollut vahva. Hän on selkeästi vaatinut pieniä vapauksia ja halunnut tehdä jo omia päätöksiä. Se on koetellut meitä vanhempia, mutta kerta toisensa jälkeen hän on osoittanut osaavansa kulkea itsekseen liikenteesä. Olemme kehuneet häntä ja olleet ylpeitä. Sitten tuli se kerta kun hän ei tullutkaan kotiin..

Minä olen pääasiassa ollut häntä vastassa kotona. Usein olemme saaneet "varoituspuhelun" häneltä - "nyt minä lähden kävelemään". Sinä päivänä sitä puhelua ei kuulunut. En ollut huolissaan, sillä emme ole velvoittaneet häntä soittamaan. Normaalisti hän on kulkenut matkan reilussa kymmenessä minuutissa. Kului vartti. Kului 20 minuuttia. Soittelin hänen perään ilman vastausta. Soittelin isi-ihmiselle ja olin jo hätääntynyt. Jotain oli tapahtunut. Isi-ihminen lähti kuopuksemme kanssa autolla siltä samalta istumalta suoraan iltapäiväkerholle päin etsimään häntä. Minä jatkoin soittamista meidän 7-vuotiaalle esikoiselle, mutta edelleen linja tuuttaa tyhjää. Lähdin jalan juoksemaan ympäristöä läpi kohti iltapäiväkerhoa. Nyt oli kulunut jo puoli tuntia. Huomasin itkeväni. Olin paniikissa. Kuljin pieniä kujia joita ei autolla olisi voinut saavuttaa. Kiersin koulupihan kokoajan puhelin korvalla. "Tuut-tuut-tuut-tuut". 

Palasin lopulta kotikujallemme tarkoituksena tarkistaa, ettei hän vaan olisi palannut jo kotiin sillä aikaa kun olimme etsimässä häntä. Yhtäkkiä näen miten meidän esikoinen tallustelee laiskanoloisesti väärästä suunnasta kotiamme kohti. Juoksin häntä vastaan ja hän huomasi minun itkeneen ja ihmetteli hätääntymistäni suuresti. Kysyin häneltä missä hän oli ollut. Hän vastasi rauhallisesti "olimme leikkimässä kavereiden kanssa - löysimme kuolleen pupun". Hän oli kävellyt samaa matkaa kavereiden kanssa ip-kerhosta ja leikin pyörteessä eksynyt hieman reitiltä. He olivat pitäneet pupulle muistohetken. (Olivat jopa laulaneet) Tajusin, että me emme olleet asettaneet tarpeeksi selkeitä sääntöjä kulkemiselle. Leikki on hyvä asia, mutta asiasta pitää aina ilmoittaa ensin. Kerroin hänelle etsintäoperaatiosta ja siitä miksi olin huolissaan.

Selvisimme tällä kertaa säikähdyksellä. En tiedä miten koskaan tulen selviämään siitä, että en tiedä missä lapseni ovat, sillä se paniikki mitä sinä iltapäivänä koin oli jotain aivan kamalaa. Olin varma että pahin oli tapahtunut. Onneksi ei.

-Såfin

PS. Miten vanhemmat selvisi ennen kun lapsilla ei ollut puhelimia? 

2019/06/19

Pieniä vihreitä tekoja

Minun täytyy myöntää jotakin. En ole koskaan ollut kovin hyvä roskien lajittelemisessa. Yksi suuri syy tähän on se, että olen asunut pienissä taloyhtiöissä jossa on ollut rajallinen määrä roskapönttöjä roskien lajitteluun - tai siis käytännössä astioita on ollut vain yksi: sekajäteastia. En ole ollut ollenkaan innoissani siitä, että kuljettaisin muovipakkauksia johonkin erilliseen kierrätysastiaan joka sijaitsee kaukana meidän kodista. Nyt meidän perhe on kuitenkin tullut siihen pisteeseen, että meidän on aika toimia vastuullisesti siitäkin huolimatta, että se aiheuttaisi meille hieman lisää hommia. Aiemmin olemme heittäneet melkein kaikki roskat sekäjätteeseen. Toki olemme kierrättäneet perinteisesti pullot, patterit, vaatteet ja sanomalehdet, mutta muutoin suurin osa meidän jätteistä on mennyt ihan siihen yhteen ja samaan roska-astiaan. Kun ajattelen tätä se saa minut voimaan pahoin. Mietin sitä suurta roskamäärää jonka olemme aiheuttaneet. Silti lajitteluhomma tuntuu aika suurelta ponnistukselta ja melkein ylivoimaisen suurelta projektilta tällaiselle henkilölle joka haluaa tehdä kaiken täsmälleen oikein. Mikään "vähän sinnepäin" lajittelu ei siis ole minun mielestä hyväksyttävä. Meidän oli päätettävä ja hyväksyttävä, että aloitamme ja opettelemme lajittelun pienissä osissa.. 

