2014/10/31

Helppoa Halloween-askartelua

Meillä on menossa örkki-, etana-, lepakko- ja ötökkä-kausi. Tämä kuulostaa tietysti kivalta näin Halloweenin aikaan mutta itseni takia toivon, että se menisi pian ohi. Kuulin yhden tuttavan lapsesta joka oli kerännyt metsäretkellä tarhareppuunsa etanoita. Ne löytyivät viikkoa myöhemmin epämääräisessä muodossa kassin pohjalta. Öyk! Meidän kolmevuotias ei vielä ole ehdottanut tällaisten tuomista sisälle, onneksi. 

Meidän esikoisen Halloweenasu on tänä vuonna Spiderman ja askarteluteemaksi hän valitsi lepakot. Päädyimme hyvin helppoon malliin jotta hän jaksaisi keskittyä alusta loppuun asti. Hän sai itse valita minne lepakot kiinnitettiin. Hylkäsin kuitenkin ensimmäisen ehdotuksen joka oli, että ne roikkuisi katosta. (Korkeus kattoon 4 metriä..)




Loppujen lopuksi kävi sitten niin, että jatkoimme askartelua koko illan. Lepakot vaihtui vessapaperirulla-kummituksiin ja ne on täysin meidän esikoisen itse suunnittelemia. Äiti auttoi sitten toteutuksessa hieman. Huomaa, että näillä kummituksilla on vyö! Nyt on koti täynnä pelottavia koristeita.

Hauskaa Halloween-viikonloppua!

-Såfin

Miten viettää kiireetön joulu?

... ja onko se edes mahdollista lapsiperheessä? Kun kuopus nukkuu aampäiväuniaan päätän lämmittää mustaherukkamehua (glögi saa odottaa vielä hetken) ja suunnitella joulua. Samalla teen päätöksen. Haluan tänä vuonna viettää rauhallisen joulun. En halua stressata joulua edeltävinä iltoina autonratissa viemässä joululahjoja eri osoitteisiin. Haluan istua alas perheen ja ystävien kanssa ja juoda glögiä rauhassa. Haluan mennä joulukonserttiin ajattelematta kotona paketoimattomia lahjoja ja pesemätöntä saunaa. Haluan leipoa pipareita lasten kanssa stressaamatta sotkua. Haluan askarella joulukoristeita esikoisen kanssa ilman, että vilkuilen kelloa.

Mehuhetken aikana yritin listata asoita joita voisi joulun eteen tehdä jo nyt. Tämä oli lopputulos:

1. Hanki lahjat jo nyt ja osta mahdollisimman paljon lahjoja netistä
2. Palkkaa siivooja tekemään joulusiivouksen 
3. Sorru tekemään pipareita kaupan taikinasta
4. Leivo ajoissa, myös muut kuin piparit - osan voi pakastaa..
5. Tarkista ajoissa, että lasten tonttulakit ja muut jouluaiheiset pukeutumistarvikkeet löytyy
6. Joulukortit kuntoon mukaanlukien osoitelista.
7. Koska on lasten kanssa voi tehdä niin paljon hauskoja juttuja joulun aikaan - aloita nyt!*

*Askartelu, joulukadun avajaiset, tonttupolkuja, lucia, piparileivontaa, kodin koristelua, joulukirkko, joulumarkkinat. Lista jatkuu loputtomiin..

Jos oikeasti onnistumme noudattamaan tätä suunnitelmaa uskon, että meidän perheessä vietetään ainakin vähän rauhallisempi joulu tänä vuonna..

