2019/09/30

Harmaita

Pari kuukautta sitten huomasin jotain järkyttävää. Tai asia ei sinänsä ollut itsessään niin kummallinen, mutta kun se sattuu omalle kohdalleen siinä on jotain tunteellista. Huomasin tyvikasvussani olevan useampi harmaa hius. Ei niitä vielä niin paljon ollut, että muut huomaisivat mutta minä itse huomasin. Värjään hiuksiani 5 viikon välein mutta tukkani on niin tumma, että valkoiset hiukset erottuvat selkeästi. Olen nyt 34-vuotias ja olen tietenkin osannut odottaa, että jotain tällaista tapahtuisi melko pian - mutta että juuri nyt!? Kyllä tämä tuo väkisinkin pienen kriisin mukanaan. Mitä seuraavaksi - lukulasit? Haluaisin istua tässä ja kirjoittaa, että olen ylpeä näistä harmaista hiuksista mutta todellisuudessa en ole vielä valmis tähän. Minusta tuntuu, että minun pitäisi elää pienlapsiarkea vielä hetken ja olla se sama nuori äiti joka olin 5-6 vuotta sitten..

Nyt minun pitäisi siis etsiä itselleni uusi asenne. Olenko se ihminen joka tarkoituksenmukaisesti yrittää peittää omaa ikääntymistä erinäisin keinoin, vai hyväksynkö vain itseni sellaisena kuin olen ja kannan vanhentumisen ylpeänä. Kuulostaa helpolta tehtävältä - tietenkin minun pitäisi olla oma itseni. Meidän maailmassa se ei vaan mene niin. Kuinka monta kolmessakymmenissä olevaa naista tiedät jotka eivät värjäisi harmaita hiuksiaan? Niitä ei ole paljon. Yhteiskunta arvostaa nuoruutta ja elinvoimaisuutta ja sitä, että yrittää piilottaa ikääntymistä. Se on oletus. Samalla minussa elää pieni tahto olla jotain muuta. Haluaisin kapinoida yhteiskunnan asettamia normeja vastaan. 

Harmaat hiukset ovat kauniit ja uskon, että minä samoin kuin äitini ja isoäitinikin saan kauniit valkoiset hiukset jonain päivänä. Oma äitini lopetti tukan värjäämisen joskus reilusti sen jälkeen kun hän oli täyttänyt 50. Uskon, että minäkin tulen tekemään samoin. Pienen aikaa luulen, että vielä sulattelen tätä asiaa. Sen jälkeen pitää varmaan alkaa mukauttamaan hiusväriä ainakin sen verran, ettei harmaan hiukset näkyisi aivan niin selkeästi tummaa tukkaani vasten. Raidat tai hieman vaaleampi hiusväri saa näin ainakin hetken toimia työkaluna tämän asian sulattamisessa.

Miten sinä olet selvinnyt vastaavasta sokista? Vai oletko ollenkaan? (Heh)

-Såfin 

2019/09/25

Tee se itse: Marja-aronia rusinat

Nyt syksyllä on sadonkorjuun aika. Sen lisäksi, että oman kasvimaan antimet pitää ottaa talteen yöpakkasilta myös luonnonvaraisia marjoja ja kasveja on yllin kyllin tarjolla joka puolella. Me olemme tänä syksynä poimineet talteen omenaa, puolukkaa ja vähän mustikkaa. Sieniäkin olemme ihailleet, mutta emme uskalla poimia niitä sillä emme tunnista niitä riittävällä varmuudella. Marjat ovat turvallisia ja herkullisia. Kaikesta ei kuitenkaan voi tehdä hilloa tai mehua joten uudet hauskat vinkit ovat aina tervetulleita. Tänä vuonna sain äidiltäni kivan vinkin joka liittyy Marja-aroniaan. Hän oli testannut tehdä näistä hieman kirpsakoista marjoista rusinoita joita voi laittaa esimerkiksi myslin sekaan tai miksi ei myöhemmin jouluna myös glögin sekaan. Ihan huippu idea. Me suuntasimme innokkaina poimimaan aroniaa ja niitä oli muuten tänä vuonna todella paljon.


Tee näin: 
(Valmistusaika 48 tuntia)

Pese aroniat ja poista mahdolliset roskat. Jaottele aroniat vuoratuille uunipelleille niin, että marjat eivät ole päällekkäin. Mitä väljemmin marjat ovat pellillä, sen nopeammin ne kuivuvat. Laita uuni kiertoilma-modelle ja aseta lämpötilaksi n. 50 astetta. Voit laittaa uuniin esimerkiksi 3 pellillistä samaan aikaan. Kuivata marjoja uunissa 36-48 tuntia tai siihen asti kunnes marjat ovat kuivat. Me annoimme uunin olla päällä myös yön yli. 

Aronia rusinat ovat maultaan kirpsakoita ja muistuttavat kenties hieman karpalorusinoita. Sopii esimerkiksi turkkilaisen jugurtin päälle johon lorauttaa päälle pienen määrän hunajaa. Nam. Kannattaa testata!

