2016/02/29

Taikatalvi Muumimaailmassa

Terveisiä Naantalista! Lähdimme pitkästä aikaa koko perheen kanssa viikonloppumatkalle ihan yöksi pois kotoa. Kaiken arkirallin kesken tällainen irtiotto tuntuu oikein mukavalta ja jos vielä saa tavata muumit niin tietää, että viikonloppu ei voi olla muuta kuin onnistunut. Hahaa.. Lähdimme siis varhain lauantaiaamuna autolla kohti Muumimaailman Taikatalvi-tapahtumaa. Niin, joskus harvoin voi tosiaankin käydän niin, että muumit heräävät talviunestaan ja kun näin käy haluamme tietenkin olla seuraamassa tätä tapahtumaa ihan läheltä..

Muumimaailma oli näin talvisaikaan vähän niin kuin valtava talvirieha. Siellä oli järjestetty pulkkailukisat, lumikenkäkävelyä ja tietysti siellä sai myös grillata makkaraa valtavien nuotioiden ääressä. Muumimaailmassa oli kaikki hahmot paikalla halaamassa pikkuisia vieraita. Bonuksena myös muumitalo ja muiden hahmojen kotien ovet olivat avoinna uteliaille vierailijoille ja tapahtumateltassa oli lapsille myös talvinen näytelmä. Polut muumimaailman ympärillä oli suljettu, mutta luminen sää ja kaikki tapahtumat sen ympärillä vei oikeastaan lasten huomion kokonaan. Noin neljän tunnin halaamisen ja ulkoilun jälkeen meidän nuoret tyypit jaksoivat enää makoilla hangessa, mutta poiskaan ei olisi halunnut lähteä. Ja ymmärrän kyllä, meillä oli todella hauska päivä muumien kanssa. Huomasin myös itse myöhemmin illalla, että poskia punoitti kaikesta auringosta..

Kuka muu sai väriä naamaan tänä viikonloppuna?

-Såfin

PS. myös muumeilla on kengät talvella.. 

2016/02/28

Muuhailua

Ei, otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä, meillä nimittäin "muuhaillaan". Tämä on meidän esikoisen pari vuotta sitten lanseeraama termi muovailuvahalle ja sen jälkeen olemme ottaneet tämän sanan ihan arkiseen käyttöön. Aina joskus meidän ihanan reippaat lapsukaiset istuvat hiljaa ja keskittyvät kehittämään taiteellista puoltaan. Piirtäminen on yksi aika takuuvarma ajanviete meidän kodissa, mutta sen rinnalle on viimeaikoina noussut myös muovailuvahalla taiteleminen. Jopa meidän 2-vuotias tykkää nykyään pyöritellä erivärisiä palloja, kun taas meidän 4-vuotias osaa työstää muovailuvahasta vaikka minkälaisia monstereita..

Vaikka tällaisen session jälkeen on aika paljon siivoamista on ihanaa istua paikallaan ja keskittyä luomiseen. Sitten kun vielä osaisi olla stressaamatta. Tiedätte ehkä nämä kommentit: "hei älkää sotkeko kaikkia värejä keskenään".."hei ei murusteta kaikkea ihan pikkumurusiksi".. "hei..".. "hei..". Joudun välillä pysähtymään itsekin: niin hei nyt oikeasti vaan itsellesi, ota vähän rennommin! Hahaa.. Mutta, aina ei ole helppoa olla se rento taiteellinen mutsi joka ei piittaa sotkuista tai pilaantuineista muovailuvahoista. Minulta se vaatii yleensä yhden pii-itkän ja syvän hengitystuokion ja sitten pienen skarppauksen. Muovailuvahaa saa lisää kaupasta ja siivoaminen on oikeasti vain siivoaamista!

Mitkä ovat teidän "vähän rauhallisemmat" suosikkipuuhat lasten kanssa? Piirtäminen, muovailu, hamailu, askartelu, vai jokin muu..?

-Såfin

2016/02/27

Se on sitten Maisteri..

... meidän isi-ihminen siis! Eilen nostimme vihdoin maljaa yliopistolla meidän tuoreelle herra Maisterille. Meidän isi-ihmiselle jonka kiireistä olen kirjoittanut aiemmin täällä. Hän joka tekee kaikkea: opiskelee, käy päivätöissä, rakentaa taloa, pyörittää harrastusyritystä, harrastaa jääurheilua ja on vielä kaiken lisäksi aivan mahtava isä pojilleen. Superihminen, jotten sanoisi. Eilen ne yliopiston ovet sitten sulkeutuivat viimeistä kertaa ja ulos asteli mies jolla oli ruusu ja paperit kädessä. Hänellä oli myös maailman levein hymy.. ja syystä.

