2020/08/31

Kaikki on oikeastaan tosi hyvin kun tarkemmin miettii

Olen saanut itseni rysän päältä kiinni monta kertaa menneiden viikkojen aikana. Olen toistuvasti havahtunut siihen, että olen jäänyt pyörittelemään ja vatvomaan ikäviä ajatuksia ja siinä samalla olen maalailemassa ajatuksissani omia pelkoskenaarioitani. Mitä jos - mitä jos. Minua mietityttää etenkin meidän perheen jaksaminen jos joutuisimme samaan tilanteeseen kuin keväällä. Kaikkea jaksaa hetken, mutta kun valoa tunnelin päässä ei ole, on myös vaikea suhtautua siihen miten paljon omia akkuja pitäisi säästää seuraavalle kuukaudelle ja ehkä sitä seuraavalle. Keväällä tilanne tuli yllättäen, kukaan ei osaanut ennustaa mitä seuraava viikko tuo tullessaan. Nyt me kaikki tiedämme. Oven takana saattaa odottaa kiva 14 päivän loma ulkomaailmasta. Ajanjakso jonka aikana ylityöllistämme ruokakassi lähettejä ja yritämme pysyä järjissämme askartelulaatikon sisällön avulla. Saatamme tehdä töitä vuoroissa kun toinen on kiinnni opettajan hommissa monta kuukautta. Saatamme väsyä kaiken keskellä niin huomaamatta, että henkinen romahdus on vain yhden rikkoutuneen lasin takana. Olen monta monta kertaa joutunut ojentamaan itseäni. Kaikki on NYT oikeastaan tosi hyvin kun tarkemmin miettii. Meillä on niin monta pientä asiaa joiden takia on syytä iloita.. 

Tänään käynnistämme uuden arkiviikon joka toistaiseksi näyttää melko normaalilta. Olisi syytä iloita mm. siitä, että esikoisemme aloittaa jännittävässä tutkijakerhossa. Olemme löytäneet hänelle tosi kivoja kerhoja koulun jälkeen. Edellä mainittu tutkijakerho, kitaratunnit sekä draamakerho. Näitä tasapainottaa hyvin kolmet 1,5 tunnin jääkiekkotreenit iltaisin. Väliin mahtuu siis myös vapaapäiviä jolloin on kiva sopia kaveritreffejä tai ehkä vain huilata kotona. Olen tyytyväinen valintoihimme. Tästä pitäisi saada vanhemmuuspisteitä eikä suinkaan harmitella, että nämä saattavat pian jo jäädä tauolle vaikean koronatilanteen takia.

Olemme menneellä viikolla myös aloittaneet varastotilan rakentamisen meidän terassin alle. Me tarvitsemme kipeästi säilytystilaa ulkona, ja meillä onkin rakennusprojektimme alusta lähtien ollut suunnitteilla 60 neliöinen (aivan huikean iso siis!!) varastotila ulos. Nyt meillä ei ole ulkovarastoa ollenkaan. Tämä on huikean kiva projekti ja se vapauttaa tilaa sisältä. Projekti on tosin valmis vasta ensi keväänä, sillä emme ennen pakkasia saada tehtyä betonivaluja. Minun ei kuitenkaan tulisi keskittyä nyt pohtimaan sitä, että emme ehkä hetken päästä voi pyytää rakennusmiehiä meidän kotiin koronatilanteen pahentuessa vaan pitäisi olla iloinen siitä että vihdoin potkaisimme projektin käyntiin. 