Mitä kaikkea hyvää sinä olet valmistanut tänä syksynä?

-Såfin

2019/09/24

Metsässä

Löysin viime viikonloppuna kadonneen inspiraation. Siitä on melkein vuosi kun olen napannut kameran kaulaan vain siksi, että tekee mieli valokuvata "jotain". Toki olen tässäkin välissä kuvia räpsinyt, mutta ne ovat olleet enemmän siinä tarkoituksessa otettuja, että tallentaisin muistoja joistain tietystä hetkestä ennen kuin se on ohi. Viikonloppuna olimme mökillä viimeistä kertaa tänä vuonna ja metsä ja luonto tuntui jotenkin ihanan syksyiseltä. Lähdin kävelemään metsään kamera kaulassa. Inspiraatio tarvitsee aikaa ja rauhaa. Kävelin ilman päämäärää metsässä vain katselemassa sen kauneutta. Napsin kuvia silloin kun minusta tuntui siltä - ilman syytä ja ilman sen kummempaa tarkoitusta. Se tuntui kivalta. Hetken päästä lapset tulivat perässä ja tutkimme metsää yhdessä. Otimme mökin kirjahyllystä sienikirjan mukaan ja yritimme tunnistaa eri lajeja. 


Viime viikolla löysin myös toisenlaisen inspiraation. Minusta on pitkään tuntunut siltä, että olen junnan paikoillani. Olen ollut pitkään ilman päämäärää, tehnyt joka aamu niin kuin aina olen tehnyt ja muutenkin elämä on ollut aika tasapaksua. Ei huonoa millään tavalla, mutta muuttumatonta. Olen selkeästi kaivannut jotain uutta. Joskus inspiraatio voi löytyä kummallisista paikoista. Minä päätin, että intoa pitää seurata vaikka se johtaisi eriskummallisiin paikkoihin. Kaikella ei tarvitse olla tarkoitusta. Niinpä tässä sitten kävi niin, että yhden kirjan inspiroimana aloin etsiä lisää tietoa erityisherkkyydestä. Löysin sattumalta netistä 6 viikon mittaisen kurssin tästä aiheesta ja painoin sen enempää miettimättä "ilmoittaudu tästä"-nappia. Lokakuussa menen siis oppimaan lisää tästä mielenkiintoisesta aiheesta. Kurssista ei ole hyötyä työelämässä eikä minulla ole sen suurempaa päämäärää asian suhteen, mutta ei tarvitsekkaan olla. Samalla tavalla kuin nyt viikonloppuna olin valokuvaamassa. Välillä on hyvä olla metsässä ja vain seurata omia tunteita.

Milloin itse olet tehnyt jotain odottamatonta, täysin vailla päämäärää?

-Såfin

2019/09/23

Kun hän muutti pois

Meidän esikoinen on kipuillut itsenäistymisen kanssa koko kesän ja syksyn. Hän on jo koululainen mutta silti leikit pikkuveljen kanssa kiinnostavat edelleen. Meidän pojat ovat omasta tahdostaan nukkuneet samassa huoneessa yhteisessä kerrossängyssä siitä lähtien kun meidän nuorempi täytti 2 vuotta. Uskon, että tämä järjestely on tuonut heille turvaa ja siksi meidän yöt ovat sujuneet melko mukavasti viimeiset vuodet. Jos toinen pojista on herännyt yöllä, toisen läsnäolo on rauhoittanut ja kummatkin ovat voineet jatkaa yöuniaan. Viime aikoina meidän esikoinen on kuitenkin heittänyt idean ilmoille siitä, että hän muuttaisi pois heidän yhteisestä huoneesta. Hän kaipaa jo omaa rauhaa ja on muutenkin äänille erityisen herkkä. Me rakensimme kummallekkin pojalle omat huoneet rakennusprojektimme yhteydessä, mutta kun muutto tuli he halusivat kuitenkin nukkua samassa huoneessa ja toisesta huoneesta tuli leikkihuone. Aika on kulunut ja nyt tilanne muuttuu..

(Sori, hieman tumma kuva, en viitsinyt herättää laittamalla valot päälle)

Eilen illalla tilanne kärjistyi. Meidän esikoinen huusi päättäväisesti, että nyt hän muuttaa omaan huoneeseen nukkumaan ja raahasi samalla mukanaan peittoa ja tyynyä. Niin liikkistä. Me päädyimme nostamaan hänelle patjan lattialle testimielessä. Kerroimme, että hän saisi näyttää meille osaisiko nukkua itsekseen kokonaisen yön. Jotenkin minulla oli kuitenkin skeptinen asenne. Olimme valmistautuneet siihen, että hän tulisi hiippaillen takaisin tuttuun kerrossänkyyn keskellä yötä. Laitoimme varmuudeksi uuteen huoneeseen yövalon ja kellon jotta hän voisi katsoa ajan siitä jos sattuisi heräämään keskellä yötä. Oli selvää, että me vanhemmat jännitimme tätä enemmän kuin hän itse. Sinne hän sitten jäi. Kun seuraavana aamuna heräsin, menin katsomaan miltä nukkumajärjestys näytti ja näin, että hän edelleen nukkui OMASSA huoneessa kello kädessä tiukasti käden puristuksessa. 

