Suunnistusta lapsille

Saimme viime viikolla kivan vinkin meidän kavereilta. He toivat meidän ovelle pienen yllätyspaketin. Paketti sisälsi mm. paprika-kasvin alkuja, 1000 palan palapelin (olemme tehneet paljon palapelejä nyt korona-aikaan) ja kaksi karttaa lasten suunnistusreitistä. He olivat käyneet testaamassa lasten suunnistusta Helsingin Pirkkolassa parisen viikkoa sitten. Tämä kartta ja reitti oli erityisen hauska sillä se oli nimenomaan suunnattu lapsille ja oli aloittelijoille erinomainen. Kyseisen kartan voi myös tulostaa Helsingin suunnistajien sivuilta. En tiedä miten en ole aiemmin nyt näinä erityisinä aikoina tullut ajatelleekseni suunnistusta. Sehän on mitä mainioin tapa viettää aikaa ulkona luonnossa turvavälejä kunnioittaen. Me nappasimme heti kiinni ideasta ja suuntasimme testaamaan reittiä lasten kanssa. Lapset eivät aiemmin ole lukeneet oikeaa karttaa - tai noh, jos meidän aikuisten piirtämiä aarrekarttoja ei lasketa. Hihii.. Kävimme ennen reitille lähtemistä läpi ihan perusjuttuja suunnistamiseen liittyen. Miten päin karttaa pidetään ja miltä yleisimmät merkit kartalla näyttävät. Lapset olivat innoissaan ja ottivat haasteen yllättävän vakavasti..

Meidän kuopusta alkoi heti alkuun hieman kiukuttaa se, ettei hän heti ymmärtänyt miten karttaa piti lukea. Meidän 8-vuotias puolestaan oli aivan superinnoissaan etsimässä rasteja metsästä. Tällä reitillä oli kivaa se, että osan matkasta pystyi kulkemaan hiekkaisella pururadalla ja siksi taukoja oli helpompi ottaa. Hiekkaiset pururadat ja polut myös auttoivat suunnan löytämisessä sillä ne toimivat kivasti maamerkkinä pienelle suunnistajille. Kulkemamme matka ja 7 rastin etsimisessä kesti reilun tunnin mutta toki pysähdyimme katsomaan myös muita jännittäviä juttuja metsässä. Suunnistaminen oli todella jännittävää touhua mutta vaati lapsilta keskittymistä. Siksi oli hyvä, että tämä ensimmäinen kokeilu oli kohtuullisen lyhyt niin että pojat jaksoivat pysyä mukana koko reitin. Metsässä kulkeminen rennosti ilman tarkoitusta on nimittäin erilaista verrattuna siihen, että pitää olla skarppina lukemassa karttaa kokoajan. Tämä lasten suunnistusreitti oli todella hauska haaste meidän pojille. Varmasti käymme myös toisen kerran suunnistamssa jos vain sopivia reittejä tulee vastaan. 

Oletteko te käyneet suunnistamassa perheen/lasten kanssa?

-Såfin

Kevään herkku - Nokkospesto

Luonto herää henkiin ja minä olen niin innoissani. Jokaisella metsäretkellä me olemme saaneet ihmetellä uusia avautuneita vaaleanvihreitä lehtiä ja uusia kukkia. Viikonloppuna metsät täällä Helsingissä olivat jo täynnä kukkivia valkovuokkoja. Toivottavasti ne säilyvät vielä parisen viikkoa äitienpäiväksi. Sen lisäksi, että kukkaloisto piristää on myös aika poimia luonnosta hyötykasveja ja muita pieniä aarteita. Minä halusin tänä vuonna kokeilla nokkosten käyttämistä ruuanlaitossa. Normaalisti olen aina lähdössä tähän projektiin liian myöhään kesällä. Nokkoset kannattaa nimittäin poimia silloin kun ne ovat pieniä ja tuoreita. Silloin ne ovat juuri parhaimmillaan ja täynnä makua. Nokkonen muistuttaa maultaan vähän pinaattia ja sillä on paljon terveysvaikutuksia. Siinä on paljon vitamiineja ja se parantaa mm. pintaverenkiertoa ja lisää hemoglobiinituotantoa. Varsinainen superfoodi siis. Nokkosia voi käyttää monella tapaa esimerkiksi kastikkeissa, keitossa, ruokaletuissa jne. mutta me päätimme tällä kertaa kokeilla nokkospeston tekemistä. Nokkosissa on vain yksi huono puoli ja se on se, että sen käsittely on hankalaa. Jos haluaa välttyä ikävältä pistelyltä kannattaa pitää hanskat kädessä niitä poimiessa. Minä ja pojat poimimme nyt viikonloppuna melko paljon nokkosia. Puimme hanskat ja otimme sakset mukaamme lopulta näistä syntyi nokkospestoa jonka söimme pastan, fetan, pähkinöiden ja luumutomaatien kanssa. Ja oli niiiin hyvää.