(kuvitus: meidän roskakatoksen katon päällystys toissapäivänä) 

Meidän ensimmäinen askel oli pieni mutta silti suuri sillä se oli miedän ensimmäinen ponnistus kohti vihreämpää arkea. Aloimme pari kuukautta sitten järjestelmällisesti keräämään pahvit sivuun ja viemään ne pahvinkierrätykseen. Pahvia kertyy meidän perheessä paljon. Vaikka ehkä aiemmin olemme vieneet suurimmat pahvit erikseen pahvinkierrätykseen, emme ole olleet järjestelmällisiä tämän suhteen. Nyt olemme. Meillä on vihdoin systeemi: keräämme kaikki pienetkin pahvipakkaukset suurempaan pahvilaatikkoon - huuhtelemme maitotölkit sekä muut pakkaukset ja kun iso pahvilaatikko on täynnä viemme sisällön kierrätykseen. Se on jo askel itsessään. Mutta mitä seuraavaksi? 

Olemme pohtineet asiaa. Kaikista kaukaisin asia tuntuu olevan biojätteiden kierrätys, sillä meidän täytyisi hankkia pihaamme oma biojäteastia (joka sekin olisi toiminnassa vain kesäkaudella) tai laajentaa roskakatosta ja hankkia ihan jätelaitokselta tyhjennettävä astia tätä varten. Harmillista kylläkin, biojätteiden kerääminen tuntuu siksi vielä kaukaiselta haaveelta. Mutta sen sijaan olemme taas päättäneet ottaa seuraava askel ja alamme keräämään metallit ja lasit omiin astioihin. Kun olemme tottuneet tähän, alamme lopulta lajittelemaan muovipakkauksia. Lähin kierrätyspiste sijaitsee vain n. 500 metrin päästä kodistamme ja se tekee tästä vähän helpompaa. 

Se mikä ei ole helppoa on minusta muovipakkausten lajitteleminen, mutta kaikkeen oppii. Olen jopa katsonut telkkarista dokumentin joka käsitteli aihetta, jotta saisin vähän esimakua tulevasta. Haluamme tehdä kaiken oikein, kun kerran aloitamme. (Miten niin perfektionisti? Hihii..) Nyt tiedän mm. sen, että mikäli muovipakkaus pitäisi huuhdella kuumalla vedellä puhdistuksen takia, on parempi luonnon kannalta heittää pakkaus sekajätteeseen. Knoppitietoja ja ohjeita on paljon. Meillä on vielä pitkä matka siihen, että oppisimme säästämään luontoa parhaalla mahdollisella tavalla. Jätteiden lajittelu on yksi ja toinen on tietenkin elintarvikkeiden valitseminen pakkausten vihreyden mukaan. 

Miten te lajittelette perheen roskia? Onko vinkkejä tai ohjeita?

-Såfin

2019/06/18

Lapsiperheen matkatärpit Gdanskissa

Mitkä olivat toimivia juttuja Gdanskissa pienten lasten kanssa? Kerroinkin aiemmin siitä miten huippu reissu meillä oli Puolaan reilu viikko sitten. Minä lupasin palata teille koosteen kera siitä mitkä jutut olivat meidän mielestä kokemisen arvoisia tässä kauniissa kaupungissa. Meidän matkan pituus oli 3 yötä ja 3 kokonaista päivää ja sen aikana kerkesimme tehdä vaikka ja mitä. Meidän reissun perusteella sanoisin, että Gdanskiin voisi ehdottomasti viedä kaikenikäisiä lapsia. Siellä on paljon tekemistä ja näkemistä ja kaiken lisäksi tämä kaikki on saavutettavissa alle 1,5 tunnin lentomatkalla. Jos siis haluat kokeilla helppoa kaupunkilomaa lasten kanssa, tämä on ehdottomasti hyvä paikka sille. Alla on lista sellaisista jutuista jotka meidän mielestä olivat näkemisen ja kokemisen arvoisia..


