2017/08/31

Enemmän kulttuuria elämään - kokemuksia lastenoopperasta

Teimme vuodenvaihteessa epävirallisen lupauksen olla hieman aktiivisempia käymään erilaisissa kulttuuritapahtumisssa ja näyttelyissä lasten kanssa. Sain kesän kynnyksellä mielenkiintoisen yhteydenoton Let's Deal-nimiseltä yritykseltä joka halusi haastaa meidän perheen mukaan testaamaan heidän diilejä täynnä olevia nettisivustoja. Tartuimme tietenkin haasteeseen ja tutkittuamme heidän saatavilla olevia tarjouksia päädyimme valitsemaan liput meidän ihka ensimmäiseen yhteiseen Lastenoppera-näytökseen nimeltä "Kahlekuningas ja Karkuri" Aleksanterin Teatterissa. Tämä oli meidän pikkupoikien ensimmäinen oopperanäytös ylipäätään mutta samalla myös meidän aikuisten ensimmäinen lastenooppera-kokemus. Emme olleet oikein varmoja mitä odottaisimme illalta, mutta lähdimme innoissamme viime maanantaina kohti keskustaa selvittämään minkälainen lastenooppera oikein on... 

lets deal
lets deal
lets deal
lets deal
Kalhlekuningas ja Karkuri-lastenooppera oli aivan superhauska ja sopiva n. 4 ikävuodestä ylöspäin. Lapsia aktivoitiin laulamaan esityksessa mukana ja prinsessat ja kuninkaat hassuttelivat ja juoksivat ympäri lavaa juuri sopivissa määrin, että myös pienemmät lapset jaksoivat keskittyä näytökseen kokonaisen tunnin. Meidän poikia hieman jännitti kun teatterisalin lamput himmennettiin. Hetken päästä he kuitenkin jo lauloivat ja taputtivat mukana. Meidän edessä istui pieni neiti joka ei voinut olla matkimatta prinsessan ääntä hänen laulaessa niitä korkeita kutkuttavia nuotteja. Pikkutytön kädetkin vispasi aivan kuten kokenut oopperalaulaja: toinen käsi rinnalla ja toinen heiluen korkealla ilmassa. Meitä huvitti sekä pieni neiti eturivissä sekä itse lastenooppera näytelmä. Hihii.. Suosittelemme ehdottomasti tätä kyseistä lastenoopperaa myös sinulle joka ei ehkä normaalisti ole tottunut käymään oopperassa. Taattua naurua ja viihdykettä luvassa!

Liput tähän näytökseen olivat Let's Deal sivustojen kautta tilatut. Sieltä voi ostaa mm. lippuja ja elämyksiä super-alennettuun hintaan vaikka koko perheelle. Esimerkiksi nämä liput lastenoopperaan olivat n. 60% halvemmat Lets Deal-sivustojen kautta. Jokaista tapahtumaa kohden on olemassa rajoitettu määrä lippuja joten kannattaa heti tarttua tilaisuuteen jos mieluinen diili tulee vastaan. Tämän kautta kulttuuria voi harrastaa myös vähän halvemmin. Kurkkaa sinäkin huippudiilit Let's Deal-sivustolta!

Oletko sinä käynyt lastenoopperassa? Entä onko Let's Deal-sivusto sinulle jo tuttu?

-Såfin

//Yhteistyössä Let's Deal:in kanssa - Liput saatu//

2017/08/30

Lego synttärijuhlat

Meillä juhlittiin viikonloppuna meidän pienen tyypin 6-vuotis synttäreitä. Meidän esikoinen toivoi kaikista eniten lahjaksi sitä, että hän saisi juhlia synttäreitään kaikkien kavereiden ja sukulaisten kanssa. Liikkistä. Viime viikonloppuna meillä oli siis ensimmäiset kierrokset hänen juhlista. Olimme aiemmin päätyneet Lego-teemaan ja askartelimme sen mukaiset kutsukortit. Sen jälkeen alkoi pohtiminen siitä mitä kaikkea legojuhliin voisi sisältyä. Oli jo selvää, ettei me tänä vuonna leivottaisi kakkua sillä meidän lapset eivät juurikaan syö sitä. Sen sijaan oli keksittävä joku muu jälkiruoka ja ohjelmaa meidän juhlijoille. Sainkin teiltä lukijoilta kivoja vinkkejä lego-teemaan liittyen joista toteutimme muutaman..

