Muistatko vielä uimamerkit? Ne joiden ottamista silloin ala-asteella jännitti hurjasti ja puitiin kavereiden kesken. Mietittiin miten uskaltaisi hypätä kymmenestä metristä jalat edellä ja miten jaksaisi uida vaatteet päällä kokonaisen allasmitan. Jälkeinpäin kyseltiin ja vertailtiin kavereiden kesken merkkejä ja jännittäviä kokeita. Uimamaisteri ja Primusmaisteri-nimisiä nämä merkit taisivat olla. Se oli hurjan iso ja tärkeä juttu silloin pienenä. Todellinen merkki saavutuksista ja taidoista. Jotain mistä kaikki lapset halusivat puhua kesän uimakoulujen jälkeen. Näin yli 20 vuotta myöhemmin törmään jälleen näihin samoihin uimamerkkeihin. Me olemme nimittäin osallistuneet poikien kanssa uimakouluun koko menneen lukukauden. Uimakoulussa olemme harjoitelleet tekniikkaa ja edistäneet lasten uimataitoja. Kevään lähestyessä loppuaan meidän pojilta kysyttiin mikäli he haluaisivat suorittaa ensimmäiset uimamerkinsä..
Sillä hetkellä kun uimaohjaaja kertoi, että hän uskoisi meidän esikoisen pystyvän ensimmäiseen alkeis-uimamerkin vaadittaviin suorituksiin minussa heräsi ne nostalgiset tunteet omasta lapsuudesta. Miten tärkeä juttu tämä uimamerkki silloin olikaan. Meidän esikoinen kertoi haluavansa yrittää. Hän näytti ohjaajille miten 10 metrin selkä- ja rinta-uiminen onnistui. Hän sukelsi renkaan syvästä altaasta ja näytti miten itse osasi kellua. Viime viikolla saimme postia. Hän sai ensimmäisen uimamerkkinsä. Ai että, se ylpeys.
Myös meidän 3-vuotias pikkuveli sai varhaistaitomerkin. Pienet vielä uimataidottomat osallistujat saivat näyttää muita temppuja taitomerkkiä varten, kuten se miten altaasta punnerretaan itsensä ylös reunalle, kuplien puhaltamista veden alla ja se miten altaan pohjaa pitkin pystyi etenemään pomppimalla. Liikkistä.
Meidän tyypeillä on nyt sitten tällaiset (minun mielestä nostalgiset) uimamerkit!
-Såfin