-Såfin

2014/10/30

Vauvasta vintiöksi

Meidän pienin pikkuinen täytti 9 kuukautta. Yksi ystäväni sanoi minusta hyvin kun hän totesi, että 9 kuukautta on vauvalla tärkeä ikä, sillä nyt hän on viettänyt enemmän aikaa masun ulkopuolella kuin sen sisällä. Meidän pikku vauva ei malttanut olla pieni pitkään. Hän oppi kääntymään heti neljän kuukauden iässä, oppi ryömimään kun oli viisi kuukautta. Siitä ei kestänyt monta viikkoa kun hän jo seisoi tukea vasten ja rupesi liikkumaan kahdella jalalla välillä muistaen pitää kiinni, välillä pyllähtäen maahan. Hänellä on aina ollut kova kiire isoveljensä perään.
 
Hän yrittää myös luonteeltaan olla yhtä hurja kuin isoveljensä. Ilmeitä hän matkii parhaimman taitonsa mukaan ja esittelee isoja hampaitaan. Tällä hetkellä hän on huono syöjä sillä hän ei malta istua paikallaan ruokatuolissaan. Jos hän lyö päänsä vain kerran päivässä koen onnistuneeni. Kolhuja tulee vaikka seisoisi ihan vieressä. Vaarallisin temppu on sammakkohyppy jonka hän myös on oppinut isoveljeltään. Aina pienet kädet ei ota hyppyä vastaan tarpeeksi nopeasti. Hän nukkuu päiväunensa hyvin ja hymyilee kaikille vastaantulijoille. Hän ei koskaan oppinut vierastamaan. 

Meidän pikku vauvasta on kasvanut varsinainen vintiö! 

-Såfin



2014/10/29

Unohdetut porkkanat

Pelastimme viime tingassa kasvimaahan unohtuneet porkkanat. Meillä oli takapihallamme pieni kesäprojekti. Istutimme salaatit, yrtit ja porkkanat omaan kasvimaahan. Halusimme näyttää lapsille, että porkkanat kasvaa maassa eikä kaupan hyllyssä. Salaatteja ja yrttejä käytimme aktiivisesti koko kesän, mutta porkkanoita olemme poimineet vasta muutaman niiden pienen koon takia. Nyt oli aika kääntää maa ja kerätä viimeiset herkut kasvimaasta. Vaikka lämpötila on käynyt pikkupakkasilla meidän porkkanat olivat täysin kunnossa ja niitä oli muuten paljon. Esikoisemme oli yllättynyt siitä, että maassa piileskeli "monta monta" porkkanaa kun he toissapäivänä pimeällä kävivät keräämässä ne isin kanssa! 



Esikoisella oli vaikeaa malttaa odottaa, että porkkanan sai pestyä ja kuorittua jotta hän saisi maistaa sitä. Hän söi sitä yhtä innoissaan kuin karkkia karkkipäivänä. Porkkanasosetta, porkkana-inkiväärikeittoa, porkkanaraastetta ja porkkanatankoja syödään meillä ahkerasti tulevien viikkojen aikana! Luulen myös, että kurpitsa jää Halloweenina kakkoseksi tälle toiselle oranssille herkulle..

-Såfin  

2014/10/28

Muumit Rivieralla - sopiva lapsille?

Meidän esikoinen kävi ensimmäistä kertaa elokuvissa nyt viikonloppuna. Kävimme katsomassa Muumit Rivieralla elokuvan, vaikka se lastenelokuvana on saanut kovasti kritiikkiä johtuen sen sisältämästä alkoholinkäytöstä ja uhkapelaamisesta. Lapsille tällaisen elokuvan näyttäminen voi antaa vääränlaisen kuvan juomisesta ja muutenkin rohkaista liian villiin elämään. Me sanomme tällaiselle puheelle höpö höpö! Ei meidän esikoinen jälkeenpäin muistellut viskiä juovaa Muumipappaa tai uhkapelaavaa Niiskuneitiä. Sen sijaan merirosvot ja merihädässä oleva kissa jäi mieleen.
Leffaan lähteminen jännitti kovasti. Vasta leffateatterin aulassa jännitys vähän laantui kun hän sai tietää, että saliin saa ottaa mukaan herkkuja. Mainokset leffan alussa meni sitten sopivasti popcorneja syödessä ja vasta juuri ennen elokuvan alkua hän kyseli, että missä ne muumit oikein on. Leffa itsessään jaksoi viihdyttää meidän esikoista ehkä noin tunnin verran jonka jälkeen hän ilmoitti, että nyt voisi lähteä kotiin leikkimään muumitalolla. Kun sai istua isin sylissä hän jaksoi kuitenkin katsoa leffan loppuun asti. Leffa viihdytti myös vanhempaa väkeä yleisössä. Hauskin kohta oli ehdottomasti kun pieni koira tunnustaa Muumimammalle, että hän pitää vain kissoista... 