Nyt meillä on siis edessä sänkyjen kierrätysprojekti. Poikien kerrossänky täytyy laittaa myyntiin ja hankimme meidän esikoiselle täyspitkän ja ehkä vähän leveämmän sängyn hänen omaan huoneeseen. Kerrossänky oli muutenkin jäänyt jo pieneksi hänelle. Jännää. Lisäksi saamme alkaa taistelemaan siitä missä huoneessa mikäkin lelu pitää olla. Uusi aikakausi alkakoon.

-Såfin

2019/09/20

Kuinka usein..

Näin Minnean Muruja-blogissa kivan haasteen jossa pohditaan kuinka usein tekee mitäkin. Lukiessani tekstiä päätin, että minunkin pitää tehdä tällainen listaus. On hauskaa verrata omia tapojaan muiden kanssa. Nämä ovat asioita joita tekee sen enempää miettimättä eivätkä ne yksinään ylitä uutiskynnystä tai pääse keskustelunaiheeksi esimerkiksi työpaikan lounastauolla. Näin koottuna oli kuitenkin mielenkiintosta huomata miten paljon asioita jokaisella on hoidettavana kokoajan. Ei tekemiset lopu ihan hetkessä..


Kuinka usein?

Vaidat Lakanat. Meillä vaihdetaan lakanat n. joka toinen viikko. Meillä ei tähän ole mitään selkeää systeemiä tai tiettyä lakananvaihtopäivää mutta yleensä minä olen se joka yleensä vaihtaa meidän perheen lakanat.

Vaihdetaan pyyhkeet? Kerran viikossa tai n. 7 käyttökerran jälkeen. Itselläni on jatkuvasti monta pyyhettä käytössä. Kotona, työpaikan kuntosalilla, joogassa, mökillä jne. Jollain oudolla tekniikalla pyrin kuitenkin melko usein vaihtamaan pyyhettä sillä minä rakastan puhtaan pyyhkeen tuoksua. 

Peset hiukset. Hävettää myöntää, mutta minä pesen hiukset joka päivä. Tämä liittyy siihen, että minulla on melko lyhyt tukka ja sen laittaminen on mahdotonta ilman, että kastelen koko pään. Samalla pesen tukan. 

Soitat isälle/äidille. Minä puhun äitini kanssa ehkä kerran viikossa, mutta viestittelemme päivittäin meidän perheen whatsappissa johon kuuluu isäni, äitini ja kaksi siskoani. Hauskaa on se, että olemme viime kuukausina alkaneet soittamaan myös videopuheluita. Se on kivaa etenkin lapsille. 

Näet vanhempiasi. Minä näen vanhempiani aina kerran viikossa. Yleensä meillä on sunnuntaisin illallinen johon koko suurperhe ml. minun siskoni tulevat. Se on todella kiva perinne ja pitää meidän perheen kasassa. Me asumme onneksi kaikki pääkaupunkiseudulla ja siksi tällaista perinnettä on mahdollista ylläpitää. 

Käyt leffassa. Minä käyn leffateatterissa 3-4 kertaa vuodessa. Silloin olemme yleensä katsomassa jotain lastenelokuvaa yhdessä koko perheen kanssa. Olen muutenkin vähän huono leffojen kanssa. Leffan pitää olla todella hyvä jotta jaksan katsoa sitä.

Föönaat hiukset. Joka aamu pesun jälkeen. Taas lyhyiden hiuksien takia.

Putsaat lattiakaivot. Tää oli helppo. En koskaan. Meidän perheen isi-ihminen hoitaa tällaiset jutut. Kuinka usein - hmm.. vaikea sanoa. 

Käyt metsässä. Minä rakastan luontoa. Liikun luonnossa ja ulkona vähintään kerran viikossa, joskus useammin. Rakastan metsäpolkuja, joenvarsikävelyitä ja lenkkeilyä ylipäätään. 

Käyt suihkussa. Joka päivä aamulla kun herään. Välillä useamminkin kun olen käynyt liikkumassa ja hikoilemassa.



Sanot läheisille, että rakastat heitä. Lapsille sanon joka ilta. Ja varmistan aina jälkeenpäin kysymyksellä "että kai tiesit sen, että äiti rakastaa sinua?" Muille läheisille sanon sen aivan liian harvoin. Toivottavasti he tietävät sen kuitenkin. 

Sanot miehellesi rakastavansa häntä. Sanomme toisillemme satunnaisesti ehkä pari kertaa viikossa. Silloin kun se tuntuu luontevalta. 