Nokkospesto: 

(reilu määrä)

300 gr "nuoria" nokkosia

2 tl suolaa

1,5 dl pinajansiemeniä

2-3 valkosipulin kynttä

1,5 raastettua parmesaania

2 dl öljyä

Tee näin: Pidä hanskat kädessä aina kun käsittelet tuoreita nokkosia. Huuhtele nokkoset kylmän veden alla siivilässä. Me käytimme nokkoskasvin kokonaan, varsi mukaan lukien. Näin voi tehdä jos on poiminut nokkoset varhain keväällä. Myöhemmin kannattaa käyttää vain lehtiosaa. Laita kattila täyteen vettä ja kiehauta kaikki nokkoset 2-3 minuuttia. Siivilöi nokkosista vedet pois. Lisää kaikki ainekset paitsi öljy astiaan ja soseuta sauvasekoittimella tai monitoimikoneella soseeksi. Sekoita lopuksi öljy joukkoon hiljalleen kaataen. Purkita pesto ja anna halutessasi vetäytyä parisen tuntia jääkaapissa. Pesto on sen jälkeen valmis ja se säilyy n. 2-3 päivää jääkaapissa. Nam.

Oletko sinä käyttänyt nokkosia ruuanlaitossa?

-Såfin

Treenipaikat suljettu - nyt laiskotellaan?

Täytyy sanoa, että kuntoiluharrastusten loppuminen ja kuntosalien sulkeminen oli meidän perheelle tosi kova paikka tänä keväänä. Meidän perheen kaikki pojat harrastaa (harrasti) jääkiekkoa ja olemme viettäneet suuren osan meidän päivistä jäähalleilla. Sen lisäksi harrastamme normaalisti myös uintia kerran viikossa yhdessä koko perhe. Minulla on taas omat kuntoilukuviot. Käyn viikoittain joogassa/hot joogassa sekä pari kertaa kuntosalilla juoksemassa ja treenaamassa lihaskuntoa. Lisäksi liikumme tietenkin luonnossa, pyöräilemme, lenkkeilemme jne. mutta kaikki meidän lempi sisäkuntoiluharrastukset ja kuntoilupaikat laitettiin kertaheitolla kiinni. Oli kuitenkin selvää, ettemme voineet olla tekemättä mitään tänä aikana. Meidän villit pojat tarvitsevat virikkeitä, etenkin fyysisiä sellaisia. Lisäksi pitää sanoa, että myös koulun liikuntatuntien poisjääminen samaan aikaan ei tietenkään edesauttanut tilannetta. Tämä kaikki on siis vaatinut paljon totuttelua ja oma-aloittellisuutta. Me aloimme heti koostamaan suunnitelmaa siitä, miten pitäisimme huolta siitä, että saisimme liikuntaa tässä uudessa arjessa. Ehkä ei sillä ajatuksella, että tavoitteellisesti kehittyisimme jollain tietyllä osa-alueella mutta, että edes ylläpitäisimme saman kuntotason missä olimme kun uusi corona-arki alkoi.

Iloksemme huomasimme pian, että jääkiekkojoukkueen ja uintiharrastuksen kautta tuli heti kuntoiluvinkkejä ja liikuntavideoita jotka oli suunnattu juuri lapsille. Tietenkin lapset liikkuu luontaisestikin ulkona ja kohottaa sykettä pihapeleissä, mutta ne taidot jotka ovat juuri sitä omaa harrastusta varten jäävät ehkä pienemmälle fokukselle tällaisena aikana. Siksi olemme ajanvietteeksi tehneet kaksi lapsenmielistä jääkiekko & uinti lihaskuntoharjoitusta viikossa. Meidän 8-vuotias on itse ottanut tavoitteeksi viikon aikana lämiä 6 ämpärillistä kiekkoja meidän pihalla olevaan jääkiekkomaaliin. On kivaa huomata, että hän todella tykkää tästä harrastuksesta niin paljon, että hän oma-aloitteisesti haluaa harjoitella. Lisäksi olemme viikonloppuisin tehneet pitkiä metsäkävelyjä vaikeissa maastoissa. Lapset ovat olleet rättipoikkiväsyneitä näiden päiväretkien jälkeen. Ensi sunnuntaina ajattelimme kokeilla suunnistusta ensimmäistä kertaa koskaan. Tavallaan tämä muuttunut arki ja erilaiset liikuntahaasteet tekevät myös hyvää.

Mitä meihin aikuisiin tulee, niin olemme pitäneet huolta siitä että käymme ulkona kävelyllä/pyörälenkillä tai rullaluistelemassa joka päivä. (Kyllä, myös sateella). Kun ei normaalin päivän aikana poistu kotoa ollenkaan väsähtää hyvin nopeasti. Verrattuna konttorilla käymiseen emme nyt vie lapsia, kävellä konttorille, kävellä lounaspaikalle jne. Olisimme vain staattisessa tilassa kokoajan. Siksi olemme olleet melko tarkkoja tämän asian suhteen. Minä olen jatkanut kotijoogaamista kerran viikossa. Onneksi olen harrastanut joogaa jo sen verran kauan, että pystyn itseohjautuvasti joogata. Lisäksi sain synttärilahjaksi irtopainot ja kuntoilukuminauhoja joiden avulla olen parisen kertaa viikossa toteuttanut lihaskuntotreenit. Meidän isi-ihminen puolestaan on nauttinut lenkkeilystä ja pyöräilystä yksin ja lisäksi hän on myös lihaskuntotreenien vetäjä meidän pojille ja jumppailee itse mukana.