Blogini on elänyt hilaiseloa jonkun aikaa. Tämä johtuu pitkälti siitä, että töissä ja muissa arkisissa askareissa on mennyt nyt viimeaikoina hurjan paljon aikaa. Samalla minusta tuntuu, että blogin aiheet jotka myös hejastavat minua persoonana on mietinnän alla. Kuka minä olen? entä kuka haluan olla tulevaisuudessa? Olen johdonmukaisesti vienyt ajatuksiani eteenpäin ja ehkä minulla alkaa olemaan pieni aavistus siitä minne suuntaan minä ja sen myös tämä blogi tulee kehittymään. Minun ei suinkaan kuuluisi moittia itseäni siitä, että korona-aikaan ainut harrastus jota pystyn ylläpitämään täysin sydämin on nyt heitteillä vaan minun pitäisi olla iloinen siitä, että olen tehnyt itsetutkiskelua myös näinä vaikeina aikoina. 

Ehkä pääsette ajatuksistani kiinni. Näen jokaisessa palasessa aina sen pelottavan mörön kulman takana ja joudun tekemään paljon töitä sen eteen, etten jäisi jumiin näihin ajatuksiin vaan keskittyisin enemmän asioiden iloisempiin puoliin. 

Mistä sinä iloitset - tai jääkö sinunkin ajatukset junnaamaan niihin ikävempiin puoliin?

-Såfin

2020/08/22

Kun eskarin aloitus ei sujunutkaan hyvin

Viime viikon tiistaina lapset pääsivät vihdoin kouluun. Sanon vihdoin, koska meillä on todellakin odotettu koulun alkamista koko kesän. Etenkin meidän nuorempi 6-vuotias on ollut erityisen innoissaan eskarin aloittamisesta. Toki myös meidän 3-luokkalainen on odottanut koulun aloitusta, mutta ei ehkä samalla intensiteetillä kuin eskarilainen. Odotus kasaantui pitkään ja kun koulupäivä vihdoin koitti meidän 8-vuotias juoksi innoissaan kavereiden luokse koulupihalla ja vilkutti heipat kääntämättä edes päätään. Olin odottanutkin jotakin vastaavaa. Meidän eskarilainen oli ensimmäisenä esikariaamuna vaisu. Hän söi vähän huonosti, mutta oli kuitenkin omalla tavallaan innoissaan. Ajattelin sen kuuluvan asiaan. Kun vihdoin pääsimme pukemaan olimme jo viittä vaille myöhässä, mutta hoputin lapset kuitenkin yhteiskuvaan ennen kun kävelimme koululle. Meidän pienempi ei saanut edes hymyä väännettyä. Jännitys oli hänelle liikaa. Koko kesän aikana kasatut odotukset olivat niin suuret ja uusi paikka, kaverit ja kaikki jännitti niin vietävästi että koko eskarin aloitus meni meidän osalta aivan penkin alle. Kun saatoin hänet eskarirakennukseen ja ripustimme hänen repun omaan naulakkoon hän alkoi itkemään. Ei sekään vielä ole kummallista - luulin hänen pääsevänsä tilanteesta nopeesti yli. Toisin kuitenkin kävi...

Jätin lopulta hieman arkailevan mutta hyväntuulisen pojan leikkimään pihaan sinä päivänä. Hän katseli minun perään, mutta meni sitten leikkimään entuudestaan tutun kaverin kanssa. Luulin, että itkut oli itketty ja suru olisi käsitelty jo aamulla. Olin väärässä. Kun iltapäivällä tulin hakemaan häntä eskarista, minua vastassa oli ovella hoitaja joka pyysi minut sivuun juttelemaan. Selvisi, että meidän kuopuksella oli ollut todella huono päivä. Hän oli itkenyt pitkin päivää ja ikävöinyt meitä kovasti. Joskus ihan niin holtittomasti että hän oli tärissyt. Eskariope ja minä puhuimme pitkään tilanteesta. Olimme samaa mieltä, hän tarvitsee enemmän aikaa tilanteen sulattamiseen. Kaikista eniten olin yllättynyt siitä, että hän oli reagoinut näin voimakkaasti. Toki hän on arka, mutta en voinut kuvitellakaan, että hän itkisi ikäväänsä kokonaisen päivän. Olin todella surullinen hänen puolestaan. 