Tarkistat kuivakaapin sisällön. Käyn kaapin sisältöä läpi järjestelmällisesti ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Toki käytämme kuiva-aineita harva se päivä. 

Luuttuat lattiat. Tässä olemme huonoja. Eteinen, keittiö ja vessat ehkä kerran kuukaudessa mutta koko talo ehkä 2 kertaa vuodessa. Onneksi meillä on mahdollista käyttää kunnollista lattiapesuria silloin. 

Peset vessan. Pesemme vessat kerran viikossa tai useammin aina ennen kun saamme vieraita. Vaihdamme myös aina vessan käsipyyhkeet ennen kuin saamme vieraita. Se on sellainen tapa. 

Puhdistat liesituulettimen. Whaat? En koskaan. Kuuluu myös kategoriaan "miestenhommat" meidän kotitaloudessa. 

Syöt noutoruokaa. Hmm. Syön lounasta ulkona työpaikalla ravintolassa n. 4 kertaa viikossa. Emme kuitenkaan koskaan syö sellaista perinteistä pikaruokaa jos tässä tarkoitettiin sellaista. Kotiin tilaamme pikaruokaa kuten pizzaa/hampparia ehkä 1-2 kertaa kuussa.

Valehtelet. Äärimmäisen harvoin ja silloinkin siihen on jokin todella painava syy kuten se, että en loukkaisi toisen tunteita kertomalla mitä oikeasti olen mieltä hänen vaatteista tms. En pidä valehtelusta lainkaan. Parempi silloin on olla sanomatta mitään.

Riitelet suhteessa. Harvoin, ehkä kerran viikossa otamme yhteen jossain asiassa. Yleensä se liittyy silloin aikataulullisiin haasteisiin ja kiireeseen. Pari kertaa vuodessa meillä on jokin iso riita. Emme ole pitkävihaista tyyppiä, onneksi.

Sheivaat. Ehkä 2 kertaa viikossa, kesällä useammin.  

Vaihdat hammasharjan. Apua. Ehkä kerran kuussa. Tiedän että pitäisi vielä useammin, mutta tämä on sellainen jonka aina unohdan kaupassa.

Käyt kirjastossa. Jos tämä kysymys olisi tullut vuosi sitten olisin vastannut että joka toinen vuosi. Nyt olemme kuinkin käyneet useammin, aina kuukauden välein kun edelliset kirjat pitää palauttaa. Menemme aina kaikki yhdessä, se on ollut kiva ilta-ohjelma.  

Peset peitot ja tyynyt. Me pesemme peitot kerran vuodessa yleensä kesän kynnyksellä ja talvella viemme ne kerran paukkupakkaseen ulos. Eli 2 kertaa vuodessa "pesu". Tamppaamista ja tuulettamista pesujen välissä. 

Syöt herkkuja. Tällä hetkellä n. 1-2 kertaa viikossa ja tämä tapahtuu yleensä viikonloppuisin. Mutta yritän juuri nyt tietoisesti välttää herkuttelua. Joskus jollain illallisella tulee syötyä jälkkäri.

Soitat anopille. Meidän isi-ihmisen vanhemmat ovat läheisesti läsnä meidän perheen arjessa ja he viettävät myös paljon aikaa lasten kanssa. Viestittelen enemmän kuin soitan, mutta veikkaisin että 5 päivänä viikossa olemme yhteydessä. 

Leivot. Ehkä 4 kertaa vuodessa. Pitäisi leipoa useammin. 

Siivoat jääkaapin. Pintapuoleisesti tyhjennämme kyllä vanhoja ruokia melko säännöllisesti kerran viikossa ehkä. Pesemme jääkaapin liian harvoin, ehkä 2 kertaa vuodessa. 

Käyt puntarilla. En juuri koskaan ja silloinkin vain pakon edessä. Minulle parempi mittari on vaatteet ja oma olo. 

Komennat miestäsi. Hahaa. Luulisin että aika usein. 

Syöt irtokarkkeja. 4 kertaa vuodessa ehkä. Minulle tulee nykyään niin huono olo karkeista ja liika makeasta, että syön irtokarkkeja todella harvoin. Saatan kyllä ottaa muutaman karkin jos jossain on tarjolla. 

Vierailet isovanhempiesi luona. Minä näen isovanhempiani ehkä kerran kuukaudessa. Joskus tapaamme heidän luona ja joskus muissa juhlissa. Kummatkin isovanhemmat jaksavat vielä liikkua ja tulla mukaan juhlimaan synttäreitä ja muita juhlapäiviä. 

Peset pyykkiä. Meillä pestään ehkä 6 koneellista pyykkiä viikossa. Yleensä pyöritämme yhden koneellisen päivässä. Meillä melkein kaikki harrastaa jotain hikiliikuntaa ja tämä tuo tietenkin lisää pyykkiä. Tällä hetkellä meidän pyykkikone on huollossa ja isi-ihmisen äiti on kiltisti auttanut meitä pyykinpesussa. 