Kohti Rivieraa!

-Såfin

2014/10/27

Vaahtokarkkeja ja ruusuja

Meidän ihana kummityttö täytti kolme vuotta nyt viikonloppuna! Miten nopeasti se aika meneekään,  hänhän vasta syntyi. Samanlaisia ajatuksia minulla oli kun meidän oma esikoinen täytti kolme ja rupesin salaa miettimään, että kohta hän menee jo kouluun. Muiden mielestä tämä oli hieman liian aikaista puhetta joten lopetin sen nopeasti. Silti olen sitä mieltä, että vuodet vain vilahtaa ohi ja pian myös meidän kotona asuu kouluikäisiä lapsia. Samalla mietityttää osaako olla kouluikäisen lapsen vanhempi? Se tulee sitten ehkä luonnostaan?! Ajatukset laukkaa nopeammin kuin itse pysyy mukana ja on parempi pysähtyä hetkeksi nauttimaan meidän viihdyttävien kolmevuotiaiden jutuista..
Vietimme sankarin 3-vuotispäivää lastenkutsuilla ja siellä näitä ihania lastenjuttuja tietenkin riittää. Kun masut oli täynnä ruokaa ja karkkibaarin antimia sankari halusi järjesti omat kahvikutsut huoneessaan. Muut lapset istuivat kiltisti pikkupöydässä kun "äiti" laittoi ruokaa. Kun yhdeltä putosi muovinen muumimuki lattialle "äiti" komensi heti: "Heeeeii katso nyt, sirpaleita, pitää siivota". On hauskaa, että oma arki alkaa näkymään lasten leikeissä. Lisäksi meidän kolmevuotiaat kiinnittävät tällä hetkellä erityisesti huomiota siihen mitä aikuiset sanovat. Kun synttärisankarin äiti sähelsi keittiössä ja kommentoi tilannetta muutamalla (erittäin) lievällä voimasanalla, sitä kommentoitiin heti lastenpöydässä. "Hei, sun äiti sanoi pylly".. Lapset kikattivat hykerrellen käsi suun päällä. Hauskaa katseltavaa..

Kiitos juhlista!

-Såfin 

2014/10/26

Takapihan Tarzanit liikkeellä

Kävimme piipahtamassa tai siis anteeksi roikkumassa Takapihan Tarzan-näyttelyssä Päivälehtimuseossa. Bongasin tämän näyttelyn jo kauan aikaa sitten, mutta saimme nyt vasta aikaiseksi käydä tutustumassa urbaanin Tarzanin esteratoihin ja liaaneihin yhdessä mummon kanssa.  Samalla saimme opiskella vähän yli 100 vuotiaan Tarzanin mielenkiintoista ja pitkää historiaa. 


Näyttelyssä oli esillä Tarzanin historiaa, Tarzan elokuvaa ja tietysti se lapsille erityisesti rakennettu temppuilurata jossa viidakko valtasi kaupungin. Lapset huusivat Tarzan-huutoa ja roikkuivat liianeissa ja kiipesivät puumajaan. Lisäksi sai kurkistaa "Talonmies Jane":n-postiluukusta tai kiipeillä viidakkoteemaista kiipeilyseinää. Meidän kuopus tykkäsi konttailla pehmustetuilla lattioilla ja leikkiä kukkuu-leikkiä leopardikankaan takaa. Kuten kuvista voitte päätellä, ainakin meidän esikoinen liittyisi mielellään Tarzan-kerhoon. Tällainen kerho oli joskus olemassa ja sillä oli parhaimpina aikoina 10.000 jäsentä! Aikamoinen fanikerho Tarzanilla..