Kun pääsimme kotiin ensimmäisen päivän jälkeen, hän istui sylissäni yli tunnin ja minä halasin häntä. Hän ei kovin paljon edes jaksanut puhua päivästään. Muutaman sanan siellä täällä. Sen sain kuitenkin selville, että hän oli menossa seuraavana päivänä uudestaan, mutta varoitti että saattaa itkeä myös silloin. Teimme sen hyvin selväksi hänelle, että itkeä saa aina kun siltä tuntuu. Mielummin näen, että hän purkaa tunteitaan itkemällä, kuin että esimerkiksi löisi tai oireilisi muilla tavoin ja purkaisi suruaan esimerkiksi muihin lapsiin. Siitä olen kiitollinen - hän osaa näyttää tunteensa oikealla tavalla.

Seuraavina päivinä hän ei kuitenkaan ole enää itkenyt. Jännittynyt hän on toki ollut ja olemme käyneet kotona päivän ohjelmaa läpi etukäteen. Olemme myös antaneet hänen nauttia rauhassa aamupalan ja olemme rauhoittaneet hänen aamunsa ottamalla tavallista enemmän aikaa aamutoimille. Perjantaina hänen päivä oli jo mennyt superhyvin. Tilanne on rauhoittunut, mutta luultavasti tulemme pitämään hänen eskaripäivät vielä hetken aikaa lyhyinä niin, että hän saa tulla kotiin rauhoittumaan hetkeksi jo aikaisemmin iltapäivällä.

Mites teidän koulunaloitus sujui?

-Såfin

2020/08/19

Iltakahvit Käärmesaaressa

Vielä on kesää jäljellä, ainakin haluan ajatella niin. Meidän perheen arki alkoi vaiheissa viime viikon maanantaista alkaen. Silloin minä ja isi-ihminen aloitimme taas työt (toistaiseksi teemme töitä etäkonttorilla). Minun ajatukset karkaa edelleen maalle ja takaisin luontoon ja päätimme lähteä viettämään pitkää viikonloppua mökille vielä ennen koulujen alkua eilen. Mutta myös iltaisin voi nauttia. Säät ovat olleet todella ihanat ja me teimme yhtenä iltana töiden jälkeen retken Käärmesaarelle. Vaikka niin monesti olen kuullut Käärmeluodoista Helsingin edustalla, niin en koskaan vielä tähän päivään mennessä ollut käynyt siellä. Ehkä nimi vähän pelotti minua. Heh. Jouduimme ihan tarkistamaan netistä, miksi saaren nimi on Käärmesaari. Saimme selville että saarella on nimensä mukaisesti ollut käärmeitä, joten saa olla varuillaan. Toisaalta käärmeitä on rannikolla muutenkin paljon, joten sinänsä tämä ei ollut poikkeuksellista meille. Pidimme kaiken varalta kuitenkin silmät tarkkana ja katsoimme mihin astuimme. 

Kaunis Käärmesaari sijaitsee siis Espoon ja Helsingin rajan tuntumassa saaristossa. Sinne on lyhyt matka omalla veneellä (tai sup-laudalla tai kanootilla) mutta julkista yhteyttä sinne ei ole. Silti se on vierailemisen arvoinen paikka. Siellä on hyvät laiturit ja saaressa on hienot grillikatokset, puuvajat ja ulkohuussit sekä jätteen kierrätyspisteet. Saaressa ei hyvistä puitteista huolimatta ollut ketään (!!) muuta kuin meidän porukka. Saari itsessään oli häikäisevän kaunis auringonlaskussa. Me joimme kahvit veneen kannella ja lähdimme kiertämään reilun kilometrin pituista saarta ympäri. Maasto oli huikan haastava mutta meidän porukka isovanhempia myötä pystyi kulkemaan saaren ympäri. Erityisen kauniit olivat minusta rantakalliot ja sen erikoislaatuiset kivet. Saaren eteläpuoli oli täynnä pieniä hiidenkirnuja joista yksi oli sydämenmuotoinen. Kallioissa oli aikojen alussa yhdistynyt erilaiset kivilaadut ja jääkausi oli jättänyt hienoja jälkiä meille ihailtavaksi. Pojat halusivat tietenkin poimia kiviä ja muita aarteita rannalla.