1. Merirosvolaiva-retki. Gdanskin halkaisee ihmisten kaivama valtava joki. Joessa kulki mitä oudoimpia kuljetusvälineitä, mutta lapsia kiinnosti kaikista eniten vanha merirosvolaiva jolla sai tehdä pienen kierroksen Gdanskin ympäri pientä maksua vasten. Laiva lähti vanhasta kaupungista aina tasatunnein ja laivalla oli myös tarjoilu. 

2. Toisen maailmansodan museo. Tämä on ristiriitainen paikka. Todella mielenkiintoinen museo, muttei sovellu herkälle lapselle (tai aikuisellekaan). Siellä käydään läpi paljon tietoa ja ihmiskohtaloita toisen maailmansodan ajalta. Me kävimme täällä lasten kanssa ja he jaksoivat kiertää tätä museota jopa kaksi tuntia. Itse olisimme tietenkin voineet olla vielä pidempään. Kiinnostavia kohteita oli mm. panssarivaunut, aseet ja muut muistoesineet sekä kokonaisuudessaan lavastetut pommisuojahuoneet ja toisen maailmansodan aikainen katu. HUOM! täällä sisäänpääsy piti maksaa käteisellä.

3. Zoo. Hieman Gdanskin ulkopuolella on kiva eläintarha. Siellä oli eksoottisia eläimiä kuten kirahveja, norsuja, zebroja, virtahepoja ja paljon muuta. Tässä zoo:ssa eläimillä oli todella isot oleskelualueet ja myös vierailijoille oli hienot leveät kävelytiet. Tosi kiva päiväretkikohde jonka kiertämiseen meni n. 3 tuntia. Omat eväät kannattaa varata mukaan, sillä me emme ainakaan huomanneet muuta kuin pieniä kahvilakojuja. Huom! täällä sisäänpääsy piti maksaa käteisellä.





4. Sopot:in hiekkarannat ja Euroopan pisin puinen laituri nimeltä Molo. Reilun 10 kilometrin päässä Gdanskista sijaitsee aivan huikean kaunis paikka jossa on jopa 14 kilometriä hiekkarantaa ja paljon kivoja pieniä ravintoloita. Paikka muistutti meidän mielestä suurin piirtein Ranskan Rivieraa. Ihan huikea paikka ja jos on aikaa ja säät suosivat. Samalla voi käydä kävelemässä Euroopan pisimmällä puulaiturilla. Me vietimme Sopotissa kokonaisen päivän. 

5. Maailmanpyörä & Karuselli (ja nouseva silta). Gdanskin joenvarressa sijaitsee kiva maailmanpyörä sekä vanhanajan karuselli jossa on kiva käydä lasten kanssa. Kuumana kesäpäivänä on hyvä tietää, että maailmanpyörän kopit ovat ilmastoituja. Hihii.. Maailmanpyörässä on kiva saada kokonaiskuva kaupungista ylhäältäpäin. Siinä ymmärsi miten paljon punatiiltä rakennuksissa oli käytetty. 

6. Vanha kaupunki. Vanhassa kaupungissa on kiva ja turvallista kiertää lasten kanssa. Pääkadun varrella oli paljon esiintyjiä, katusoittajia, jättisaippuakuplien puhaltajia, esiintyjiä ja muuta ohjelmaa. Samalla kun aikuiset bongaa pakolliset nähtävyydet, lapset viihtyvät varmasti katselleen kadun vilskettä.





7. Lelukauppa. Uskokaa tai älkää, mutta tästä kaupungista oli vaikeaa löytää lelukauppaa. Koska pojat olivat säästäneet matkalla ostettavia leluja varten rahaa me panimme merkille mistä löytäisimme suotuisan paikan ostoksille. Paras paikka lelujen ostamiseen löytyi vanhan kaupungin vieressä olevasta isosta ostoskeskuksesta nimeltä Forum Gdansk josta löytyi kaksi lelukauppaa. Muualla emme törmänneet ollenkaan lelukauppoihin. 