Harvoin lapsille on tarjolla tällaista hauskanpitoa ja vielä ihan ilmaiseksi!

-Såfin

Ps. Arvatkaa minkä elokuvan esikoisemme halusi katsoa vielä illalla..?


2014/10/25

Naps naps napsautus

Tuntuu isolta asialta kun kolmevuotias oppii jotain kokonaan uutta. Lapsi oppii ensimmäisen ikävuoden aikana todella paljon uusia taitoja ja sen jälkeen vauhti hiljenee. Pientä kehitystä tapahtuu tietysti kokoajan lähinnä kielenkäytössä ja myös sorminäppäryys ja tasapaino paranee ajan myötä. Kai tämä on syy miksi reilun 10 vuoden päästä havahtuu siihen, että pienet vauvanpallerot on kasvanut isoiksi ilman että huomasikaan. Yhtäkkiset oivallukset kuitenkin vähenee mitä vanhemmaksi lapsi tulee. 


Meidän esikoinen on muutaman viikon ajan päättäväisesti harjoitellut sormien napsauttamista. Hän on myös hermostunut muutaman kerran kun ääntä ei lähtenyt. Olen jotenkin ylpeä siitä, että meidän pienessä pojassa on tällaista päättäväisyyttä ja halua oppia. Nämä luonteenpiirteet ei varmaan ole mitenkään erikoisia, mutta tuntuu tietysti kovin erikoiselta kun oma lapsi on kyseessä. 

Kiinnostus napsauttamiseen lähti siitä kun esikoinen muutama kuukausi sitten aloitti vaarin kanssa muskarissa käymisen. Rytmi on ilmeisesti vienyt mennessään sillä loppujen lopuksi yhtenä aamuna kun hän heräsi hän napsautti sormiaan. Tämän jälkeen meidän kodissa on kuulunut pientä napsutusta milloin musiikin tahdissa milloin tehostamassa pikkuveljelleen annettuja käskyjä.

Napsnaps!

2014/10/24

Leikkitreffit

Miten päivän saa kulumaan kotona lasten kanssa? Kun on kahdestaan vauvan kanssa kotona, aika rientää. On niin paljon mitä voisi puuhailla, helliä, leikkiä, huoltaa, käydä vaunulenkeillä ja nauttia hiljaisuudesta kun vauva on päiväunilla. Yhden kanssa on helppoa olla liikkeellä ja tavata muita äitejä milloin missäkin kahvilassa tai vauvaelokuvissa. Pieni ihminen viihtyy yleensä, kunhan maisemat vaihtuvat riittävän usein ja muistaa pitää huolta perustarpeista. Periaatteessahan sen pitäisi olla samanlaista kun lapsia on kaksi, mutta meidän luona tarina muuttuu kokonaan..

































Taapero ja liikkuva vauva yllyttää toisaan ja vauhti vain kiihtyy kiihtymistään ja kohta sattuu.. Olemme huomanneet että kaikista paras tapa pitää kaikki tyytyväisinä on järjestää leikkitreffit. Silloin aika kuluu yhtäkkiä liiankin nopeasti ja päiväunien aika tulee vastaan ennen kuin huomaakaan. Äiteille on juttuseuraa, lapsilla on leikkiseuraa ja ihana kaaos alkaa. Viimeksi leikkitreffeilla saman katon alla leikki neljä lasta. Voitte kuvitella että äänitaso oli kohdallaan. Söimme lohikeittoa ja onnistuttiin jopa juomaan kahvit niin, että äidit saivat istua melkein paikallaan yhden kupillisen verran. Pienen alkujännityksen jälkeen vanhempi kaksikko keksi hienosti puuhaa yhdessä. Pienellä keinuhevosella voikin keinua yhdessä niin ettei tarvitse odottaa omaa vuoroaan! 