Toistaiseksi ainakin tuntuu siltä, että tilanne on hallussa mutta kyllä me odotamme sitä aikaa kun saamme palata omien harrastustemme pariin! Enemmän fokusta voisi tietenkin laittaa nyt myös venyttelyyn sillä työskentelimme pari viikkoa ilman kahta työpöytää ja maksamme nyt siitä hintaa kipeiden hartioiden ja selkien muodossa.

Miten teillä liikutaan tällä hetkellä?

-Såfin

Viinikuvausta ja pari muuta kivaa juttua

Poikkeusolot vain jatkuvat. Me yritämme edelleen pysyä positiivisina ja nauttia kiireisemmistä työpäivistä ja vastapainoksi rauhallisimmista arki-illoista. Olemme löytäneet paljon positiivista tässä uudessa järjestelyssä. Sanoin jopa isi-ihmiselle puolitosissani toissapäivänä, että tähän järjestelyyn voisi tottua. Heh. Minä olen innostunut taas valokuvaamisesta. Siihen on kaksi syytä. Kun täytin vuosia sain vanhemmiltani uuden objektiivin kameraani. Se oli viimeinen puuttuva linssi kokoelmastani. Sillä pystyn nyt kuvaamaan pitkän matkan päässä olevia kohteita. Tosi kivaa saada uutta kulmaa valokuvaukseen. Lisäksi minulla oli viime viikolla pieni valokuvausprojekti. Sain ystävän kautta pienen valokuvauskeikan jota oli tosi hauska toteuttaa. Tehtävä oli kuvata viinejä erilaisten rekvisiittojen kanssa. Kuvista tuli omasta mielestäni todella onnistuneita (alla pari esimerkkiä). Huomasin miten paljon olin ikävöinyt valokuvaamista. Toki kuvailen paljon meidän arkea, mutta uusien kuvauskohteiden ja näkökulmien etsiminen on ollut tauolla jo jonkun aikaa. Olen tosi innoissani tästä inspiraatiosta. Olen aiemminkin huomannut, että oma inspiraationi valokuvaamiseen tulee vain silloin kun olen riittävän rentoutunut tai minulla on tilaa elämässäni ottaa omaa aikaa valokuvaamisen parissa. Nyt muiden harrastusten poisjäämisen myötä minulla on taas aikaa räpsiä kuvia.  

Puuttuvat harrastukset ja muut kaveritapaamiset ovat kuitenkin jättäneet ison loven meidän perheen aikatauluihin ja ikävöimme kovasti perhettämme ja ystäviämme. Tänä aikana on silti tapahtunut myös kivoja juttuja. Viikonloput ovat todella rentoja ja olemme saaneet aikaiseksi paljon. Olemme askarrelleet juttuja meidän pihalla ja saimme myös tilattua rakennusprojektimme viimeisen puuttuvan palasen: pihavalaistuksen. Sen asentamisessa menee vielä hetki. Tämän jälkeen on enää (toivottavasti) lopputarkastus. Olisi tosi kiva saada se vihdoin pois päiväjärjestyksestä. Lopputarkastuksen leima tuntuu ikään kuin kirjan kansilta. Voimme vihdoin sulkea tämän projektin kannet.

Olemme myös puuhastelleet paljon yhdessä perheen kanssa. Olemme yhdessä järjestäneet kaappeja, hankkineet ja asentaneet meille uuden printterin ja tehneet paaaaljon retkiä luontoon. Perheen yhteiset grillaushetket omalla terassilla ovat myös olleet viikon kohokohtia. Olen tavallaan kiitollinen tästä pysähdyksestä. Se on tuonut meille uutta perspektiiviä meidän elämään. Aina ei tarvitse olla niin paljon ohjelmaa. 

Mitä sinulle kuuluu?

-Såfin

Hiidenkirnut Askolassa

Viikonloppuna teimme perheen kanssa jo perinteeksi muodostuneen metsäretken. Tällä kertaa halusimme näyttää pojille jotain uutta. Etsimme netistä vaihtoehtoja erilaisista luonnonilmiöistä ja törmäsimme Askolassa sijaitseviin hiidenkirnuihin. Askolassa on Suomen laajin hiidenkirnuesiintymä joka muodostuu 20 eri kalliokuopasta. Retkikohde oli mitä mainioin ja sääkin suosi meitä. Askola sijaitsee Porvoon lähettyvillä ja lähdimme iltapäivästä liikkeelle kohti määränpäätä. Saapuessamme perille parkkipaikka oli melkein täynnä. Nykyään ohjeistus on melko selkeä, jos luonnonkohteen parkkipaikka on täynnä sinne ei myöskään suositella menevän. Onneksi tällä kertaa mahduimme juuri ja juuri pysäköimään ja lähdimme seikkailulle kohti suurta kalliota jonka toisella puolella sijaitsi kohteen päänähtävyys: Hiidenkirnut. Ne sijaitsivat n. 500 metrin kävelymatkan päästä parkkipaikalta. Reitti on kallioinen ja hyvin jyrkkä, mutta suurin osa rinteestä oli katettu portailla, joka helpotti kulkemista. Ihan pienten lasten kanssa saisi tässä paikassa olla melko varovainen sillä jyrkkiä pudotuksia oli paljon. Meidän pojat pärjäsivät kuitenkin reitillä hienosti ja tottelivat pahan paikan tullen meidän antamia ohjeita.