Imuroit kotisi. Imuroimme eteisen ja keittiön joka toinen päivä. Loput talosta ainakin kerran viikossa. Meillä on alakerrassa vaaleat lattiat ja siinä näkyy pöly heti. 

Perheessä kinataan vaatetuksesta. Todella harvoin. Ainut tilanne on ehkä se kun joudumme ylipuhumaan lapsia käyttämään pipoa lippiksen sijaan kun ulkona kylmenee tai se kun ulkokuorihousuja pitää alkaa käyttämään kesän jälkeen.



Käyt hammaslääkärissä. Olen käynyt hammaslääkärissä viimeksi 3 vuotta sitten, mutta hammashygienistillä viimeksi ennen kesää. En pidä hammaslääkärissä käymisestä mutta yksi minun hyvistä ystävistäni on alkanut tekemään hammashygienistin hommia melko lähellä meidän kotia ja hänen luokse on jotenkin helpompi mennä.

Käyt kaupassa. Ehkä pari kertaa viikossa. 

Peset ikkunat. Kröhöm. Kerran vuodessa on tavoite. 

Vaihdat sukat. Joka päivä tottakai. Mutta kesällä tykkään kulkea ilman sukkia. 

Olet eri mieltä miehen kanssa. Aika harvoin. Joskus kun on kiire, minä priorisoin eri asioita kuin hän. Mutta sanoisin, että olemme melko monessa samalla linjalla. 

Ostat uusia vaatteita. Itselleni ostan jonkun vaatteen/vaatteita ehkä joka toinen kuukausi. Nykyään tilaan melkein kaikki netistä. Olen viime vuosina yrittänyt kohtuullistaa omia vaatehankintoja, ettei aina tarvitsisi ostaa uutta. Kaapista löytyy yllättävän paljon kivoja juttuja kunhan vaan viitsisi etsiä.

Siivoat. Tuntuu, että kokoajan. Keittiön ja eteisen siivoamme kokoajan ja sitten teemme ehkä yhden suuremman siivouksen viikossa.

Olet tehnyt raskaustestin. En mitenkään säännöllisesti ja viimeksi 6 vuotta sitten.

Tarkistat toimiiko palovaroitin. Meidän palovaroittimet testaavat itse itseään ja meillä on niitä tuplasetti. Emme siis tarkista toimivatko ne. 

Peset autosi. Syksynä ja keväänä ehkä useammin, joka kolmas viikko. Kesällä tarpeen mukaan.

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit. Yritän olla tässä jokseenkin järjestelmällinen. Käyn joka viikko läpi ainakin yhden kaapin/laatikon. Kun vuosi on vierähtänyt niin kaikki kaapit on käyty läpi ja on aika aloittaa uusi kierros. Heh.

Siivoat lääkekaapin. Kerran vuodessa. 

Puhdistat hiukset harjasta. Minulla on lyhyt tukka joten siihen ei juuri jää hiuksia. Yleensä puhdistan/huuhtaisen harjan ennen kun otan sen reissuun mukaan sillä en pidä ajatuksesta, että hiukset irtoaisivat laukkuun.

Nyt on sinun vuoro! Kuinka usein sinä..?

-Såfin

2019/09/19

Pari sanaa ruokahävikin vähentämisestä - Hävikkiviikot

Olen innoissani hehkuttanut täällä blogissa ja instagramin puolella sitä miten olemme alkaneet lajittelemaan kaikki meidän perheen jätteet. Aloitimme helpoimmasta päästä ja treenasimme pahvien ja tölkkipakkausten viemistä kierrätyspisteelle (joka muuten sijaitsee vain n. 500 metrin päästä meidän uudesta kodista!). Sen jälkeen aloimme keräämään lasit ja metallit omiin bokseihin ja lopuksi vielä muovipakkaukset. Tölkit ja sanomapaperit olemme kierrättäneet jo pitkään. Tämä on ollut mielenkiintoinen ja super-palkitseva prosessi meille. En olisi koskaan ajatellut, että jätteiden lajittelusta tulee näin hyvä mieli. Melkein tunnen kun sädekehä pään päälläni loistaa. Hihii... Ensi keväänä olemme päättäneet investoida biokompostoriin meidän pihalle. Jätteiden lajittelu on yksi asia, mutta kokonaiskuvaan voi vaikuttaa myös monella muulla tavalla kuten esimerkiksi pienentämällä ruokahävikkiä. Lisäksi on vielä täysin toinen maailma jossa hyvillä valinnoilla voi vaikuttaa jätteiden määrään valitsemalla tuotteita joiden pakkauksiin ei ole käytetty paljon materiaalia sekä mm. käyttämällä kestovihannespusseja, bioelmukelmuja ja muita uusiokäytettäviä pakkauksia. Keinoja on monia, mutta juuri nyt meidän perheessä pohditaan ruokahävikkiä...