Halusimme ottaa poikia mukaan juhlien valmisteluun. Niinpä pesimme muutama päivä ennen juhlia  meidän duplopalikat ja rakensimme niistä yhdessä popkorneille suuren duplokulhon. Kaupasta löysimme hauskan Lego-naamion joka kiersi juhlien aikana lapselta lapselle. Olimme myös tulostaneet legopalikoiden ääriviivat värikkäille papereille ja leikannut niistä legokoristeet miedän olohuoneen seinälle. Lisäksi olimme laittaneet myös värin mukaan laijitellut legopalikat lasikulhoihin.  Tarjoiluita olimme pohtineet paljon ja päädyimme tortillavuokaan jota pystyi sitten oman maun mukaan "terästämään" erilaisilla lisukkeilla, mausteilla ja kastikkeilla. Pienten lasten juhlissa minusta pillimehut ovat toimivin ratkaisu juomaksi. Ainut haaste niissä on, etteivät lapset muista mihin laskivat oman mehun ja ne menevät keskenään sekaisin. Niinpä liimasimme pillimehuihin legoukon kasvot ja jätimme "etiketin" alaosaan tilaa johon pystyi kirjoittamaan oman nimensä. Tosi toimiva juttu! Suosittelen.

Kesken juhlien järjestimme lego-aarrejahdin, jossa lapset saivat seurata pihallemme piilotettuja legopalikoita löytääkseen perille aarteen luokse. He lähtivät innoissaan juoksemaan polkua pitkin, pienimmät hännillä ja vanhimmat etujoukoissa. Aarteet löytyivät autotallimme luota jossa jokainen sai legohahmolla koristellun yllätyspussin. Yllätyspussissa oli tikkaria, serpentiiniä ja valoranneke. Lisäksi sieltä löytyi myös jotain hyvin tärkeää, nimittäin lipuke meidän itsetehtyyn lego-jäätelökioskiin josta jokainen sai tilata oman jäätelöannoksen. Kerron vielä erillisessä postauksessa tällä viikolla miten kätevästi tapetointipöytä muuttuu jätskikioskiksi. Hihii..

Tältä näyttivät meidän meidän Lego-juhlat ja kuten ehkä voit arvata niin meillä oli super-hauskaa. Tällä viikolla juhlimme vielä meidän sankaria muutamaan otteeseen pienemmissä porukoissa, joten meidän hieno jäätelökioskimme on kovassa käytössä koko viikon!

-Såfin

2017/08/29

Valokuvia joista olen ylpeä

Huomaan käyttäväni huomattavan osan vapaa-ajastani valokuvaamiseen ja kuvien käsittelyyn. En siis tee sitä mitenkään pakosta vaan siksi, että se oikeasti on mielestäni tosi hauskaa ja rentouttavaa. Parasta valokuvauksessa on se, ettei siihen ole olemassa yhtä oikeaa tapaa. Kauneus on katsojan silmissä - niin ne sanoo. Sanovat myös, että jokaiselle valokuvaajalle kehittyy ajan myötä oma tyyli ja vaikka on olemassa oppikirjoja siitä miten kuvia otetaan on kuitenkin jokaisella oikeus testata ja tutkia erilaisia valokuvaustapoja. Tämä on jotenkin lohduttavaa, sillä samalla se antaa luvan jokaiselle olla oma itsensä - juuri niin hyvä tai huono valokuvaaja kuin itse päättää olla. Räpsiessä valokuvia on selvää, että joukossa on sekä huonoja (siis surkeita) ja vähän parempia otoksia. Sitten on ihan kourallinen kuvia jotka ovat niitä omasta mielestä superonnistuneita kuvia. Tähän postaukseen olen koonnut niitä valokuvia joista oikeasti olen ylpeä. Sellaisia kuvia jotka minusta välittävät hauskan tunnelman tai kertovat tarinan..




