2018/06/29

Mamma pyöräilee

Pyörii, pyörii alas rinnettä ja ylös mäkeä. Minun Insta Stories:issa (@malin.såfin) on vilissyt kuvia pyöräilyretkistä ja kypäräpäisestä hymyilevästä tyypistä. Minä ostin nimittäin pitkän pohdinnan jälkeen polkupyörän työmatkapyöräilyä varten. Aiempi polkupyöräni oli jo 17 vuotta vanha ja pienelle päivitykselle oli aikamoinen tarve. Minulla on n. 10 kilometria matkaa työpaikalleni Vallillassa ja olen tähän asti kulkenut sen autolla. Olen kuitenkin jo pitkään pohtinut, että työmatkani on melko optimaalinen pyöräilylle ja olen käyttänyt ikäloppu-pyörääni tekosyynä. Tänä kesänä tilanne muuttui. Ostin pyörän ja lähdin kokeilemaan miltä pyöräily töihin tuntuisi.

Sain paljon tukea ja tsemppiviestejä Instagramissa kun taitoin ensimmäisiä matkoja polkien. Löysin aivan ihanan reitin joka pääosin kulkee mutkittelevaa joenvartta metsän laidalla. Reitillä on idyllisiä viljelypalstoja, hiekkaranta, kallioita ja jopa hevosaitaus jossa kaksi ponia syö heinää aina iltapäivisin. Olen pyörämatkalla aivan kuin eri maailmassa. Tässä yksi aamu polkiessani töihin tulin jopa hieman surulliseksi kun mietin miten viimeiset kaksi vuotta olen istunut autossa ruuhkassa (hermoillen autojonoja) kun olisin voinut polkea tätä ihanaa matkaa. Tästä edespäin pyrin polkemaan töihin aina kun on mahdollista. Käytännössä tämä tarkoittaa noin kolmea päivää viikossa, silloin kun en kuljeta lisälapsia tai ole menossa jonnekkin suoraan töistä.

Kutsuisin työmatkapyöräilyä tehokkaaksi tavaksi liikkua. Samalla kun se on luontoystävällistä hoidan myös osan kuntoilusta näin. Suuntaansa minulla kestää n. 35 minuuttia joka on vain n. 10 minuuttia pidempi aika kuin autolla. Joskus pyörällä pääsee vielä nopeammin, mutta etenkin kaupungissa odotteluaika liikennevaloissa vaihtelee tosi paljon. Oli miten oli niin saan siinä ohimennessä hyvin harrastettua liikuntaa ja nautittua ulkoilmasta. Siis kuinka kätevää? Miksi kukaan ei aiemmin ole pakottanut minua kokeilemaan pyöräilyä? Olen siis tässä jopa ajatellut, että jossain vaiheessa pystyisimme luopumaan toisesta autosta. Talvella en kuitenkaan usko että minusta on pyöräilijäksi, mutta aika näyttää mihin päädymme. Juuri nyt olen kuitenkin superinnoissani koko tästä asiasta niin, että en edes tiedä miten päin olisin. Kunnon pyörälovee. Hihii..

Onko siellä ruudun puolella muita innokkaita pyöräilijöitä?

-Såfin

1 kommentti:

  1. Mä poljin ennen pitkiäkin matkoja, mutta lasten myötä se jäi. 15km pyörä lapsen tahdissa hyppien ja heiluen ei enää ollutkaan niin kivaa :D

    VastaaPoista