8. Ruoka. Vanhassa kaupungissa on paaaljon kivoja pieniä ravintoloita ja me söimme pääasiassa ulkona teraseilla. Joenvarsissa oli hieman kalliimpia paikkoja mutta yllättävää kylläkin vanhan kaupungin pääkaduilla oli meidän mielestä kohtuullisen hintaisia ruokapaikkoja. Viikonloppuiltaisin hienommista ravintoloista kannattaa varata pöytä. Isot suositukset Canis nimiselle ruokapaikalle joka kyllä oli hieman arvokkaampi paikka mutta livemusiikki ja perinteisen Puolalaisen ja uuden maan tyylisen fuusioruokatyylin takia ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. 

9. Liikkuminen. Me liikuimme melkein kaikkialle kävellen. Gdanskissa kaikki on lähellä ja jos lapset vaan jaksavat, kannattaa liikkua jalan ja samalla tutustua kaupunkiin. Pidemmät siirtymiset Zoo:hon ja Sopotiin liikuimme über-takseilla jotka toimivat aivan moitteettomasti, eivätkä maksaneet juuri mitään. 

-Såfin

2019/06/17

Fiesta!

Viimeistään nyt on aika asennoitua siihen, että kesä on täällä! Varma merkki meidän perheen kesän alkamisesta on se, että koko sukuni kokoontuu kesäjuhlien merkeissä. Minusta on huippukivaa, että meillä on superkiva porukka joka kokoontuu juhlimaan ja viettämään aikaa yhdessä niin usein kuin mahdollista. Monet matkustavat eri kaupungeista tänne vain osallistuakseen näihin juhliin. Joku saattaa sanoa, että perhe on pahin mutta minä sanon, että perhe on paras! Tänä vuonna meidän juhlien teemana oli Mexicolainen Fiesta. Aiempina vuosina olemme osallistuneet mm. Woodstock-juhliin sekä Hawai-teemajuhliin. Tämän vuoden Fiesta-teema oli hauska ja monet meistä oli somistautuneet juhliin sopivilla asusteilla. Oli ponchoa, sombreroa, ruusuja hiuksissa ja jotkut olivat jopa liimanneet rekvisiitaksi viikset. Juhlat pidettiin Helsingin Jollaksessa sijaitsevassa Villa Furuvik:in pihapiirissä. Keskellä pihaa oli iso vanha keltainen puutalo jonka edustalla oli istutettu kauniisti kukkivia alppiruusuja. Piha-alue oli loivasti kohti rantaa laskeva nurmialue jonka jälkeen aukesi ihana näkymä hiekkarannalle ja merelle aivan Santahaminan läheisyydessä..


Villa Furuvik:in piha ja rakennus oli täydellinen paikka tällaisille juhlille. Meidän porukka kisaili leikkimielisissä kilpailuissa nurmikkoalueella jossa yhden lajin voittaja oli se joka sai eniten palloja heitettyä sombreroihin. Lapset olivat innoissaan mukana kilpailussa ja halusivat rohkeasti kokeilla heittotaitojaan. Palkintona oli lopuksi pinjatan rikkominen ja sen sisältä löytyi pieniä hauskoja leluja. Kun me aikuiset nautimme leppoisasta tunnelmasta terassilla siemaillen sangriaa meidän vauhtipetterit kävivät uimassa ja leikkimässä hiekkarannalla. Onneksi niin, sillä he saivat purettua siellä riittävästi energiaa jotta jaksaisivat istua vielä illallispöydässä. Saimme nauttia ihanasta kesäsäästä koko päivän ja sombreroihin pukeutuneet vieraat naureskelivat, että hatut eivät vain olleet hienot juhla-asusteet vaan ne olivat myös käytännölliset tällaisella säällä.

Juuri sopivasti kun aurinko meni pilveen, siirryimme sisätiloihin ja istahdimme koko porukka piiiitkään pöytään nauttimaan Mexicolaisista ruuista: tacoista, tortilloista ja erilaisista muhennoksista ja dipeistä. Kuten sukumme juhliin kuuluu, myös näissä juhlissa laulettiin ja naurettiin. Perinteiset snapsilaulut oli korvattu mexicolaisversioilla ja saimme nauraa hauskoille sanotuksille. Illan loppupuolella saimme jopa nähdä pienen pasuuna-orkesterin esityksen. Koko juhlapäivä oli todella hienosti järjestetty ja paikka oli mitä mainioin tällaiselle meiningille. Tällaisten Mexicolaisten leppoisien tunnelmien siivittämänä on hyvä jatkaa eteenpäin ja aloittaa kesä oikein kunnolla.