Lisää leikkejä odotellessa!


-Såfin

2014/10/23

Siivouspäivä

Siivoan kokoajan, poimin vähän siellä sun täällä. Vien tavaroita kun kävelen huoneesta toiseen, pyyhin tahran kun näen sellaisen, pyykkään (vähintään) yhden koneellisen päivässä, imuroin eteisen kun tullaan sisään puistosta, pyyhin ruokapöydän alla olevan lattian joka ruokailun jälkeen jne. Poimimme myös jokaisen päivän päätteeksi pois kaikki lelut ja väsymyksen tasosta riippuen esikoinen auttaa siinä. Meillä siivouspäivä on siis joka päivä. Voisin hyvin laittaan CV:hen merkinnän "ammattisiivooja". Koko talon yhtenäisen siivouksen teemme kerran viikossa, yleensä viikonloppuna. Tähän sisältyy imurointia, pölyjen pyyhkimistä, lakanoiden vaihtamista, vessojen pesua jne.


Viime kerralla yritimme jotain uutta. Tämä uusi tapa oli pienimuotoinen oivallus ja miltei sellainen "ahaa-elämys". Nyt jälkeenpäin tuntuu tyhmältä ettei aina olla tehty näin. Isi ja esikoinen laittoivat sunnuntaina siivoushanskat käteen ja rupesivat nimittäin hommiin yhdessä. Minä ja kuopus lähdimme sillä aikaa hoitamaan viikko-ostokset kauppaan. Kun tulimme kotiin kaupasta koko koti oli siivottu ja sain kuulla pienen innostuneen äänen joka kertoi, että oli auttanut isiä siivouksessa.. Tämä innostus ei kestä teini-ikään asti, joten nyt pitää käyttää tilaisuutta hyväkseen ja yrittää uudestaan tulevana viikonloppuna. Loistavaa!!

-Såfin




2014/10/22

Suuri ja Snadi

Kävimme viikonloppuna ihailemassa miniasuntomessuja, nukketaloja ja pienoisjunaratoja Suuri Snadi tapahtumassa Energia-Areenalla. "Isi kato, kato, kato, hei vau...". Pojat innostuivat täysin junarata-rakennelmista. Esikoinen vietti isänsä kanssa miltei tunnin katselemassa miten pienoishöyryjunat ja sähköjunat liikkuvat miniatyyrimaastossa. Lapsille oli rakennettu smurffi-, muumi- ja eläintarhajunarata jota sai katsella lattiatasosta. Nähtävää siis riitti!! Ainut haaste oli ettei pieniin osiin saanut koskea... Esikoinen oppi tämän nopeasti ja jatkoi kierrosta milloin isänsä harteilla milloin näyttämässä suuntaa seuraavalle radalle.

Liikkuvat junat, vuoristojunaradat, tunnelit ja miniliikennevalot veivät täysin esikoisen ja isin huomion eikä tullut kuuloonkaan lähteä edes käymään nukkekotipuolella. ("Pojat on poikii..") Lähdin lopulta kuopuksen kanssa kahdestaan kiertämään näyttelyn toista puolta. Pääasia on kuitenkin, että kaikilla oli kivaa ja lopulta saimme kantaa kaksi nukkuvaa poikaa autosta suoraan sänkyihinsä.

Miniterveiset,

Såfin

2014/10/21

Yllätys takintaskussa

Meidän lähipuistossa kasvaa iso tammi. Ulkoilemme usein juuri tässä puistossa sillä se on meiltä niin lyhyen matkan päässä, että meidän 3-vuotias jaksaa kävellä sinne itse. Tällä kertaa ei keinuttu eikä laskettu liukumäkeä vaan nautittiin luonnosta ja jännistä asiosta kuten jäätyneistä lehdistä, kimaltelevasta tasapainottelupuusta ja maahan pudonneista tammenterhoista.