Tämä muutaman vuoden oppimispyrähdys ei ollut minkään pitkäaikaisen suunnittelun tulos. Kiekkopelissä murtunut jalka ja kuukauden sairasloma kotona toimettomana sai kuitenkin "kohtalokkaan" lopputuleman kun meidän isi-ihminen päätti huvikseen ihan vain ajanvietteeksi lukea pääsykokeisiin. Ja sitten hän meni ja pääsi sisään. Hahaa.. Nyt kolme vuotta myöhemmin skoolaamme siis samalla murtuneelle jalalle, elämäntilanteille jotka johtavat toiseen ja kaikelle sille mitä voi tapahtua jos vaan antaa elämän viedä..

Suurensuuret onnittelut meidän Maisterille!

-Såfin

2016/02/26

Perjantaiprojekti: Lasinaluset korkkilevystä

Ilman sen suurempaa höpinä-löpinää haluan esitellä teille hetken mielijohteesta syntyneet itsetehdyt lasinaluset. Meillä on siis kotona olohuoneessa puinen pyöreä sohvapöytä ja sen ääressä me aikuiset aika usein syödään iltapalaa ja melkein joka ilta siinä myös pyörii jokunen juomalasi. Lasinalusia emme aiemmin osanneet käyttää mutta ajattelin, että jos minä nyt sitten tekisin meille omantyyliset lasinaluset ja jos ne vielä mielyttäisi silmää niin ehkä niitä sitten myös tulisi käytettyä ja pöytä säästyisi pahimmilta kosteusvaurioilta? Ehkä?


Piirsin ensin kaavan mukaan ääriviivat korkkilevyyn joka alunperin oli tarkoitettu pannunaluseksi. Sen jälkeen leikkasin niistä mattoveitsellä (varo-varovasti!!) kuusikulmaiset aluset irti. Teippasin haluamani alueen maalarinteipillä ja maalasin vaaleammalla maalilla kahteen otteeseen ja annoin kuivua ennen teipin irroittamista. Teippasin vielä toistamiseen tumman värin lisäämiseksi. 

Projektin kokonaiskesto: 45 minuuttia + kuivumisajat ja lasinalusten käytön harjoittelu n. 300 tuntia.. Hahaa..

Oikein oikein ihanaa ja energistä viikonloppua!! 

-Såfin

2016/02/25

Valokuvauksesta innostuminen

Innostuin itse valokuvauksesta vasta muutama hassu vuosi sitten. Tällainen innostuminen ei todellakaan vielä tarkoita sitä, että osaa ottaa kuvia itse - mutta ehkä tarkemmin sitä, että tykkää katsoa muiden ottamia hienoja valokuvia. Viimeaikoina minua on naurattanut tämä koko valokuvaaminen. Jos vuosi sitten olisin ottanut kuvan ja silloin katsonut sitä kriittisesti olisin saattanut olla lopputulokseen tyytyväinen. Tänään jos katsoisin samaa kuvaa en luultavasti enää olisi lainkaan tyytyväinen. Mitä on tapahtunut?



Kaikki lähti siitä, että ajattelit olevasi ihan ok valokuvaaja. Ymmärsit vain sen, että haluat kuvata ihmisiä ja yleensä vielä suuria joukkoja ihmisiä tärkeissä tapahtumissa tai juhlissa. Tärkein tehtäväsi oli saada kaikki mukaan kuvaan. Hetken päästä tajuat, että olisi myös kivaa jos kaikki katsoisi kameraan eikä näyttäisi oudoilta. Kohta ymmärrät, että taustalla on suuri merkitys kuvan fiilikseen. Alat säätämään kuvien syvyyttä. Hetken päästä näet minkälainen ero epätarkalla, tarkalla ja todella tarkalla kuvalla on. Koska haluat ottaa niitä todella tarkkoja kuvia alat kiinnittimään entistä enemmän huomiota valaistukseen. Huomaat, että hyvä valaistus on oikeastaan kaikki kaikessa - onhan kuitenkin kyseessä VALOkuvaus. Ymmärrät miten erilaisia kuvia saat riippuen siitä kuinka korkealla aurinko on. Ymmärrät esim. mikä on sininen valo ja mikä on keltainen valo. Ymmärrät mitä tapahtuu kun kuvaat vastavaloon vaikka sisätiloissa suoraan ikkunaan päin ja lopetat sellaisten kuvien ottamisen. Huomaat ottaessasi lähikuvia ihmisistä, että jopa valon heijastus hänen silmässä on todella tärkeä. Tiedät myös miten ärsyttävää liian terävä valo on ja toisaalta miten ihana epäsuoravalo on. Lopulta valaistus on ensimmäinen asia johon kiinnität huomiota kun astut huoneeseen.