Kiitos tuhannesti juhlien järjestäjille sekä kaikille kanssajuhlijoille! 

-Såfin

2019/06/14

Meidän Perheen Hetket - koko perheen yhteinen projekti!

Meidän kotona on tällä viikolla työstetty aivan erityisen ihanaa projektia. Se ei vieläkään ole valmis, sillä tämä on projekti jonka tarkoitus on kestää koko vuoden. Alkuviikosta valikoimme ja selasimme keväällä ja kesällä otettuja valokuvia meidän perheen puuhista. Inspiraationa näihin valintoihin oli Yours Mine Design:nin Meidän Perheen Hetket - kirja. Tämä on kirja jonne pitkin vuotta voi tallentaa muistoja piirrustusten, valokuvien ja pienten lauseiden muodossa. Kirja koostuu paksuista tyhjistä valkoisista sivuista joihin on kirjattu pieniä lauseita eri vuodenajoille jotka toimivat ideapankkina tulevaa sisältöä varten. Kirjan lopussa on myös paljon tyhjiä valkoisia sivuja joita voi siirtää haluamaansa kohtaan ja niitä on tarkoitus itse täyttää ihanilla muistoilla ja kuvilla vuoden mittaan. Viimeinen sivu tässä albumissa on kirjekuoren muotoinen tasku jossa on kivat pienet tehtävä- ja ideakortit eri vuodenajoille. Kirjekuoreen voi myös sujauttaa piirrustuksia ja muita kivoja muistoja. 

Me teimme tätä projektia yhdessä pikkupoikien kanssa ja he piirsivät kuvat meidän perheestä ja nauttivat valokuvien valitsemisesta ja liimaamisesta kirjaan. Minä innostuin piirrustusten lisäksi liimaamaan pienet dymotekstit paikkakunnista ja nimistä kuvien viereen. Liimasin kirjaan myös poikien pääsiäisoksista yhden höyhenen ja pari muuta pientä muistoa meidän keväältä. Olemme nyt täyttäneet ensimmäiset 15 sivua kirjasta ja niistä tuli todella kivat. Kun kesä lähenee loppuaan, teemme yhteenvedon meidän lomasta ja säilytämme parhaat muistomme tässä kirjassa. Tätä kirjaa on varmasti tosi kiva selata myöhemmin kun lapset ovat isompia. Vaikka meillä on paljon muistoja meidän perheen arjesta ja juhlasta tietokoneella on aivan erilaista selata kuvia ja muita pieniä muistoja valokuva-albumista. Minä olen viimeksi täyttänyt vastaavaa kirjaa poikien vauvavuonna. Tämä on vähän sama, mutta tässä koko perhe saa olla kirjan päätähtiä. Tosi kiva idea minusta ja tämä kirja toimii oivasti myös esimerkiksi lahjaksi lapsiperheelle. Ihan parhautta! 

Ainiin, unohdin sanoa, että tämä kirja on suunniteltu ja valmistettu Suomessa. Kirjan sisäsivut ovat tehty kierrätyspaperista ja se on tietenkin iso plussa. Jos kaipailet tällaista pientä kivaa yhteistä perheprojektia suosittelemme ehdottomasti tilaamaan Meidän Perheen Hetket - kirjan Yours Mine Design-verkkokaupasta!

Mitä mieltä sinä olisit tällaisesta kirjaprojektista?

-Såfin

/Yhteistyössä Yours Mine Design/

2019/06/13

Isoveli ja pikkuveli

Voi veljet. Olen aina ihmetellyt sitä miten samoista vanhemmista voi tulla niin samannäköiset mutta silti luonteeltaan niin erilaiset lapset. Samaa ihmettelen myös meidän 5- ja 7-vuotiaiden poikien kohdalla. Toki heillä on myös samoja luonteenpiirteitä, osin ne ovat toisiltaan opittuja mutta monessa asiassa ja taidoissa he ovat todella erilaiset. Myönnän suoraan, että osa varmasti johtuu kasvatuksesta. Olemme kohdelleet esikoistamme tyypillisellä tavalla, antaen vastuuta ja hoputtaneet kasvamaan isoksi kun taas kuopuksemme on saanut olla pieni paljon pidempään. Minulla oli tavoitteena yrittää taistella tällaista kasvatusta vastaan, mutta toisin kävi. En onnistunut olemaan erilainen äiti, sen tajuan nyt. Meidän pojat ovat erilaiset, tykkäävät erilaisista asioista ja silti he ovat niin samanlaisia ja osaavat uppoutua saman leikin vietäväksi..