Meidän pojat olivat aivan haltioissaan hiidenkirnuista. Mitä syvempi ja isompi monttu, sen parempi. Askolassa on hienoa se, että hiidenkirnuja on tosi paljon pienellä alueella. Osa kirnuista olivat todella syviä ja voi vain ihmetellä miten yksi kivi on saanut aikaiseksi niin suuren reiän kallioon. Jääajalla kaikki on ollut erilaista. Voi vain ihmetellä liikkuvan paksun jääpeitteen voimaa. Hiidenkirnut olivat melko täynnä vettä nyt rankkasateiden jälkeen, mutta osasta pystyi veden alta hahmottamaan pienen pyöreän kiven hiidenkirnun pohjalla. Alueelle oli pieni pääsymaksu jonka pystyi maksamaan kolikoilla suoraan lippaaseen tai tilisiirrolla. Sillä mahdollistetaan alueen kunnossapito ja portaiden huolto.

Kun olimme riittävästi ihmetelleen hienoja hiidenkirnuja suuntasimme takaisin kallioille nauttimaan eväistä. Siellä pojat näkivät kevään ensimmäisiä leppäkerttuja paljon muita ötököitä. On jännää miten nopeasti he yhden talven aikana ovat unohtaneet miltä pörriäiset ja kärpäset näyttävät. He vaikuttivat jopa ihan säikyiltä kun mehiläinen pörräsi meidän lähettyvillä. Heh. Suosittelen ehdottomasti tätä retkikohdetta hienona päivänä. Hiidenkirnut olivat todellakin näkemisen arvoiset. 

Oletko sinä nähnyt hiidenkirnuja? 

-Såfin

Skeittipuistossa

Olen pitkään ajatellut, että skeittipuistot ovat teini-ikäistä nuorisoa varten. Viime aikoina olen kuitenkin lisääntyvissä määrissä nähnyt sosiaalisessa mediassa kuvia nuoremmasta väestä potkulaudoilla ja skeittilaudoilla harjoittelemassa vastaavanlaisissa puistoissa. Koska meidän pojat ovat todella kiinnostuneita kaikista tempuista sekä pyörien ja potkulautojen kanssa päätin, että heidät voisi viedä tällaiselle temppuilualueelle. (Silläkin uhkalla, että tapaturmien mahdollisuus on erittäin suuri juuri tällaisissa puuhissa). Kun kerroimme pojille siitä, että menisimme tällaiseen puistoon he eivät uskoneet meitä. Kun vakuuttelimme, että nyt on tosi kyseessä kummankin naamalle nousi leveä hymy. Epävakaisen sään takia jouduimme odottamaan kotona hetken aikaa jotta tiet olisivat vähän kuivemmat sadekuuron jäljiltä. Liukkaat skeittirampit eivät nimittäin ole mitään mitä haluaisimme testata. Pienen ajan kuluttua pakkasimme suojavarusteet ja potkulaudat autoon ja suuntasimme Suutarilassa sijaitsevaan skeittipuistoon. Puiston porttiin oli kiinnitetty varoituslappu. Vain 10 henkilöä saisi olla puistossa samaan aikaan siitäkin huolimatta, että puisto on iso. Myös 2 metrin turvaväli oli pidettävä. Säännöt ovat sääntöjä. Laskimme skeittajat: ja kyllä (huh) meidän perhe mahtuu juuri ja juuri sekaan...

Vaikka olemme asuneet alueella jo yli 10 vuotta, en koskaan ollut käynyt tässä kyseisessä skeittipuistossa. Sen ympäröivät seinät ja ramppien sivut olivat maalattu täyteen hienoja graffiteja - niin kuin henkeen kuuluu. Tämä puisto oli todella täydellinen meidän pojille. Siellä oli loivia mäkiä ja vähän jyrkempiä mutkia testattavaksi. Suurimmat rampit olivat vielä vähän liian haasteelliset, mutta oli kivaa nähdä miten meidän pojat ihailevin katsein pysähtyivät katsomaan isompia ja taitavimpia skeittaajia heidän temppuillessaan puistossa. Meidän pojat kokeilivat myös omia temppujaan ja olivat innoissaan testaamassa saisivatko he potkulaudan ilmaan kesken vauhdin. Minua nämä temput tietenkin vähän hirvitti, mutta onneksi isi-ihminen oli paikalla kannustamassa poikia iseille tyypilliseen tapaan. Skeittipuisto oli tosi kiva arki-illan retkikohde. 