Jos luulit pääseessi kehityksen päähän olet väärässä. Nyt alat nimittäin korjaamaan aiemmin oivaltamiasi olettamuksia. Aiemmin olit oppinut, että todella tarkka kuva on hieno, mutta nyt oivallat että myös epätarkka kuva voi olla vielä hienompi. Ymmärrät, että pimeässä valossa voi ottaa mitä erikoisimpia kuvia. Palaat jälleen ottamaan kuvia vastavalossa, koska ymmärsit että myös sillä tavalla voi ottaa tosi hienoja kuvia. Ymmärrät, että se ei ole vain ihmiset, liike, ympäristö ja valaistus vaan sen ja niin monen muun tekijän yhteispeli. Kaikki vaikuttaa kaikeen. Se on sen hetken ja sen tunnelman ikuistaminen jopa silloin kun ilmeet ovat oudot eikä kaikki mahdu mukaan kuvaan. Äh, Oikeastaan voit unohtaa kaiken mitä jo opit ja aloittaa alusta.

Tiedät nyt vain sen miten vähän tiedät valokuvauksesta..!

-Såfin

PS. Minä ilmoittauduin muutama viikko sitten 6 viikon valokuvauskurssille tämän pohdinnan lopputuloksena..

2016/02/24

Kevään tavoitteet

Onhan jo kevät? ja onhan jo ihan hyväksyttävää puhua kevään tavotteista? Hahaa.. Tulin tässä pohtineeksi mitä kaikkea kivaa sitä voisi puuhailla keväällä. On selvää, että haaveet ja tavoitteet liittyvät pitkälti meidän perheen yhteisiin juttuihin ja ehkä jopa uuden oppimiseen. Tällaiset haaveet ovat meidän perheelle tietynlainen voimavara. Saamme energiaa unelmoimisesta ja suunnittelusta. Tämän suhteen olemme kaikki ihan samanlaisia, jopa meidän lapset haluavat suunnitella ja miettiä mitä kaikkea kivaa voisimme tehdä tulevina viikkoina. Näin ollen yksi parhaista jutuista kevään alussa on haaveilu ja kivojen asioiden listaaminen..


Tänä keväänä haluaisimme ainakin: 
- Lennättää leijaa lasten kanssa
- Syödä kasvisruokaa
- Järjestää valmistujaisjuhlat
- Aloittaa kaivuutyöt meidän rakennustyömaalla
- Ehkä luopua vaipoista kokonaan. Jee..
- Käydä palomuseossa
- Ulkoilla todella pa-aa-aaljon
- Matkustaa Åreen koko perheen voimin
- Lahjoittaa tutti pienille karitsoille
- Osallistua valokuvauskurssiin
- Vaihtaa autoa
- Tehdä macaroonseja itse
- Käydä Korkeasaaressa
- Testata geokätköilyä
- Päällystää yksi tuoli
- Olla onnellinen
- Luopua ainakin kymmenestä viidestä Ikeakassillisesta tavaraa
- Viettää yksi sokeriton kuukausi (ei samaan aikaan kun teemme macaroonseja.. hahaa)

Mitä sinä haluaisit tehdä keväällä?