Sillä aikaa kun viihdytin meidän nuorinta vaunuissa meidän esikoinen sanoi, että hän valmistelee yllätystä minulle. Näin, että hän hääräsi tammen alla ja keräsi jotain taskuihinsa. Kun tulimme sisälle hän tyhjensi ylpeänä yli 20 tammenterhoa lattialle. Ne näytti todella hienolta meidän vaalealla parkettilattialla, mutta luonnollisesti emme voineet jättää niitä siihen kuopuksen syötäväksi. Päätimme, että pesemme ne ja laitamme esille lasikulhoon ihailtavaksi.. Muutaman päivän päästä niistä saa jälleen kivan ohjelmanumeron kun viemme ne takaisin oravan syötäväksi.

PS. Kuulin tuttavaperheeltä, että tammenterhot ovat myrkyllisiä. Tämä selvisi soittamalla myrkytyskeskukseen sen jälkeen kun heidän 3-vuotias oli popsinut poskeen muutaman  päiväkodissa... että näin!

2014/10/20

Sormiruokailua

Kuten nimi jo paljastaa sormiruokailun ideana on, että lapsi itse oppisi syömään käsillään ja saisi samalla tunnustella ja totutella ruuan koostumukseen ja makuun omassa tahdissa. Meillä on kuopuksen kanssa sormiruokailu teemana useimmiten välipalalla. (Ei tietenkään silloin kun olemme liikkeellä tai vieraiden luona..). Meillä syödään siis pääasiassa lusikalla, mutta kerran päivässä innostumme sottaamaan!





Aloitimme sormiruokailun satunnaisilla testeillä jo muutama kuukausi sitten. Meidän kuopuksella on nyt jo kuusi hammasta ja saa niiden avulla hienosti irrotettua pieniä paloja kovemmistakin juureksista. Vuorossa oli tällä kertaa parsakaali. Tiesin, ettei tämä yleensä ole lasten lemppari sen voimakaan maun takia. Päätin silti rohkeana kokeilla tarjota tätä ihan raakana. Ja toisin kuin odotin, parsakaali oli todellinen hitti!

Seuraavaksi pitäisi antaa hänen syödä myös puuroa tai sosetta sormillaan.. hmm.. se saa odottaa vielä hetken!

-Såfin

2014/10/19

Rahapuussa uusia lehtiä

Huomasin pari päivää sitten, että meidän rahapuussa kasvaa uusia vaaleanvihreitä lehtiä. Vanhan uskon mukaan se ennustaisi vaurauden kasvua meidän perheessä. Huvittavaa sinänsä sillä kuun lopussa äitiyslomani loppuu virallisesti ja siirryn hoitovapaalle. Tämä tietää siis pennin venyttämistä ja tarkempaa pohdintaa jokaisen ostoksen yhteydessä. Säästäminen ja tarjousten perässäjuokseminen ei todellakaan ole meidän vahvuusalueita. En silti ole huolissani, olemme pärjänneet jo yhdestä hoitovapaajaksosta ilman pysyviä arpia.


Minulla on jo kaksi oljenkortta takataskussa jolla saamme muutaman pennin lisää pankkitilille. Aion nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni mennä myymään tavaroita kirpputorille. Varasin jo pöydänkin etten vaan lykkää tätä hamaan tulevaisuuteen. En odota suurta rahatulvaa, mutta päästään ainakin eroon turhasta tavarasta ja jos siinä jonkun euron ansaitsee niin kaikki on tietysti plussaa. Lisäksi odotan myös joulukuuta kun verottaja palauttaa minulle huonolla korolla lainaamansa rahat! Pohdintaan jää kuitenkin vielä miten menoja voisi karsia tinkimättä ihan kaikesta?