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille :)

-Såfin

Titanic kakku

Meidän perheessä ollaan jo monta vuotta fiilistelty Titanic:ia. Kun meidän kuopus ensimmäistä kertaa kuuli Titanicista hän oli myyty. Sen jälkeen vielä näin vuosien päästä meillä puhutaan Titanicista ja siitä miten se upposi jäävuoreen osuttua. Pojat ovat saaneet katsoa pätkiä Titanic-elokuvasta ja uusin toive on päästä Belfastiin Titanic-museoon. Meillä rakennetaan Titanic-laivoja legoista, väritetään Titanic-laivoja ja muovaillaan laivan muotoisia rakennelmia. Minusta on liikkistä, että meidän pojat ovat hurahtajia. He innostuvat yhdestä aiheesta ja sen jälkeen he etsivät kaiken saatavilla olevan tiedon tähän liittyen. Me olemme oppineet tästä Titanic-hurahduksesta paljon. Olemme opiskelleet selviytyjien nimet ja iät. Olemme saaneet tietää, että Titanic:illa on myös sisaralus, Britanic, joka ulkomuodoltaan on samanlainen kuin onnettomuuteen joutunut alkuperäinen laiva. Nyt pääsiäisenä pojilla oli tähän innostukseensa liittyen yksi toive. He halusivat nimittäin leipoa Titanic-kakun. Heh. Ei mikään pieni toive, etenkin kun kumpikaan meistä vanhemmista ei ole mikään mestarileipojia. Meidän koulutus tällä alalla on se että olemme joskus katsoneet hömppäsarjaa jossa leivotaan hurjan hienoja ja erikoisia kakkuja. Hahaa. Silti meidän isi-ihminen oli valmis tarttumaan tähän haasteeseen. Päätimme että kokemuksen puutteesta huolimatta yrittäisimme leipoa Titanic-kakun poikien kanssa.

Onneksi kaupasta saa ostettua valmiita erivärisiä sokerimassoja, joten sen suhteen ei tarvinnut keksiä pyörää uudelleen. Kakussa oli kuitenkin paljon muita vaikeimpiakin haasteita. Ensin oli ratkottava se miten saisimme laivasta oikean muotoisen. Nostimme poikien rakentaman lego-titanic-laivan keittiöpöydälle malliksi ja aloitimme kostutetun kakkupohjan muotoilemisen siitä. Pojat halusivat nimenomaan, että myös jäävuori olisi mukana kuvioissa. Onhan se tärkeä osa koko tarinaa. Meidän isi-ihminen taiteili, leikkasi ja muotoili osia yli kaksi tuntia yhdessä meidän pikkupoikien kanssa. Savupiiput olivat ainoat osat joissa ei ollut kakkutäytettä. Olimme ensin ajatelleet että savupiiput voisivat olla lakusta tehtyjä, mutta ostamamme lakut osoittautuivat liian isoksi. Lapsia ei tosin yhtään harmittanut että he saivat syödä ylijääneet herkut.

Siitä  se sitten pikkuhiljaa muodostui. Muiden kotona herkuteltiin pääsiäisenä mämmillä ja pashalla, meillä syötiin Titanic-kakkua. Hihii.. Tämä oli todella kiva projekti ja kerrankin inspiraatiolle oli ylimääräistä aikaa. 

-Såfin

Pääsiäinen

Olin suunnitellut, että pääsiäinen vietettäisi keittiössä antaumuksella kokaten ja ulkona kunnostaen meidän pihaa kevätkuntoon talven jäljiltä. Mikään näistä ei toteutunut. En löytänyt inspiraatiota ruuanlaitosta ollenkaan, eikä omalla pihalla pyöriminen innostanut ketään meidän perheestä. Hauskaa sinänsä. Jälkiviisaana ymmärrän itseäni ja meidän koko perhettä. Olemme viettäneet viimeiset neljä viikkoa laittaen esille ruokaa aamiaisella, lounaalla, välipalalla, illallisella ja iltapalalla. Ravintolassakaan ei ole voinut syödä. Omaa pihaa on koluttu ja kuljettu joka arkipäivä koulupäivän ja työpäivän jälkeen. Ei ihme, että neljän päivän loman aikana haluaa tehdä jotain muuta. Niinpä me olemme keskittyneet ihan erilaisin asioihin kuin normaalisti olisimme pääsiäisenä. Lapset läväyttivät esimerkiksi toiveen siitä, että haluaisivat tehdä Titanic-kakun. Hymähdimme ensin heidän toiveelle, mutta päätimme lopulta toteuttaa heidän vision - koska miksi ei?! Tämä ja moni muu hauska puuha täytti meidän pääsiäisen..

Tänä pääsiäisenä me..

.. Teimme pyöräilyretken Pirunkallioille. 

.. Levitimme picnic-viltin ja eväät ja avasimme skumppapullon luonnossa. 