Suomalaiset heittävät keskimäärin 6% ostamastaan ruuasta pois. Henkilöä kohden tämä tarkoittaa 20-25 kiloa vuodessa. (lähde: hävikkiviikot) Eniten meidän perhettä harmittaa puolikäytetyt ruokaainepurkit, kuten esimerkiksi avatut taco-salsat, hillopurkit ja maustekastikkeet. Huomasimme jääkaapin ylähyllyn täyttyneen näillä puoliksi syödyillä purkeilla. Emme ole ajatelleet sen kummemmin koko asiaa vaan heitämme avatun purkin ylähyllylle ja annamme sen olla siellä kunnes se jossain vaiheessa löytää tiensä roskikseen. Lisäksi suuria määriä ruokahävikkiä syntyy meidän perheessä kuivakaapista ja leipäosastolta. Emme leivo kovin usein ja kuivakaapissa on siksi avattuja pakkauksia ruisjauhoja, leseitä jne. joita olemme käyttäneet yhden reseptin toteuttamiseen. Pakkaukset jäävät seisomaan kaappiin ja lopulta vanhenevat ja heitämme ne pois. Tuoreruuan suhteen olemme jo aika hyvin oppineet käyttämään kaikki valmistamamme ruuat. Silti arvioisin että heitämme tällä hetkellä jopa 10% ostamastamme ruuasta pois. Järkyttävää.

Ruokahävikkiviikot meidän perheessä: Olemme päättäneet ottaa kaksi viikkoa timeouttia meidän ruokaostoksiin. Lähtökohtaisesti kaivamme näinä viikkoina kaapista kaikki ainekset ja pyrimme näin tyhjentämään varastoja, jottei ruoka pääsisi vanhenemaan. Toki ostamme ruokaa kaupasta myös tänä aikana, mutta vain täydentääksemme annoksiamme. Esimerkiksi: jääkaapissa puoliksi syöty tacosalsa, kuiva-ainekaapissa yksi takahyllylle unohdettu tortillapakkaus ja maustekaapista löytynyt guacamolemausteseos on jo puolet tortilla-illallisesta. Ja saamme kuivakaapista löytyvästä pian vanhentuvasta pestosta ja avatusta pastapaketista jota täydennetään cashew pähkinöillä ja fetajuustolla kivan illallisen. Ruokahävikkiviikoilla käytämme jokaisella annoksella jo jotain kaapista löytyvää - aina ei tarvitse ostaa uutta. Kaappien tyhjentämistä voisi tehdä systemaattisemminkin, mutta nyt opitaan uutta käyttäytymismallia kahden viikon intensiiviajanjakson ajan.

Pysyvämpiä muutoksia hävikin vähentämiseksi: Yksi suurimmista ongelmista Suomessa on mm. poisheitetty leipä. Me tartumme tähän ongelmaan tästä lähtien pakastamalla kaikki paitsi se leipä jota juuri sillä hetkellä syömme. Ostamme  yleensä viikossa 2-3 pakkausta leipää ja nyt laitamme siis näistä puolet heti pakkaseen. Pakkasen käyttämistä voisimme muutenkin tehostaa. Isosta makaroonilaatikosta voisi suoraan pakastaa jo yhden koko perheen annoksen odottamaan. Tuoreaineksia ostamme jo tälläkin hetkellä pienemmissä erissä, jotta varmasti käytämme ne kaikki. Lisäksi ainakin kerran kuussa pitää alkaa leipomaan hävikkisämpylöitä. Näillä pääsemme jo vähän matkaa eteenpäin hävikin vähentämisessä.

Mietitkö sinä usein ruokahävikkiä..?

-Såfin

Ps. Luin myös jännästä baarista jotka tekevät hävikkiaineksista drinkkejä! Pitää ehdottomasti testata joskus.

PPS. Oikeasti ruokahävikkiviikot olivat jo viime viikolla, mutta minusta näitä voi harrastaa milloin vain.

PPS. Vielä suurempi ongelma hävikkiruokaketjussa on ruokaketjujen osuus kaikesta valmistetusta ruuasta (18%) , mutta tämä on jo aihe erikseen. 

PPPS. Nyt minä lopetan.. :)

2019/09/18

21 kuvaa meidän kodista

Tulin tässä miettineeksi meidän kodin sisustusta ja sen tyyliä. Täällä blogissa on pian ollut esittelyssa melkein kaikki uuden talomme huoneet. Kun keväällä 2018 muutimme juuri meidän uuteen juuri valmistuneeseen taloon uskoin, että huoneet olisivat todella yksinkertaisesti sisustettu ja että sama tyyli jatkuisi läpi talon. Niin ei kuitenkaan käynyt. Minulla on aina ollut tarvetta väripilkuille ja itseasiassa viime aikoina olen alkanut kaipaamaan myös värejä isoille pinnoille. Pikkuhiljaa meidän uuden talon sisustustyyli on alkanut muodostumaan pienien ja välillä isompienkin hankintojen myötä. Meidän uuden talon tyyli on siis sekava, mutta hauskalla tavalla myös yhteenkuuluva. Jokaisessa tilassa on jokin katseenvangitsija ja pieniä erikoisia detaljeja. Sääntönä olemme pitääneet vain sen, että jokainen hankkimamme sisustusesine pitää herättää iloisia tunteita. Ehkäpä siksi, meidän huoneet eivät ole peräisin sisustuslehdistä vaan täysin omanlaisensa..