Käärmesaari oli ihana retkikohde arki-illalle sillä saaren kiertää alle tunnissa, mutta toki siellä voisi viihtyä pidempäänkin. Kuvittelen, että voisin istua saaren kauniilla rantakallioilla katsomassa auringonlaskua skumppalasi kädessä. Jos sinulla joskus on mahdollisuus, kannattaa vierailla tässä kauniissa paikassa!

Miten sinä olet nauttinut kesäilloista?

-Såfin

2020/08/12

Ei enää iltapäiväkerhoa - iiiik!!

Me olemme ensimmäistä kertaa uuden tilanteen edessä. Meidän esikoinen on nyt niin "vanha", ettei häntä enää huolita iltapäiväkerhoon koulun jälkeen. Hän aloittaa ensi viikon tiistaina kolmannen luokan ja näin ollen hän on myöskin niin iso, ettei iltapäiväkerhoon enää ole asiaa. Tilanne on outo. Meillä on siis jatkossa pieni mies joka tulee kotiin koulusta ja on täällä yksin ilman meitä aikuisia kunnes tulemme töistä. Melko kuumottavaa. Onhan hän toki aiemminkin ollut yksin pidempiäkin pätkiä, mutta joka kerta pieni huoli kalvaa minun takaraivoa - mitä kaikkea hän keksii täällä kotona sillä aikaa kun emme ole valvomassa?! Nythän sekä minä että isi-ihminen olemme paljon kotona etätöissä, joten olemme ottamassa häntä vastaan. Samalla se tarkoittaa, ettei tänne valitettavasti voi kutsua kavereita kyläilemään. Asumme koulun vieressä ja voin kuvitella, että kun tilanne sen sallii - tänne on helppo tulla kavereiden kanssa koulusta leikkimään ja pelaamaan. Nyt meidän työ kuitenkin vaatii hiljaisuutta ympärillemme ja se tekee tilanteesta vähän haastavan. Tulevaisuudessa haastavuus tulee taas siitä, että emme ole kotona. Mitä pidempään lapset ovat yksin, sen enemmän ne keksii tuhoa. Heh. Se on onneksi luonnollista ja osa kasvatusta ja kehittymistä.. 

Iltapäiville olemme suunnittelemassa hänelle myös ohjelmaa. Koulupäivät loppuvat 3-luokkalaisella 13-14 välillä ja en halua, että hän joka päivä olisi yksin vailla ohjelmaa (pahimmassa tapauksessa puhelin kädessä koko iltapäivän). Toki haluamme pitää kaikessa tasapainon. Harrastuksia hänellä tulee olemaan muutamana iltapäivänä viikossa ja Mummolaan hän pääse myös koulun jälkeen jonain päivinä. Tietenkin on tärkeää, että hänellä on myös niitä rauhallisia hetkiä ja aikaa opetella olemaan yksin kotona. Toivon kuten muutkin vanhemmat, että läksyt on tehty oma-aloitteisesti - se voi toki olla toiveajattelua. Heh. Iltapäiväharrastukset pitää olla riittävän lähellä jotta sinne on helppo mennä itse. Olemme löytäneet erään sarjakuvapiirrustuskurssin ja lisäksi meidän kuopus aloittaa myös kitarasoittotunnit myöhemmin syksyllä. Iltaisin hänellä onkin sitten jääkiekkoa ja oheisharjoituksia, joten liikunnalliset iltapäiväkerhot eivät tule kysymykseen. Tällaisella kombolla tulemme nyt menemään syksyyn ja toivotaan että kaikki menee hyvin. Jännittää. 

Mitä mietteitä sinulla on yksin kotona olevasta lapsesta? Onko teillä ollut suunniteltua iltapäiväohjelmaa koululaisille?