.. Kokosimme 1000 palan palapelin jonka teema oli enemmän kuin ärsyttävä. Heh. 

.. Maalasimme munia pastelliväreillä. 

.. Söimme suklaamunia. 

.. Teimme jääkiekkojoukkueen voimisteluharjoituksen. 

.. Itkimme kun kuuntelimme Andrea Boccellin laulua autiosta Duomon di Milano-kirkosta.

.. Ajoimme Uudenmaan rajalle ja kävelimme siellä melko rankan Kukuljärven kierroksen. 

.. Näimme etäältä poliisin ylläpitämät tiesulut. 

.. Pesimme pyykkiä.

.. Leivoimme ja koristelimme Titanic-kakun lasten kanssa. 

.. Pesimme ikkunoita joita varten jouduimme mm. kokoamaan rakennustelineet porraskuiluun.

.. Söimme riisiä ja kanaa kaksi kertaa.

.. Katsoimme Jurassic Park 5:sen (ja minä nukahdin sohvalle).

.. Kastelimme pääsiäisruohoa.

.. Söimme äitini tekemää lammasta.

.. Pompittiin trampoliinilla.

.. Muovailimme hahmoja muovailuvahasta.

.. Kävimme kävelyllä Seurasaaressa ja näimme siellä sattumalta työkaverini ja hänen vauvansa. (turvavälit pidimme tietenkin!)

.. Nukuimme päiväunet. 

.. Hulahulasimme painovanteella.

.. Tilasimme take-away ruokaa Fafa:ksesta.

.. Katsoimme isi-ihmisen kanssa ennätysmäärä sarjoja ja söimme yhtenä iltana sipsiä telkkarin ääressä.

Tältä meidän pääsiäinen näytti. Olemme tyytyväisiä rentouttavaan lomaan. Mitä sinä teitä pääsiäisenä?

-Såfin

Kotikoulua kolmen viikon kokemuksella

Kolme viikkoa sitten meidän perheen arkeen tuli iso muutos. Siinä vaiheessa kun koulut suljettiin hallituksen päätöksellä olimme jo viikon verran työskennelleet kotona isi-ihmisen kanssa. Se tarkoitti meille sitä, että meidän kanssa samaan aikaan kotona olisi myös meidän 8-vuotias 2. luokkalainen. Ja yhtäkkiä meidän vastuulle tipahti myös 100% etätöihin totuttelun lisäksi kotikoulusta vastaaminen. Olimme kauhuissamme. Meidän työpäivät ovat tällä hetkellä todella kiireisiä koronan takia, sillä työskentelemme kummatkin tahollamme yritysrahoitusten parissa. Nyt meidän piti työn ohessa myös vastata pienen lapsen tukemisesta opiskeluissaan. Vaikka opettajat tietenkin tekevät nyt ison työn oppimateriaalin, etätyöskentelyn ja oppilaiden kontaktoinnin parissa myös iso osa päivittäisten tehtävien auttamisessa siirtyy vanhemmille. Näin on etenkin silloin kun lapsi on vielä pieni. Ja kyse ei ole vain opiskelusta. On myös ruokailu, liikunta, ulkoilu, kaverisuhteet ja iltapäivätoiminta. Jonkun pitää auttaa myös niiden kanssa. Tämä joku on vanhempi. Ensimmäinen asia mitä teimme oli se, että määritimme meidän esikoiselle työskentelypaikan. Hän sai olohuoneen "omakseen" opiskeluiden ajaksi. Nostimme hänelle pienen tuolin sohvapöydän ääreen, testasimme tietokoneet, verkkoyhteydet, latasimme vastamelukuulokkeet ja teams-kokousta varten vaadittavat puhekuulokkeet hänelle käyttöön. Koulukirjoille teimme tilaa lipaston päältä. 

Ensimmäiset päivät meni pitkälti totuttelussa. Olen pitänyt kiinni siitä, että annamme aina vain yhden tunnin ohjeistuksen kerrallaan. En halua, että meidän tyyppi alkaisi kokea stressiä työmääristä. Ohjeistamme siksi aina vain seuraavan tunnin verran kerrallaan. Se on toiminut hyvin. Olemme myös päättäneet yhdessä esikoisemme kanssa, että hän yrittää pärjätä itsekseen ohjeistuksen jälkeen ja tunnin lopuksi hän kysyy sitten kaikki kysymyksensä kerralla. Näin saamme työrauhaa, edes pätkissä. Tiettyjen tuntien kanssa meitä vanhempia on tietenkin tarvittu enemmän. Liikuntaa ja ulkoilua ei ole kiva harrastaa yksin ja toisaalta tehtävät jotka vaativat, että pitäisi liikkua yksin ulkona tuntuu vielä vähän vaikeilta. En halua päästää meidän esikoista liikenteeseen vielä yksin, ainakaan pitkäksi aikaa. Niinpä olemme kulkeneet mukana metsäretkillä ja ulkona keräämässä materiaalia askartelutehtäviin. Meidän isi-ihminen puolestaan on vastannut liikuntatunneista. Olemme pitäneet lyhyempiä pätkiä kuntoilua myös niinä päivinä kuin hänellä ei ole virallisesti ollut liikuntaa. 