-Såfin

2016/02/23

Arkileski

Meidän isimies lähti työmatkalle Barcelonaan ja minä olen lasten kanssa kotona pyörittämässä arkirallia. Sinänsä työreissut ja lyhyemmät matkat ovat osa meidän arkea, mutta nyt reissu kestää pidempään kuin mihin olemme tottuneet. Tulin tässä miettineeksi miten paljon kaikki muuttuu kun vastuu käytännönjutuista lankeaa yhdelle vanhemmalle ja samalla mietin myös niitä perheitä joissa tämä tilanne on pysyvä. On mielenkiintoista miten asennoituminen tällaiseen viikkoon on erilainen kuin siihen tavalliseen arkeen. Kaikki on ennalta suunniteltua, kasaan vaatepinot seuraavaa aamua varten jo edellisenä iltana ja samalla käyn tarharepun sisällön läpi. Suunnittelen erikseen milloin kylvetään, milloin tehdään ruokaa ja ajastan tarkasti harkiten pesukoneen niin, että se valmistuu sopivana hetkenä. Omaa aikaa iltaisin ei juuri jää, sillä siivous ja muu järjestely on helpompi hoitaa kun lapset ovat nukkumassa. (Puhumattakaan tästä bloggaamisesta.. hahaa)

Huomaan myös, etten ole buukannut meille mitään erikoista iltaohjelmaa näille päiville. On ehkä sinänsä tyhmää "pysäyttää" normaali arki näin, mutta tuntuu kuitenkin helpommalta lähestyä tulevaa viikkoa kun kalenteri ei valmiiksi jo ole aivan täynnä. Omat treenaamiset olen myös jättänyt pois ja totesin, että tätä jumppaamista tulee varmasti riittävästi näiden kahden pikkuapinan kanssa. Samalla luotan siihen, että kaikki järjestelyt toimii kuten pitäisi. En halua edes ajatella mitä kaikkia tilanteita oikeasti voisi tulla vastaan; tiskikone voisi hajota, voisi tulla vuosisadan lumimyrsky tai ikkunanpesuneste voisi loppua autosta. On monia tilanteita jotka voisi tuntua aivan ylivoimaiselta kun on yksin, vaikka niille tavallisesti vain kohauttaisin hartioita ja ryhtyisin hommiin. Kamelin selkä voisi katketa pienimmästäkin vastoinkäymisestä.

Olemme kuitenkin todella onnekkaita sillä saamme arjessamme todella paljon tukea lasten isovanhemmilta ja niin myös (erityisesti) tällä viikolla. Isovanhemmat saavat ruokapöytäänsä pari nälkäistä poikaa ja saamme myös kyytiapuja päiväkotiin. Nyt jos koskaan sitä arvostaa todella paljon. Kun aikataulujen suunnittelu, tavaroiden järjestely ja nukuttaminen on omalla vastuulla tuntuu kivalta istahtaa työpäivän päätteeksi toisen ruokapöytään. Kyllä tämä siis tästä!

Miten teillä - jatkatteko arkea täysin samaan malliin jos toinen aikuisista on "pois pelistä"?

-Såfin

PS. "Isi, tuothan yllätyksen? Sellaisia legoja mulle ja veljelle autoja?" - Eräs 4-vuotias

2016/02/22

Pienet luonnontieteilijät kierroksella

Me teimme nyt viikonloppuna perheretken Helsingin Luonnontieteelliseen museoon. Tämä on yksi meidän lempparikohteista ja ollaan käyty täällä jo monta kertaa aiemmin. Meidän tämänkertainen retki erosi kuitenkin aikalailla edellisistä kerroista sillä olimme ensimmäistä kertaa liikkeellä ilman rattaita (!!). Tuntui ihan siltä kuin meillä olisi kaksi kunnollista mini-luonnontietelijää mukana. Kummatkin osoittelivat eläimiä, olivat kiinnostuneita samoista asioista ja kulkivat kuin mikäkin parivaljakko ympäriinsä. Jotenkin ne ajat tuntuvat todella kaukaisilta jolloin pakkasimme kärryyn kaikenlaiset tilpehöörit (kantoliinat, rusinat, lelut, tuttipullot, unirätit jne.) ja stressasimme sitä miten tyytyväisenä meidän pikkuvauva pysyisi museokierroksen aikana.

Minne ne ajat katosivat? Muistan kyllä elävästi miltä se tuntui kun huomasi, ettei toinen enää jaksa istua rattaissa ja vaihtoehto nostaa lapsi maahan ja antaa hänen juosta vapaasti on vähintään yhtä työläs kuin tylsistyneen pikkuvauvan viihdyttäminen rattaissa. Se aika kun kaikki roskat ja pikkukivet piti laittaa suuhun ja se kun ulkovaatteiden pukeminen oli vähintään yhtä paha kuin mikäkin maailmanloppu. Se aika kun portaat ja muut (hengenvaaralliset) temppuradat olivat paljon kiinnostavampia kuin jännät villieläimet vitriinikaapeissa. Mutta ei, ei tällä kertaa. Meidän mukana museokäytäviä pitkin liikkui kaikessa rauhassa kaksi pientä (vai isoa?) poikaa. Kiinnostuneita, innostuneita ja aidosti mukana. Olipas tällainen museokiertue myös hyvin erilainen kokemus meille vanhemmille. 

