Tämä tulee olemaan Lapsiparkki-blogin viimeinen kirjoitus tänä vuonna. Meidän perhe hiljenee nyt joulun viettoon ja suuntaamme viettämään vuoden viimeiset päivät ulkomaille. Päivittelen edelleen satunnaisesti instagramia, joten olet tervetullut seuraamaan meidän menoa siellä (@malin.såfin). Halusin käyttää tämän viimeisen kirjoituksen muisteluun. Olen äärettömän kiitollinen menneestä vuodesta mutta samalla olen iloinen, että se on ohi. Tänä vuonna olemme kohdanneet paljon vastoinkäymisiä ja samalla niitä onnellisuuden huippuja. Kaikenkaikkeaan sanoisin, että vuosi 2018 on ollut muutosten vuosi meidän perheelle. Kaiken keskiössä on ollut meidän rakennusprojekti.
Suurin juttu meidän vuodessa 2018 on tosiaankin ollut se, että meidän talo, tämä huikea rakennusprojekti, valmistui. Sitä ennen näimme miten meidän talo pikkuhiljaa nousi pystyyn ja loppukeväästä ihailimme kun talo pikkuhiljaa alkoi näyttämään kodilta. Vapun tienoilla teimme suuren ponnistuksen ja muutimme tänne meidän vanhasta kodista. Myimme keväällä itse meidän edellisen kodin ja se meni kaupaksi ennen ensimmäistä näyttöä. Huikeeta. Kun muutimme tähän taloon se näytti vielä betonibunkkerilta. Olimme silti niin huikean ylpeitä siitä. Myöhemmin syksyllä olemme työstäneet talon ulkokuorta, peltitöitä, rappauksia, puuosia ja viimeisenä vielä pihahommia. Onhan tämä ollut aikamoinen rutistus mutta nyt talo näyttää myös ulkoa valmiilta. Ja kyllä siitä tuli hieno.
Keväällä minä aloin kärsimään sydämen lisälyönneistä ja tykytyksistä. Meillä kaatui niin monia ikäviä asioita päälle samaan aikaan kun rakennusprojektimme oli loppusuoralla, että se oli keholleni liikaa. Oireet olivat stressperäiset, mutta tällaiset vaivat ovat aina melko pysähdyttävät. Onneksi oireet ovat nyt helpottaneet ja tällä hetkellä koen niitä enää hyvin harvoin. Tänä vuonna olemme myös saaneet reikiä päähän, saaneet yhden vakavan allergisen reaktion, nähneet miten lastamme viritettiin ekg-koneisiin aivan liian korkeassa kuumeessa ja myös nähneet miten lapsemme nukutettiin ennen leikkausta. Ei mitenkään kevyt vuosi terveysmielessä siis.
Syksyllä meidän esikoinen aloitti koulun. Tämä tuntui huikean isolta asialta sekä meille vanhemmille, että meidän 7-vuotiaalle. Hän aloitti koulun ja iltapäiväkerhon reippaana ja on sen jälkeen hurahtanut matematiikkaan ja on reipas kaveri monelle luokkalaiselleen. On kiva nähdä, että hän viihtyy koulussa niin hyvin. Myöhemmin syksyllä hän alkoi kävelemään kouluun itse ja kaikki kulminoitui siihen kun hän vietti melkein kokonaisen tunnin yksin kotona ihan omasta aloitteesta ja tahdosta. Hän on kasvanut silmissämme ainakin metrin verran tänä vuonna. Samalla olemme suhteuttaneet meidän poikia siskojeni vauvoihin jotka syntyivät aiemmin tänä vuonna. Minusta on siis tänä vuonna myös tullut täti. Se rakkauden määrä jota tunnen siskojenpoikia kohtaan oli odottamattoman suurta. Rakastan heitä kuin omia lapsiani.
Kesän lopulla meidän perheeseen tuli myös uusi jäsen, kun kauan odotettu vauvakilpikonna Lordi muutti meidän kotiin. Hän on sen jälkeen tullut tosi tärkeäksi meidän koko perheelle ja on ihanan symppis. Vaikka monet väittävät, että kilpikonnat eivät ole seuraeläimiä meidän vauvakilppari kyllä kommunikoi meille monella tapaa. Kun tulemme kotiin, hän rapsuttaa terraarion kylkeä ihan kuin yrittäisi päästä siitä pois. Silloin päästämme hänet kävelemään vapaasti lattialle ja hän tulee moikkaamaan meitä ja kiipeää joskus jopa syliin. Kilppari on meidän perheelle täydellinen kotieläin, helppohoitoinen ja hiljainen mutta silti ihanan liikkis tyyppi.
Tänä vuonna olemme myös matkustaneet moneen paikkaan. Alkuvuonna teimme laskettelureissun laivalla yli Tukholmaan josta ajoimme Åren lumisiin maisemiin pohjois-Ruotsiin. Myöhemmin teimme myös matkan koko perheen voimin Islantiin joka oli huikean kaunis paikka. Matka oli minulle unelmien täyttymys. Kävimme myös isi-ihmisen kanssa Budapestissä nyt syksyllä viettämässä hääpäiväämme ja koko tämän mahtavan vuoden päätämme Kanariansaarille. Tämä vuosi on ollut onnistunut reissuvuosi!
Nyt on aika sanoa heipat ja siirtyä nauttimaan joulusta! Haluan kiittää jokaista lukijaa, eli juuri sinua siellä ruudun toisella puolella tästä mahtavasta vuodesta. Blogi on toiminut terapeuttina minulle tämän vuoden läpi ja olen purkanut tänne paljon iloisia mutta myös surullisia asoita. Ensi vuonna Lapsiparkki-blogi jatkaa samaa mallia. Olen päättänyt, että ensi vuonna valokuvaus, reissut, sisustaminen ja koko perheen hyvinvointi tulee olemaan toistuvia teemoja. Toivottavasti nähdään ensi vuonna taas.
Hyvää joulua ja oikein iloista ja kuplivaa uutta vuotta!
-Såfin