Piirrustus ja askartelutehtävissä hän on ehkä tarvinnut eniten tukea. Olemme (kuten kuvassa) virittäneet valolähteitä varjojen muodostamiseksi, jotta varjot muodostuisi terävinä paperille. Olemme auttaneet kotisoittimien löytämisessä ja kattiloiden kantamisessa jotta hän sai kotikutoisen rumpusetin musiikkitunnille jne. Kaiken lomassa yritämme tietenkin myös mahdollisimman hyvin tehdä töitä. Tähän mennessä olemme onnistuneet aloittamaan työpäivät jo n. 7.30 aikoihin ja lopettaneet 16.30 paikkeilla. Siinä välissä toki olemme ottaneet taukoja töistä ohjeistaaksemme ja auttaaksemme meidän esikoista. Kaikki yrittää parhaansa, myös hän. Liikuttavinta on minusta ollut se kun lapset yhdessä puhelimen kaiuttimen kautta ovat istuneet tekemässä matikantehtäviä ja muita koulujuttuja yhdessä. Se on minusta todella tärkeää. Lisäksi esikoisellamme on nyt 3 kertaa viikossa myös teams-kokous luokan kanssa, jolloin opettaja käy erilaisia ohjeistuksia läpi videoyhteyden välityksellä. 

Kaikki toimii, kaikki venyvät ja yrittävät parhaansa, mutta rehellisesti sanottuna odotan kyllä kovasti sitä aikaa, että pääsisimme palamaan normaaliin arkeen ja että koulut taas avaisivat ovensa. 

Miten kotikoulu sujuu teillä?

-Såfin

35-vuotias minä

En olisi uskonut että juhlimme 35-vuotisjuhliani vain oman perheen kesken, mahdollisimman paljon muita ihmisiä välttäen. Mutta niin se vaan nyt on. Vaikka kuinka paljon rakastan juhlien järjestämistä ja olin ajatellut järjestää "puolipyöreiden" ikävuosien kunniaksi pienet kemut, niin ne saa nyt jäädä myöhempään ajankohtaan. Nyt kun toisaalta on aikaa pohtimiselle on hyvä miettiä miten pitkälle elämässä on päässyt. Minkälainen minusta on tullut tämän 35 vuoden aikana?! (paitsi että rakastan juhlien järjestämistä). Monessa mielessä minusta tuntuu, että 35 vuotta on keski-iän raja. Silti olen se sama tyyppi jonka olin 15 vuotta sitten. Olen kuitenkin viimeisen viiden vuoden aikana alkanut nauttimaan erilaisista asioista kuin ennen. Jos viikonloppuaamuisin ennen vanhaan nautin myöhäisistä heräämisistä niin nyt tunnen olevani virkeimpänä ja tehokkaimpana juuri aamuisin. Nautin siitä, että herään aikaisin ja saan asioita aikaiseksi. Olen kaupungin vilskeen sijaan alkanut nauttimaan suunnattomasti luonnossa vietetystä ajasta. Rakastan vesistöjä ja viihdyn parhaiten merellä tai sen ääressä. Pidän yhtälailla kuin ennenkin ihmisiä todella tärkeinä. Ihmiset, niin sukulaiset kuin ystävätkin, ovat minulle se ykkösvoimalähde. Olen enemmän ja enemmän alkanut pitämään ruuanlaitosta  ja oikeastaan olen sen suhteen melko utelias. Se missä aiemmin halusin päästä helpolla, haluan nyt kokeilla uutta. Pidän omaa kotiani todella tärkeänä paikkana. Koti on linnoitukseni - niin sanotusti. Kaikkea muuta tärkeämpänä pidän lapsiani ja meidän omaa pikku perhettä. Perheen kanssa yhdessä vietetty aika on aina ykkösprioriteettini ja tunnen suurta ylpeyttä siitä, kun näen että omat lapset oppivat uutta ja siitä kun näen miten aidosti ja myötätuntoisesti he kohtelevat muita kanssaihmisiä. 

Olen tietyssä mielessä ihminen joka rakastaa suuria käänteitä elämässä mutta samalla olen pakkomielteinen suunnittelija. Heikot puolet puoleni taitavat edelleen olla samat kuin ne olivat reilu parikymppisenä. Kontrolli ja järjestyksen tunne on minulle todella tärkeitä. Sovittua aikataulua en järkkymättä pysty muuttamaan. Lisäksi olen tiettyyn pisteeseen myös riippuvainen muiden ihmisten seurasta. En edelleenkään tänä päivänä näin aikuisena tykkää yksinolemisesta liian pitkissä pätkissä. Minusta myöskään mitään asiaa ei ole kiva kokea yksin. Painajaiseni olisi lähteä yksin reissuun tai syödä ulkona ravintolassa yksin. Mieluummin jättäisin asioita tekemättä jos en löydä kaveria kenen kanssa jakaisin niitä. Tänä päivänä tiedostan kuitenkin heikkouteni eri tavalla kuin aiemmin. Tiedän miksi tietyt asiat ahdistavat minua. 