On hauska huomata, että kotimme on saanut persoonallisen ilmeen vaikka muuton jälkeen keskityimme vain huoneiden täyttämiseen huonekaluilla jollain konstein. Meidän uudessa kodissa oli nimittäin enemmän huoneita kuin vanhassa kodissa ja pinnat näyttivät tyhjiltä ja persoonattomilta muutomme jälkeen. Olemme uskaltaneet tehdä erikoisiakin hankintoja. Hankimmme mm. keltaisen sohvan Vepsäläiseltä, kunnostimme 50-luvun sohvan olohuoneeseen ja eteiseen hankimme aurinkoa muistuttavan suuren bambupeilin. Pinnoissa emme tyytyneet vain valkoiseen vaan maalasimme esimerkiksi lasten huoneissa olevat seinät kolmella eri värillä geometrisellä tyylillä. Lisäksi olemme erityisen iloisia meidän olohuoneen ja keittiö kalanruotoparketista.

Lipastoilla ja hyllyillä on koriste-esineitä ja aarteita jotka olemme ostaneet reissuilta ja löytäneet mitä erikoisemmista paikoista. Olohuoneessa on myös esineitä eri aikakausilta jotka olemme hankkineet ihan huutokaupasta kuten meidän alkuperäistuotantoa oleva Diamond-chair ja 50-luvun konjakinvärinen lipasto. Esillä on mm. myös isoäidiltäni peritty vanha sohvapöytä. Kaikki ei toki ole vanhaa vaan olemme yrittäneet luoda kivan kontrastin vanhan ja uuden välillä. Meidän kylpyhuoneet ja sauna on selkeätyylisiä ja vaaleita. Myös eteinen on vaalea ja raikas. Vaikka meidän talon sisustus ei ole millään tavalla vielä valmis, olen silti jo valmis kutsumaat tätä kodiksi. Huoneet ja nämä seinät tuntuvat juuri omilta ja tulen aina hyvälle tuulelle meidän kodin sisustuksesta.

Onko sinun kodissa persoonallinen tyyli..?

-Såfin

2019/09/17

Kun vain suorituksilla on väliä

Huomasin itsessäni jotain erittäin pelottavaa viime viikon loppupuolella. Olin hyvin pettynyt siihen mitä kaikkea olin saanut aikaiseksi. En ollut tyytyväinen oikein mihinkään. Olin allapäin koska minusta asiat eivät olleet edenneet niin kuin niiden olisi pitäneet. Harmitti. Elän ja suunnittelen omaa ja perheemme arkea aina viikon aikajänteellä. Teen kalenterimerkintöjä mutta sen lisäksi rakennan päässäni listoja siitä mitä kaikkea pitäisi hoitaa - ns. metatyötä. Kun istuin yksin sohvalla, samalla kun muu perhe oli hoitamassa pari asiaa, vaivuin ajatuksiin - huomaisin, että soimasin itseäni siitä, että niin moni asia oli hoidettu huonosti tai ei ollenkaan viime viikolla. Luin reilu viikko sitten kirjan suorituskeskeisestä maailmastamme jossa oli hyvää pohdintaa juuri tähän liittyen. Aloin miettiä sitä millä perustein oikein istuin tässä torumassa itseäni ja aloin miettimään oliko minulla sittenkään kunnollista perustelua olla tyytymätön itseeni..


Huono liikuntaviikko - jäi ne perjantain treenitkin välistä. 
Todellisuudessa kävin yhdellä rankalla flow-joogatunnilla, tein yhdet salitreenit, kävin reilun tunnin mittaisella kuntokävelyllä ja olin lasten kanssa uimassa. Täytyy sanoa, että minun odotukset itseäni kohtaan on ehkä liikunnan suhteen kohtuuttoman suuret. Menneen viikon liikunnat eivät ehkä olleet määrällisesti mitään huipputasoa, mutta ehdottomasti riittävät tällaiselle keskellä pahimpia ruuhkavuosia elävälle äitihahmolle.

En suonut lapsilleni riittävästi uusia kokemuksia ja elämyksiä.
Todellisuudessä kävimme veneilemässä, hohtominigolffaamassa, yövytimme esikoisemme kaverin meidän luona, testasimme uutta ruokalajia (muikkuja), järjestimme synttärijuhlat Hoplopissa ja kävimme Kurpitsakarnevaaleilla. Minua oikein naurattaa, että oikeasti ajattelin, että tällainen määrä ei riittäisi meidän lapsille. Pöh..