Haastavinta valokuvauksessa on minusta edelleen maisemakuvaus. Ihmisen kuvaaminen on helpompaa, sillä ilmeen taakse melkein aina piiloutuu jokin tarina, innostus tai tilanne. Maisema on maisema ja vaatii aina erikoisen valaistuksen, mielenkiintoisen tai uudenlaisen kuvakulman jotta se kertoisi ennenkuulemattoman tarinan kuvan katsojalle. Tiettyjä osia luonnosta ja muita yksityiskohtia on minusta silti hauska kuvata, sillä kameralla saa ehkä luotua hauskan tunnelman tai katsottua tilannetta eri näkökulmasta kuin normaalisti. Kuten ehkä ylläolevista valikoiduista kuvista näkyy niin minusta kaikista kivointa on ihmisten kuvaaminen aidossa ympäristössä. Kaikista haastavinta mutta samalla mielenkiintoisin juttu valokuvaamisessa on minusta se kun yrittää tallentaa sen aidon ohikiitävän hetken ja tunnelman yhteen valokuvaan. Nämä ovat ne hetket jotka eivät ole lavastettuja, vain sattuvat kohdalle jos sattuu käymään hyvä tuuri. Siihen vaaditaan pikkaisen onnea ja.. kröhöm.. paljon valokuvia. Hahaa..

Minkälaisista valokuvista sinä olet erityisen ylpeä?

-Såfin

2017/08/28

Iloa ja pelkoa mustikkametsässä

Kun vuosi sitten olimme mustikkametsässä meidän pojat säntäsivät edestakaisin, kadottivat kipponsa ja kompastelivat sammaleiden ja suurten kivien välissä. He olivat kuitenkin silloin jo mukana, ainakin hengessä. Hahaa.. Olemme aina viihtyneet meidän mökin vieressä sijaitsevassa metsässä. Siellä me ja linnut kilpailemme keskenämme siitä kuka kerkeää poimia mustikat ensin. Vaikka pojat eivät aiemmin ole kunnolla edes poimineet marjoja he ovat silti aina nauttineet siitä, että voivat istahtaa mustikkametsään ja syödä marjoja suoraan puskasta. Ei ole montaa söpömpää asiaa kuin lapsen mustikasta värjäytynyt hymy. Tänä vuonna mustikat kypsyivät mökillämme reilu viikko sitten ja jokainen meistä otti oman kunnianhimonsa suuruisen kipon mukaan ja ryhtyi hommiin. Ja arvatkaa mitä?! Lapset jaksoivat ensimmäistä kertaa poimia oman kipponsa täyteen mustikoita..

Lapset rakastavat metsässä oloa. Ne tutkivat marjojen lisäksi sieniä, ötököitä ja myös metsästä löytyviä koloja siinä toivossa, että näkisivät niissä eläimiä. Minä taas pelkään kuollakseni, että joku kerta vielä astun hiirenpesään. Iiik.. Tähän mennessä olen kuitenkin päihittänyt pelkoni mustikoiden takia. Hahaa.. Me täytämme joka vuosi puolet meidän pakkasesta mustikoilla ja puolukoilla. Pääosin marjoja kuluu meillä smoothieiden joukossa, mutta puolukoista keitämme myös mehua ja hilloa. Nyt tuoreina mustikoita kuluu paljon maustamattoman jugurtin seassa tai ihan vain sellaisenaan. Ja hei kyllä joka vuosi täytyy myös leipoa ainakin yksi mustikkapiiras omista marjoista. Ihan parasta!

Oletko sinä käynyt marjametsässä?

-Såfin