-Såfin

2014/10/18

Ensilumen kosketus jättiliukumäessä

Olimme viikolla lähdössä ulos leikkipuistoon. Aamulla vilkaisin ulkolämpömittaria ja näin, että se hipoi nollan rajaa. Nyt ei välikausihaalari enää kelpaisi edes villapuku alla. Sitten alkoi talvivaatteiden sovittaminen ja pukeminen. Hädissäni totesin, ettei meillä vielä ole uutta haalaria meidän esikoiselle. Onneksi olimme aikaisemmin syksyllä ostaneet hänelle kaksiosaisen Reiman talvipuvun hieman "hienompaan" käyttöön, joka toistaiseksi sai kelvata lämmikkeeksi myös puistoon. Lumen ja kovien pakkasten tullessa haalari on kuitenkin kolmevuotiaalle häärääjälle ihan pakollinen.






Lähdimme moikkaamaan tuttuja puistoon "isomahaisina" (eli esikoisen tapa ilmaista, että nyt on paksut vaatteet päällä). Me äidit pääsimme purkamaan talvivaatepaniikkia ja keskustelemaan tämän talven parhaista haalareista sillä aikaan kun lapset testasi jättiliukumäkeä ja erilaisia alastuloja naurujen ja kiljahdusten kera. Kesken laskujen taivaaltaa leijaili hiljalleen tämän talven ensimmäiset lumihiutaleet. Oliko se syksy jo tässä?

Let it snow, let it snow, let it snow!!

Såfin

2014/10/17

Kaksi erää jääkiekkoa

Päätimme viettää yhteisen illan meidän vanhemman pojan kanssa. Edellisestä kerrasta kun hän sai kummankin vanhemman jakamattoman huomion on vierähtänyt tovi. Järkeilimme myös, että on mahdollista että tällainen yhteinen ilta pienentää uhman tuomia "oireita" ainakin hetkeksi. Hän oli vähintään ikionnellinen kun pikkuveli jäi kotiin mummon kanssa ja lähdimme kolmistaan liikkeelle. 

Vanhassa jäähallissa oli luvassa jääkiekkoa. Esikoisemme on jo aikaisempina vuosina käynyt katsomassa jääkiekkopelejä mutta edellisestä kerrasta on nyt reilu puoli vuotta. Hän kysyi varmuuden vuoksi mennänkö me itse sinne jäälle vai istutaanko "tuolissa ja syödään nakkeja"? Kunnon penkkiurheilua...!




Pelistä hän ei vielä ymmärtänyt paljoakaan mutta jaksoi hienosti katsoa pelin kaksi ensimmäistä erää. Yritimme hieman avata pelin kulkua hänelle mutta hän kiinnostui enimmäkseen kovasta luisteluvauhdista ja taklauksista. (niin poikamaista!!) Hän sai myös olla ylpeä isästään joka sai lennosta kiinni yleisöön heitettävän juhlaottelupaidan. Joskus teemme järkeviä ja lapsiystävällisiä päätöksiä ja päätimme tällä kertaa jättää viimeisen erän väliin lähestyvän nukkumaanmenoajan takia. 

Kiekkoterveisin,

Såfin  

2014/10/16

Nyt opiskellaan vanhemmuutta

3-vuotiaan uhmaikäisen äitinä olen pohtinut paljon vanhempana olemista. Raivarit ja ei-sanan toistaminen jo sadatta kertaa päivän aikana koettelee kaikkien hermoja. Miksi et voisi vastata "kyllä äiti"?? Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan meidän esikoista mutta joskus toivoisin mm. pukemisen ja syömisen sujuvan hieman helpommin. Olemme yrittäneet lahjomista, kehumista, uhkaamista ja jäähylle laittamista. Pahamaineisten jäähyjen käyttö jäi meidän perheessä kuitenkin lyhyeen sillä esikoisemme suurin pelko on nyt jäädä yksin. Jäähyt vain ruokki tätä pelkoa ja loppuelämän fobian kehittämistä yritämme välttää...