-Såfin

2016/02/21

Suosikki sisustuskukat

En tiedä onko kellään muulla menossa tällainen kukka-kausi? "La saison du fleur" (Anteeksi, en puhu sujuvaa ranskaa.. Hahaa) Juuri nyt rakastan kukkia. Kaikista ihmeellisintä tässä on se, että minusta niitä voi ripotella ympäri kämppää ihan joka nurkkaan. Yksittäisiä leikkokukkia pulloon, kimppuja isoon lasipurkkiin tai sitten vaikka laittaa pystyyn jonkun näköisen pienen kaktuskokoelman. Tämän hetken suosikit ovat kuitenkin aika selkeät. Rakastan erilaisia oksia kuten esim. kirsikkapuun oksia, mangnolian oksia tai erilaisten havupuiden oksia. 

Toinen uusi lemppari on kaktukset. En oikeastaan edes omistanut yhtään kaktusta ennen tätä viikkoa. Lastenkin mielestä kaktus on magee kukka. Todella vaarallinen sellainen - "une fleur dangereuse". He saivat varmasti viikolla jonkunnäköisen trauman kun yritin opettaa heille, että kaktukseen ei saa koskea. Pojat odottivat innokkaana vieressä kun olin poistamassa suojapapereita tämän "vaarallisen" kukan ympäriltä ja otin sitten vahingossa kunnon otteen kakuksesta ilman suojahanskoja. Auts. Noh, oli miten oli saimme nyt vihdoin kaktuksen ruokapöydällemme!

-Såfin

PS. Luin äskettäin pätkän yhdestä Hercule Poirotin kirjasta ja huvituin niin sen tyylistä upottaa tekstiin ranskankielisiä sanoja, että oli pakko koittaa itsekin.. Jotenkin se kuitenkin sopii paremmin tuohon Agatha Christien kirjoittamaan kirjaan.. Hahaa.. :)

2016/02/20

Kevätvaatteita pikkupojille

Koittakaa kestää. Nyt alkaa alkaa nimittäin suuri kevätvaatevillitys. Tilasin aivan liian monella eurolla, aivan liian monesta ihanasta lastenvaatteiden verkkokaupasta uusia kevätvaatteita pojille. Luvassa on siis kevään aikana aika monen monta postausta meidän pikkuisten tyyppien vaatteista, kunhan vaan pääsemme yhdistelemään asuja ja ottamaan valokuvia. Luvassa on ihania "kasarihenkisiä"-vaatteita, lasten printtipaitoja, pelottavia paitoja ja klassikkotakkeja. Ei me onneksi kuitenkaan ihan koko vaatekaappia uusittu, vaan haimme samalla myös säilytyksestä esikoisen vaatteita meidän nuorimman poitsun käyttöön ja onhan tässä muutama kirppislöytökin tullut tehtyä..

(Paita: BANG BANG Copenhagen, Housut: Mainio Clothing)

Eilen kävimme kuitenkin hakemassa ne uudet jo muutaman päivän postissa seisseet vaatepaketit ja vielä kun meidän isi-ihminen kantoi sisälle muita tavaroita autosta meillä alkoi pikkupoikien kanssa vaatepakettien avaaminen ja raivo-testaaminen. Ai että. Lempparipaidat pitää tietysti esitellä ensimmäisenä ja yhtä paitaa en saanut enää riisuttua meidän esikoiselta ja se oli tämä kuvissa näkyvä ihana Batman-paita. Kun huppu sujahtaa päähän, kotonamme asuu lepakkopoika. Lepakkopojan liikkeet ovat sujuvat ja hän osaa hiipiä hiiren hiljaa. Ilmeisesti lepakkopoikaa ei myöskään koske samoja sääntöjä kuin meidän muita pikkupoikia sillä hän saa pomppia sohvalla ja tehdä siinä kuperkeikkoja. Hahaa..

Millä mallilla teidän kevätvaatehankinnat ovat?

-Såfin