-Såfin

2020/08/11

Tänä kesänä me..

Huomaamatta blogi on hiljentynyt kuukaudeksi. Se on hyvä, sillä kesällä ei pidäkään istua ruudun ääressä tuijottamassa keskeneräisiä blogikirjoitusluonnoksia vaan silloin on aika luoda uusia muistoja. Ja voi, sitä olemme myös tehneet. Meidän perheellä oli ruhtinaalliset neljä viikkoa yhteistä lomaa. Tänä aikana nukuimme kotona kokonaiset kolme yötä. (hahaa..!) Tämän kevään etätöiden ja etäkoulujen jälkeen meille iski selkeästi sellainen pakokauhu. Oli pakko päästä pois hetkeksi näistä samoista nurkista. Vaikka rakastan omaa kotiani niin liikaa on liikaa. Emme myöskään tiedä miltä syksy näyttää. Luultavasti saamme viettää ihan riittävästä aikaa kotona nyt arkiviikkojen myötä. Olen ikionnellinen meidän onnistuneesta lomasta. Kukaan ei ollut kipeä ja saimme kokea uusia asioita mutta vastapainoksi myös rentouduimme. Mitä kaikkea tänä kesänä sitten tapahtui? Siitä kattava listaus alla. 













Tänä kesänä me..

- Vietimme viikon vesillä kulkien satamasta satamaan.
- Kalastimme niin paljon ahventa ja kuhaa, ettei kalaruoka maistu ihan hetkeen. Hihii..
- Ihastelimme auringonlaskuja.
- Istuimme iltaa poreammeessa Paraistenportissa meren vieressä ja korkkasimme pullon kuplivaa.
- Vietimme 10-vuotishääpäivää.
- Hurvittelimme Särkänniemellä kokonaisen päivän.
- Olimme suurperheen, eli siskojeni ja vanhempieni kanssa pari yötä meidän yhteisellä mökillä.
- Meloimme merellä.
- Söimme itsekasvatettuja herneitä ja porkkanoita.
- Seikkailimme Nauvossa.
- Hyppäsimme autoon tietäen että taittaisimme sillä tuhansia kilometrejä.
- Olimme mökillä 11 yötä ja päivää.
- Yövyimme Lapissa ystäviemme mökissä ja valloitimme Levin tunturin.
- Söimme karkkia autossa.
- Luimme kirjoja ja meidän kuopus oppi lukemaan ihan itse.
- Saunoimme melkein joka ilta. 
- Ajoimme Pohjois-Norjaan ja kävimme Euroopan pohjoisimmassa paikassa, Nordkapp:issa
- Moikkasimme teillä käveleviä poroja ja lampaita.
- Uimme yllättävän lämpimässä Jäämeressä.
- Söimme valasta.
- Hyppäsimme Gondolihissiin ja näimme Tromssan kaupungin vuorelta päin. 
- Tulimme hyttysten syömiksi.
- Kastuimme vesiputouksessa. 
- Maalasimme mökkimme saunan ja teimme siellä vähän sisustushommia. 
- Opettelimme fileoimaan kalaa. 
- Nimesimme Limoncello Spritzin tämän vuoden kesädrinkiksi. 
- Näimme Oulun "Toripolliisin"
- Suppailimme ja uimme Näsijärvessä
- Söimme kesän parhaat munkit Pyynikin näköalatornin munkkikahvilassa
- Kastuimme kesäsateessa.
- Piirsimme muotokuvia.
- Paistoimme aivan huikean hyvää peuranpaistia.
- Keitimme trangialla kahvia ja myöhemmin myös nakkeja vichyvedessä (LOL!) Norjan vuonoilla.
- Yövyimme, saunoimme ja herkuttelimme ystäviemme kanssa Kokkolassa. 

Kiitos kesä 2020 - olit huikea!

Mitä sinun kesään kuului?

-Såfin