Meidän pikkuveli. Hän vauhdikkaasta juoksusta ja hassuttelevasta tyylistä huolimatta todella herkkä pieni poika. Hän kaipaa vielä paljon syliä ja iltaisin hän tankkaa läheisyyttä asettamalla oman poskensa minun poskea vastaan ja siinä hän makaa aina reilun hetken ennen kun hän siirtyy nukahtamaan omaan sänkyyn. Hänellä on aina ollut pieneen ikäänsä nähden todella hyvä keskittymiskyky leikkeihin. Hän rakentaa isoja maailmoja legoilla tai autoratoja ja katsomoita autoilleen. Samalla hän ei osaa rauhoittaa omia kierroksiaan jos hän villiintyy. Hän on niin leikin vietävänä että joudumme joskus viedä hänet kokonaan sivuun rauhoittumaan. Hän on meidän perheen taistelija joka fyysisesti aina haluaa päihittää kaikki muut hyvässä ja pahassa. Hän haluaa juosta nopeiten, olla paras kiipeilijä, voittaa kaikki pelit ja luistella taitavimmin. Aina hän on altavastaaja ikänsä puolesta ja joutuu tietenkin sen takia usein pettymään. En malttaisi odottaa mitä tämä hurja tsemppaaminen ja taisteluvoima tarkoittaa kun hän on vähän isompi. Hän on todella musikaalinen. Hän hyräilee usein samalla kun leikkii. Hyräily tarkoittaa, että hän on iloinen. Hän oppii melodian kerran kuuntelemisen jälkeen. Hän on arvaamattomampi kuin isoveljensä ja uhmaa sääntöjä (usein isoveljen pyynnöstä). Mutta kun vanhemmat tai tuttu aikuinen ei ole läsnä, hän pysyttelee sivussa, on todella arka ja huolehtii siitä että toimii sääntöjen mukaan. 

Meidän isoveli. Myös isoveli on herkkä poika monella tapaa. Hän on varautunut tavatessaan uusia ihmisiä mutta myöhemmin hän on oppiessa tuntemaan myös tämän paras kaveri - uskollinen, kunnioittava ja iloinen. Toisin kun meidän pikkuveli, isoveli ei ole se joka mielellään juoksee kärkijoukoissa. Hän pysyttelee taustoilla eikä mielellään osallistu kilpailuihin. Siitä huolimatta hän esimerkiksi on ikäluokkansa nopeimpia ja taitavimpia luistelijoita. Hän harjoittelee sinnikkäästä itsekseen ja haastaa itseään. Suksillakin hän on ihan ässä. Meidän perheen isoveli tottelee (melkein) aina kaikkia sääntöjä. Jos hän haluaa uhmata, hän saattaa pyytää pikkuveljeään tekemään jotain pahaa, koska ei itse uskalla. Hän saattaa kesken vilskettä tarvita omaa tai rauhallista aikaa. Sen hän osoittaa kiukuttelemalla. Silloin häntä häiritsee kovat äänet ja yleinen hälinä. Meidän isoveli on myös hauska ja huomaavainen. Hänellä on miljoona ideaa leikkeihin ja hänellä tosi hyvä mielikuvitus. Hänellä on hurjan laaja kaveripiiri ja saa joka viikko kutsuja tulla leikkimään eri kavereiden luokse. On kiva huomata, että hänen itsevarmuus on kasvanut laajentuneen kaveripiirin myötä. Hän on taitava piirtämään ja saattaa istua tunnin verran saman piirrustuksen parissa, muiden ajanvietteiden kohdalla hän on äkkipikaisempi kuin pikkuveljensä.

Kummatkin ovat siis huipputyyppejä juuri omalla tavallaan! Niin erilaisia mutta silti niin samanlaisia. 

-Såfin