Emme edistäneet ja/tai pitäneet huolta meidän kodista menneellä viikolla. 
Todellisuudessa järjestimme rikkinäisen pesukoneemme huollon, kokosimme uuden sohvapöydän meidän terassille, kävimme läpi ja siivosimme yhden rojulaatikon, haimme kotiin yhden kunnostettavan tuoliprojektin, ruuvasimme kiinni temppuilurenkaat lastenhuoneeseen ja keitimme puolukkahilloa. Tässä on oikeasti ihan riittävästi useammalle viikolle. Sen sijaan pitäisi olla ylpeä miten paljon oikeasti teimme.

Emme kerenneet nähdä tai pitää yhteyttä meidän kavereihin ja perheeseen. 
Todellisuudessa sovin yksistä teatteritreffeistä ystävän kanssa, kenen kanssa en ole viettänyt aikaa todella pitkään aikaan, näimme minun siskojani ja vanhempiani äitini synttäri-illallisella, vietimme ihanaa iltaa ystäväperheen kanssa keittäen ensimmäistä kertaa koskaan simpukoita itse, sekä törmäsimme sattumalta yksi ilta meidän hyviin kavereihin veneilysatamassa. Kävin myös koulun vanhempaintoimikunnan vuosikokouksessa verkostoitumassa. Kaikki tämä on oikeasti riittävää. 

Tällaisia pieniä itsesolvaavia ajatuksia minulla oikeasti oli päässä ja niiden perusteella olin sitä mieltä, että viikko oli ollut "huono". Ajatelkaa!! Miten tällaisista ajatuksista pääsisi eroon? Tällainen asioiden purku pienempiin osa-alueisiin auttoi ainakin minua tällä kertaa - ehkä kaikki ei olekaan niin huonosti kuin kuvittelin. Kaikista paras olisi kuitenkin se, etten keskittyisi suorituksiin ja suunnitelmiin niin paljon vaan tekisin vain sen mikä tuntuu hyvältä juuri sillä hetkellä..

-Såfin

2019/09/16

Kurpitsakarnevaalit

Me kävimme viikonloppuna pyörähtämässä perinteisillä Kurpitsakarnevaaleilla Koiramäen pajutallilla. Tämä on ollut ihana tapahtuma jossa me olemme käyneet joka vuosi niin kauan kun pojat ovat olleet pienet. Tämä tapahtuma tuo mukanaan myös syyskauden aloituksen meidän perheelle. Esillä on kurpitsoja ja erilaisia ulkokoristeita ja lapsille on karusellia, narunvetoa ja keskellä pajutallin pihaa komeilee mm. alpakat ja lampaat. Enää emme saa poikia karuselliin, mutta silti he ovat aina innoissaan lähdössä meidän mukaan tapahtumaan. Rakastan Kuripitsakarnevaalien tunnelmaa. Ihmiset ovat valmistautumassa syksyyn ja luonto muuttuu pikkuhiljaa värikkäämmäksi. Minulle syksy merkitsee ajanjaksoa jolloin otetaan viltit ja kynttilät esille ja kotia koristellaan kurpitsoilla ja kauniilla ulkokukilla. Niin olemme myös tehneet. Meidän ruokapöydässä on jo tuikkukuppi, keittiössä värikkäät kurpitsat koristelevat meidän työtasoa ja keitin myös viikonloppuna puolukkahilloa. Olen siis ihan syystunnelmissa. Jos jostain niin syksystä ja sen tunnelmasta tulee mieleen tanskalaisperäinen sana "hygge"..



Kerkesimme juuri ja juuri katsella kauniita koristeluja Pajutallin pihassa kun jouduimme juoksemaan sisään suojaan sateelta. Istahdimme tupaan ja isi-ihminen kantoi meidän pöytään ulkomyymälästä juuri paistetut vohvelit. En ollut tajunnutkaan, miten tunnelmallista tässä paikassa on myös sateella. Ikivanhat rakennukset ovat jo itsessään ihanan idyllisiä, mutta siinä kun istuimme vanhassa puupöydässä syömässä meidän vohveleita ja katselimme sadetta ohuen ikkunan läpi totesin, että tämä on kesän lisäksi yksi minun lempi vuodenaikoja. Ei liian synkkää vaan luonnon väriloistetta, syksyn tuoksua, marjastamista ja sienestämistä (vaikka en itse osaa sienestää... heh).

Päätin täällä tapahtumassa, että tänä syksynä haluan ostaa itselleni uuden viltin. Sellaisen ihanan pehmeän ja suuren viltin jonka alle voi käpertyä. Lisäksi haluan meidän uudelle terassille myös uudet lyhdyt tuomaan tunnelmaa. Pian saa myös ottaa esille kausivalot ilman, että ne aiheuttavat hämmennystä ja mielipahaa naapurustossa. Syksy on ihana aikaa.

Pidätkö sinä syksystä?

-Såfin

PS. Jouluun on alle 100 päivää.. :)