On monia tilanteita kun olisin voinut olla parempi äiti. Oivallan ne yleensä jälkikäteen. Heikkouteni äitinä on ehdottomasti lyhyt pinna. Muita kehityksen kohteita voisi olla leikkiä lasten kanssa enemmän. (Voiko koskaan olla sitä mieltä että leikkii tarpeeksi??). Nämä ajatukset mielessä ostin kirjan joka sisältää vinkkejä ranskalaisilta vanhemmilta siitä miten voi kasvattaa hyväkäytöksisiä lapsia ja samalla olla hyvä vanhempi. Ranskassa nimittäin lapsilla ei ole uhmaikää, eikä heidän lapset koskaan sano ei..!!

- Kohta parempi äiti?

2014/10/15

Nettiostosvimmaa

Shoppailen jonkun verran netissä (lukekaa paljon). Viimeaikoina se on korostunut entisestään kun joulu lähestyy ja tänä vuonna netti on ainakin meidän kohdalla se ykköspaikka josta ostelemme kaikki lahjat. Tällä kertaa olin kuitenkin etsimässä pientä tyylikästä koria kotiin jossa voisi säilyttää kaikkia vitamiinipurnukoita keittiönpöydällä. Luulin löytäneeni aivan mahtavan kangaspussukan joka sopisi hyvin tähän tarkoitukseen. Hain paketin postista ja mitä sieltä löytikään? En tiedä oikein mikä meni pieleen.. Mitä olette mieltä, onkohan tämä paketista löytynyt versio hieman suuri siihen tarkoitukseen??






Sen sisään mahtuu siis meidän kuopus ja esikoinen vaikka samaan aikaan. Ei se mitään, aina ei mene ihan putkeen. Aiomme säilyttää siinä d-vitamiinipurkkien sijaan pehmoleluja. Nettiostosten palauttaminen ei nimittäin koskaan ole ollut minun juttuni! Sopimattomien tuotteiden palauttaminen voisikin olla hyvä uudenvuodenlupaus.

Pienen tyylikkään korin metsästys jatkuu...

2014/10/14

Ei mikään pöllömpi pöllö

Huhuuu.. Meidän kotiin muutti aivan hellyyttävä koristetyyny: ihana pieni pöllönpoikanen ja pöllöemo. Kun tilasin nämä olin ajatellut pitää niitä esillä ainakin joulun ajan, toisen pöllön ääriviivat ovat nimittäin punaiset. Tyynyt ovat ilmeisesti tarkoitettu lastenhuoneen koristetyynyiksi, mutta meillä ne ovat ainakin nyt hetken olohuoneessa - kai täälläkin saa olla vähän lapsellista..??






Meidän kuopus raahasi mukanaan tätä pienempää tyynyä kokonaisen hereilläolojakson.. (!!) Hassuttelua ja pöllöttelyä jatkui siis päikkäreille asti..

2014/10/13

Villa Elfvikin luontopolku

Kun heräsimme sunnuntaina, ulkona oli ihanan sumuista ja hiiren hiljaista.. melkein satumaista. Oli päästävä ulos metsään. Lähdimme ulkoilemaan Villa Elfvikin luontopolulle Espoossa. Paikkana se oli meille uusi tuttavuus, joten odotimme mielenkiinnolla mitä nähtävää siellä on..










Vaunu- ja polkupyöräystävälliset polut viihdyttivät etenkin meidän esikoista joka jaksoi kulkea koko lenkin itse potkupyörällä. Villa Elfvikin ympäristön sydän on vanha rakennus jonka sisältä löytyy luontomuseo. Se on suunnattu perheen pienimmille sillä siellä on "lupa koskea". Luukkuja saa avata, kurkistaa sisälle linnunpesään joka on piilotettu puun sisälle, vetää kettua hännästä ja koskea nukkuvaa lepakkoa. Retkemme päättyy Villa Elfvikin kahvilaan jossa söimme aivan taivaallisen hyvää korvapuustia! Tosi hauska aamupäivä, tulemme toistekin!