Monet miettivät ikää täyttäessä saavutuksiaan. Minä en ole näiden suhteen enää kovin kriittinen. Minulla oli joskus 30-vuoden ikäkriisi. Silloin pohdin paljon sitä mitä olen saavuttanut ja olinko onnistunut asettamissani tavoitteissa. Sen jälkeen tuntui siltä, ettei mitään sen suurempia tavoitteita ollut näkyvissä. Osittain tavoitteiden puuttuminen oli se mikä sai minut silloin kriiseilemään. Myöhemmin tajusin, että onkin tarkoitus höllätä ja yrittää nauttia elämästä ja jokaisesta päivästä mahdollisimman paljon. Vaikka olenkin projekteja rakastava henkilö niin olen oivaltanut, että projektien ei tarvitse olla valtavia kokonaisuuksia joka kerta. Jokaisen nurkan takana ei tarvitse olla odottamassa uusi opiskelukokonaisuus tai uusi taloprojekti. On myös kivaa suunnitella pienempiä juttuja kuten uutta reissua, sisustaa terassia tai opiskella uusia ruuanlaittotaitoja. Ehkä voisi sanoa, että minusta on tullut suvaitsevampi ja lempeämpi itseäni kohtaan näin keski-iän kynnyksellä. On ihan ok hidastaa kierroksia ja nauttia elämästä.

Jännää nähdä miltä seuraavat 35-vuotta näyttävät! 

-Såfin

PS. Syntymäpäiväni vietimme metsässä perheen kanssa. Kun tulimme kotiin sain ystäväni tilaamaan oopperalaulajan privaattiesityksen videopuhelulla. Myöhemmin illalla grillasimme hampurilaisia ja avasimme jälkiruuaksi samppanjapullon. Omalla tavalla tämä juhlapäivä oli siis juuri täydellinen, myös ilman suuria juhlia!

Virvikin jättiläinen

Reilu viikko sitten teimme jännittävän metsäretken Peikkometsään. Viikoittaiset metsäretket ovat olleet meidän perheen henkireikä nyt kun pääosin muuten vietämme päiviä kotona työskennellen ja etäkouluhommia tehdessä. Tällä viikolla päätimme jälleen suunnata metsään. Löysimme hauskan kohteen pienen etsinnän jälkeen. Reitin varrella oli luvassa myös jännittävä nähtävyys. Nimittäin valtavan kokoinen jättikivi keskellä metsää. Kivi, joka tunnetaan Virvikin jättiläisenä, on aikoinaan kulkeutunut jään mukana ja nököttää nyt keskellä metsää. Tämä ei ole mikä tahansa kivi, vaan kivi on ajan saatossa haljennut keskeltä ja muodostunut kuilu tai luola on riittävän suuri, jotta sinne mahtuu sisään. Mainio retkikohde lapsille siis. Kivi sijaitsee Virvikin golf-kentän vierestä lähtevän luontopolun varrella. Polku on n. 3 kilometrin mittainen, mutta jos lähtee luontopolulta poikkeaville "pistokkaille" katsomaan nähtävyyksiä, reitti on hieman pidempi. Luontopolku on haastava eikä sovi kuljettavaksi huonoilla polvilla, rattailla tai ihan pienten lasten kanssa.

Tämän reitin varrella ei myöskään ole grillauspaikkaa tai laavua, mutta osittain kallioisella reitillä löytyy monta hyvää kuivaa paikkaa jossa voi syödä eväitä. Jos kiipeää metsän korkeimmalle kohdalle voi nähdä hienot maisemat meren yli. Virvikin luontopolun varrella on erilaisia kylttejä jossa kerrotaan luonnosta ja sen eri alueista. Osa kylteistä oli kuitenkin niin vanhoja, että niistä oli hieman vaikeaa saada selvää. Reitti oli kuitenkin erittäin vaihteleva ja hauska. Siellä oli metsää, kalliota, isoja kiviä ja suo-alueita. Lasten mielestä jännittävintä Virvikin jättiläisen jälkeen oli se, että näimme hurjan paljon sitruunaperhosia. Sää oli aurinkoinen ja perhoset olivat varmasti kuoriutuneet siinä uskossa, että kevät olisi paljon pidemmällä kuin se oikeasti oli. Lapset olivat innoissaan, he juoksivat perhosten perässä ja hihkui innosta. He kutsuivat itseään perhoskuiskaajiksi. Hihii.. 

Virvikin luontopolku oli oivallinen retkikohde näinä aikoina. Parkkipaikkoja oli golf-kentän äärellä ja väkeä ei ollut kovin paljon. Virvikin kiven ja kallion lähettyvillä oli muutamia perheitä mutta muuten saimme olla aika rauhassa. Tämä oli todella hauska päiväretkikohde. Ainut iso miinus oli vessojen (ulkohuussien) puuttuminen. 

Onko sinulla antaa jotain hyviä vinkkejä kivoista metsäreiteistä Uudellamaalla?

-Såfin